keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Ikävä kesää!




Viljapelto on kuvattu Drotningholmissa Tukholman liepeillä heinä-elokuun taitteessa 2010. Takana oli ihana loma. Paljon lämpöä, paljon hauskuutta, paljon hyviä seikkailuja.
Kuvat saavat ikävöimään kesää. Aurinkoa, lämpöä ja vähiä vaatteita. Olen kyllästynyt kerrospukeutumiseen, enkä keksi aamuisin mitään päällepantavaa. Iho on koetuksella, mikään kosteutus ei tunnu riittävän.
Ehkä vieläkin enemmän kaipaan vapautta. Tulemista ja menemistä oman inspiraation mukaan.
Ja vasta viimeksi kirjoitin pitäväni talvesta.
Tänään on  karkauspäivä, 29.2. En kosinut, enkä kosi, vaikka vielä olisi tunti Tanskan aikaa jäljellä, 15 minuuttia kotimaista. Tämä on muuten blogin 301 kirjoitus. Onpa näitä kertynyt.

perjantai 24. helmikuuta 2012

Bukarest talvella


Nämä kuvat ovat jonkun salaperäisen valokuvaajan 1960-luvun lopulla Bukarestissa kuvaamia. Varmuudella tiedän vain, että kuvaaja on romanialainen. Nämä ovat minusta aivan valtavan hienoja. Haluaisin välittömästi matkustaa Romaniaan ja nähdä miten joukkoliikenne tänä talvena sujuu.

Kuvien tunnelma on niin samanlainen kuin Helsingissä viime viikkoina, vaikka täällä ihmisiä ei ole olekaan yhtä paljon, eikä heitä oteta liikennevälineisiin yhtä aikaa yhtä paljon. Lumen määrä aiheuttaa kaikessa poikkeustilan, asioiden ei voi olettaa toimivan samoin kuin normaalisti. Helsingin keskustan kadut muuttuvat perunapelloiksi, jalkakäytävät ovat parhaimmillaan olleet niin lumivallien tukkimia, että olen kahlannut polvea myöten lumessa.

Kaikkihan eivät täällä todellakaan auraa jalkakäytäviä - asian todistaa Helsingin maistraatin edessä oleva pätkä, jota ei aurattu kokonaiseen viikkoon. En valita siitä syystä, että poikkeustila tuo arkeeni tietyllä tavalla pikantin lisän. Luonto on se joka loppupeleissä määrää, niin pääkaupugissa kuin keskellä korpeakin. Ja minä pidän talvesta!

Lana Del Ray

Tänä iltana olen kuunnellut Lana del Rayta. Törmäsin ladyn musiikkiin, kun löysin Claire Denamurin cover version Lanan Video Games kappaleesta.
Lanassa on minusta jotain aseistariisuvan seksikästä. Herkkyyttä yhdistettynä ehkä vähän turhankin hiottuun femme fatale tyyliin. Laulaja kuvailee ajatusta taiteilijanimensä taustalla seuraavasti: "Lana Del Rey reminded us of the glamour of the seaside. It sounded gorgeous coming off the tip of the tongue."

Kuulostaa jopa laskelmoidun hyvältä ja samaan aikaan myös vilpittömän naivilta, vähän kömpelöltäkin. Nuori Lana ei ehkä ole vielä ihan niin kohtalokas sielultaan, kuin viimeistelty taiteilijapersoonansa. Pidän kuitenkin musiikista hirveän paljon, tai ainakin kaikesta siitä, mitä olen tämän illan aikana ehtinyt kuunnella.



Lähetin tämän videolinkin poikaystävälleni illan päätteeksi ja kerroin, että hän on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Hän kertoi, että se sai hänet sulamaan siihen paikkaan. Hah! :)

tiistai 14. helmikuuta 2012

Lämmintä ystävänpäivää!


Tämän kuvan muodossa lähti tänään ystävänpäivätervehdys Tanskanmaalle kera virtuaalihalauksen. Tuokoon se lämpöä helmikuiseen pyrypäivään myös kaikille muille ystäville ja rakkaille.
Ruotsalainen veti tänä vuonna pitemmän korren tervehdyksellään. Se ei ehkä ollut yhtä lämmin, mutta ainakin oikea-aikainen. Minuuttia yli puolenyön (Tanskan aikaa) tuli ihana ystävänpäivän tekstiviesti. Olin jo unten mailla ja heräsin puolipökerryksissä lukemaan viestiä, mutta sekavasta järjenjuoksusta huolimatta se tuotti onnen tunteen.

Siis: Hyvää ystävänpäivää ystävät!

maanantai 6. helmikuuta 2012

Bollywoodriemu

Finnair tekee yllättävän innovatiivista viestintää - siis pörssiyhtiöksi. Viikon alkua ilahdutti tämä video Intian kansallispäivänä järjestetystä Flashmobista lentokoneessa. Vankkumattomana Bollywood-fanina en voi olla hihkumatta innosta tämän nähdessäni! Koko tanssin ajan kestävää kestohymyä olisivat voineet vielä johdonmukaisemmin harjoitella, vaikka toisaalta monilta tuntui tanssin riemu löytyvän aivan luonnostaan. Täydet pisteet myös hienoista asuista!

Pieni vaalianalyysi

Olen sivusta seurannut tuttavapiirini vaalikuumeilua. Olen työn takia joutunut pysyttelemään siitä näennäisesti sivussa, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että en privaatisti olisi liputtanut oman ehdokkaan puolesta tarmokkaasti. Ehdokkaani oli ensimmäisistä tv-tenteistä lähtien varsin selvä, enkä joutunut epäröimään (omaa arvomaailmaani varsin hyvin heijastelleen) valintani kohdalla kertaakaan.

Katsoin leijonan osan kaikista suurista vaaliväittelyistä ja tv-haastatteluista sekä (ehkä työstäkin johtuen) seurasin hyvin kattavasti myös lehdistöä. Vaaleista jäi minulle kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen vire. Ikäänkuin politiikka olisi palannut politiikkaan. Arvoilla ja ideologioilla oli yllättäen taas pitkästä aikaa merkitystä vaalikeskusteluissa.

Tämä leimasi minusta erityisesti ensimmäistä kierrosta - moni ensimmäiselle kierrokselle jäänyt ehdokas piti arvokeskustelun korkeaa tasoa yllä, eikä se toisellakaan kierroksella latistunut, vaikkakin tasapäistyi. Ehdokkaat pelasivat toisella kierroksella varman päälle ja välttivät riskialttiita irtiottoja toisistaan.

Minusta poliitikkojen on tärkeä osata erottua, luoda oma linja ja sanoutua myös irti tietyistä asioista. Johtajilta kaivataan kykyä olla asioista johdonmukaisesti jotain mieltä ja sanoa se selvästi myös ääneen, asia-argimentein perustellen - senkin uhalla, että saa myöhemmin todeta olleensa väärässä. Jos tätä ei osaa tai uskalla, ei politiikka ole oikea paikka ansaita leipäänsä.

Keskustelun aktiivisen vireen taustalla on minusta Perussuomalaisten viime keväinen vaalivoitto. Oli siitä miten huolestunut tahansa, on se poikinut sen positiivisen piirteen, että se on ravistellut muut puolueet hereille. En tiedä onko suomalainen politiikka vieläkään ihan tilanteen tasalla, mutta enemmän ollaan hereillä kuin vielä vuosi sitten. Eduskuntavaalien alla tapahtunutta vastakkaisille näkemyksille flirttailua ei presidentinvaaleissa nähty. Linjoja on terästetty.

Tässä pari videota, jotka hyvässä ja pahassa ilahduttivat ja naurattivat viime viikkoina:



perjantai 3. helmikuuta 2012

Kääntöpöydän förskottina borshia


Kääntöpöydän förskotti 4.2. (päivittyvä video) from Dodo on Vimeo.

Hyvä ystäväni häärii huomenna Kääntöpöydän hienossa tempauksessa, joka kevään kuluessa jalostuu vakituiseksi toiminnaksi. Kääntöpöytä on Pasilan ratapihalla sijaitseva Dodon kaupunkiviljelypuutarha, jossa (ainakin) tänä vuonna tulee toimimaan oma ravintola. Huomenna on käynnistystempaus:

Löydä ensi kesän pakollinen vierailu­kohde jo helmikuussa. Esittelemme Dodon tulevaa kaupunki­viljelypuutarhaa ja halutessasi pääset nikkaroimaan viljelylaareja. Päivän kruunaa Ravintola Kääntöpöydän talvinen menu. Tarjolla slaavilainen kasvismenu, mm. luomu-borssi­keittoa & vuolukermaa sekä avotulella paistettuja syrnikkejä, puolukkahilloa ja jugurttimoussea…  Pakkaspäivän lämmikkeeksi sopii toki myös tarjolla oleva kuuma minttutee Pasilan sissiviljelmien viime kesän sadosta kera cityhunajan. Ravintola aukeaa n. 12.00. Pakkasesta ja muista hidasteista huolimatta kannattaa tulla paikalle. Menu saa kuolan valumaan.

Lisää Kääntöpöydästä: http://kaantopoyta.fi/