keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Clap Your Hands Say Yeah

Tänään alkoi sataa juuri silloin, kun minun piti lähteä töistä kotiin. Onneksi olin eilen kaukaa viisaana ja auringosta huolimatta kantanut kumisaappaat kassissa konttorille ja siinähän ne nyt odottelivat mitä sopivimmalla tavalla, juuri kun niitä kipeästi tarvittiin.

Tänään pilvisenä ja vähän ankeana keskiviikkona minua ilahdutti tämä mainion Clap Your hands Say Yeah -bändin Over and over again -kappale, jossa on mitä mainioin video. Suosittelen. Videota katsoessa tuli muun muassa mieleen, että tarvitsisin tuollaiset tikkaat kotiin. :)



Tänään aion lintsata jumpasta ja lenkkipolulta ja linnoittautua kotiin harjoittelemaan juhlakampauksen väkertämistä. Huomisesta iltapäivästä alkaen elämä on nimittäin yhtä juhlaa peräti kolmen päivän ajan, kunnes sunnuntaina voin taas vetää farkut jalkaan ja mennä saappaa savessa (todennäköisesti) festareille töihin.

Maailma kylässä Kaisaniemessä ja rautatientorilla 29.-30.5.2010.

maanantai 24. toukokuuta 2010

Asioita joista pidän: True Blood intro

Olen aivan koukussa True Bloodiin. Se on ehkä kaikista seuraamistani HBO:n sarjoista se kaikkien aikojen suurin suosikkini. Se on niin tyly ja tyylikäs! Ja samalla myös hauska.

True Bloodista puhuttaessa on pakko antaa erityismaininta sen 1. tuotantokauden introlle. Pätkä on kuin musiikkivideo tai elokuva, kuvallisesti aivan uskomattoman hieno kokonaisuus. Se kuroo kokoon sarjaa ja sen teemoja, mutta samalla lisärakentaa mielikuvien tasolla sarjan maailmaa taidokkaasti ja antaa visuaalisesti vielä niin paljon enemmän. Ja Jace Everettin Bad Things -biisi toimii niin äärettömän hyvin! Se on niin vicious.



En tiedä montaa vastaavaa esimerkkiä, joissa alkukuvat olisivat yhtä vahvasti rakentamassa tv-sarjasta jotain suurempaa. Toinen aivan ehdoton kiintotähti on Sopranos. Sen intro on yksinkertaisesti upea!



Ihana, joskin hyvin erilainen esimerkki on minusta Office, jonka introa katsoessa tulee väkisinkin hyvälle tuulelle. Jostain syystä en ole koskaan katsonut sarjan brittiversiota. Onkohan se jopa parempi, kuin amerikkalainen veljessarjansa?

Sateelta suojaan

Jos vaikka Helsingissä ihan oikeasti sataisi tänään, ja jos vaikka olisi kävelyllä jonkun kanssa, jonka kanssa haluaisi kävellä ihan lähekkäin, olisi tällainen tuplavarjo aika näppärä. Sadepäivä ei tuntuisi tällaisen varjon kanssa enää tylsältä ollenkaan. Sopisi sitäpaitsi mainiosti yhteen punaisten kumisaappaiden kanssa.

Kuva: sitkeästä etsinnästä huolimatta en löydä kuvan alkuperää. jostakin olen sen poiminut, mutta mistä...

torstai 20. toukokuuta 2010

Pieniä mullistuksia ja suuria ihmeitä

Kaikenlaista aivan ihmeellistä on tapahtunut viime kuukausien aikana. Tai ehkä ei sittenkään mitään kovin mullistavaa konkreettista, minun päässäni vain on moni puu alkanut työntää vihreää vartta, moni palanen on loksahtanut omaan pikku koloonsa.

Lähipiirissäni sen sijaan on tapahtunut paljon: yksi avioituminen, kaksi asunnonostoa, rakastumisia, yksi odotettu kotiinpaluu, yksi uudelleenkäsittelyyn otettu parisuhde, yksi vakava päätös yhteisestä tulevaisuudesta, yksi kaksosraskaus ja nyt viimeisimpänä, eilen kuulemani uutinen vielä yhdestä aluillaan olevasta vauvelista. :D

Tämä kaikki ympäristössäni kukoistava onni, asioiden kohtaaminen, hyvänlainen muutos, rauha - en tiedä millä kaikilla sanoilla sitä kuvailisin - se tekee minut niin herkäksi. Se on sitä elämää, josta kukin meistä on pitkäksi venähtäneen teini-ikänsä kriiseissä haaveillut. Nyt me elämme sitä! Otamme ratkaisuja ja kohtaloita omiin käsiimme, olemme vakaita ja harkitsevia ja viisaita, kestämme vastoinkäymisiä. Teemme valintoja ja nautimme niistä asioista, joita meillä on. Valitsemme onnen!

- Tai siis en minä, mutta nuo kaikki muut! ;)

Minun päässäni kasvaneilla vihreävartisilla iduilla on se suuri merkitys, että huomaan kevään tai terapian tai ehkä jopa yleisen henkisen kasvuni seurauksena, että kaikki ympärilläni tapahtuvat hyvät asiat eivät vedä minua syvemmälle masennukseen, vaan ihan yllättäen huomaan olevani aivan äärettömän onnellinen kaikista niistä onnellisista asioista, joita kaikille rakastamilleni ihmisille tapahtuu. En oikein osaa vetää siitä muuta johtopäätöstä, kuin että kokeakseni onnea muiden puolesta täytyy minun olla itsekin aika onnellinen. Olen siis itsekin huomaamatta saavuttanut (ainakin hetkellisesti) jotain. Myös minussa on tapahtunut muutos.

Linkitän tähän teemaan El Perro Del Mar -bändin biisin Inner Island, joka saa minut aina liikuttumaan. Se on niin koruton, mutta ah niin kaunis. Tämä liveversio ei anna oikeutta sen intensiiviselle tunnelmalle, mutta toivottavasti saatte jostain käsiinne levytyksen.


maanantai 17. toukokuuta 2010

Häät

Hyvä ystäväni meni lauantaina naimisiin rakastamansa miehen kanssa. Siinä vasta suurta romantiikkaa! Parin ensi tapaamisesta on kulunut alle vuosi, mutta nähtyään heidät yhdessä, kukaan tuskin ihmettelee nopeita päätöksiä - varmuutta.
Kun sen oikean löytää, niin...







Nopeimmat juhlijat ennättivät kiertää jatkoille shakkipöydän kautta.
Ottelu oli yllättävän tasaväkinen.


maanantai 10. toukokuuta 2010

Asioita joista pidän: Antanas Mockus


Poikaystäväni löysi talvella netistä loistavan Bogotásta kertovan dokkarin. Olen sittemmin katsonut sen useita kertoja. Olen nimittäin löytänyt ihan totisen fanituksen kohteen. Bogotán entinen pormestari Antanas Mockus on aivan mahtava ihminen!!

Mockus on matemaatikko ja filosofi. Ennen pormestariksi tuloaan hän toimi Bogotán yliopiston dekaanina, mutta joutui jättämään tehtävänsä, kun olin mölyävään opiskelijalaumaan kyllästyneenä vetänyt housut alas ja näyttänyt näille takalistonsa.

Skandaali ei estänyt Mockusta ryhtymästä pormestariehdokkaaksi ja tulemasta kaikkien yllätykseksi vielä valituksi. Hän tuli tehtävässään kuuluisaksi varsin epämuodollisista tavoista valistaa kaupunkilaisia näiden elinympäristön kohentamiseksi - ja erityisesti siitä, että keinot tepsivät.

Mockus muun muassa pukeutui superkansalaisen asuun ja suihkutteli alasti tv:ssa vedenkulutuksen vähentämiseksi. Liikennekäyttäytymistä opettanut kampanja sai toteuttajikseen 450 miimikkoa, jotka kulkivat bogotálaisen liikenteen seassa ja opettivat ihmisille liikennesääntöjä ja kunnon kaupunkilaisen käytöstä.

Parasta on, että keinot tehosivat, sillä Mockuksen kaudella liikenne muuttui sujuvaksi, liikennekuolemat ja väkivaltaisuus kaduilla vähenivät, samoin roskaaminen ja veden tuhlaaminen. Mockus sai jopa ihmiset maksamaan vapaaehtoisesti enemmän veroja ja käänsi myös korruption laskuun.

Mockus on minusta aivan läpeensä sympaattinen. Hän on jopa epätodellisen mahtava esimerkki ihmisestä, joka lapsenuskoisella päättäväisyydellä vie kyvykkäästi oikeana pitämiään asioita eteenpäin. Tämän kaiken hän tekee loppumattoman positiivisella, iloisella asenteella, kaikesta kritiikistä ja tylsimysten naureskelusta piittaamatta.

Tällä hetkellä Mockus käy Kolumbian presidentinvaalikampanjaa Vihreiden ehdokkaana. Pidän täysillä peukkuja! Ilon kautta myös sissit ja paramilitaarit huumekartellit ruotuun.

Tässä dokkarista pätkä, jossa Mockuksen pormestariajasta. Suosittelen lämpimästi katsomaan muutkin osat - ovat tosi mielenkiintoisia. Tulee hyvä mieli, tässä maailmassa on toivoa!



Kuva: Barrio Latino

Bon Iver

Tämän päivän biisinä soi Bon Iverin Skinny Love, joka sopii minusta erinomaisen hyvin tähän sumusta harmaaseen maanantai-päivään. Tässä päivässä ei ole mitään erityistä, se vaan lipuu ohi. Yksi päivä matkalla seuraavaan. Tosin tavanomaisuudesta poiketen söin lounaalla tonnikalapitsaa - äijämeininki, tukka nutturalla.



Mad Worldin maanantai on toiveikas. :)

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Niin se taas hurahti, viikonloppu


Viikonlopun saldo:

kumisaapasostoksilla - punaiset Nokiat löytyi
juhlatanttua etsimässä: jo 4. kaupassa tärppäsi
täydessä unessa jo yhdeltätoista
lauantai-aamun aloitus lenkkipolulla
keittokirjojen selailua
2 kertaa ruokakaupassa, 1 kerta Alkossa
pyykkiä: valkoisia, mustia, lakanoita ja ensi viikonlopun juhlavaatteet
tiskaus ja imurointi, kylppärin siivous
puhelu poikaystävälle
kasvislasagne: pinaattia, kesäkurpitsaa, paprikaa, tomaattia, valkosipulia
1/2 hunajameloni
Fazerin rusina-pähkinä suklaata
ystävä kylään: syömistä, pikkuisen liian lämmintä Rieslingiä, voimautumista ja lämmintä tunnelmaa
ajoissa, superväsyneenä nukkumaan
ylös 8:30
vihreää teetä, kaurapuuroa
telkkaria, nettisurffailua
puhelu äidille, mummolle, ystävälle, poikaystävälle, isälle ja toiselle ystävälle
lisää lasagnea
iltalenkki (jumppalintsausta paikkaamaan)
lisää lakanapyykkiä
töitä
1 burana

Valborgsmässoafton

Lensin Vapuksi Kööpenhaminaan. Odotin lämpöä, koska vappuviikolla oli ollut hienoja päiviä, mutta kylmähän siellä oli. Perjantaina sataa tihutti koko päivän ja koleaa oli muutenkin.

Vappuaatto sujui meiltä perinteisen perjantaisiivouksen ja päiväunien muodossa. Illalla menimme baariin. Kevään kunniaksi! Kotiin kulkeuduimme kierroksen päätteeksi vasta puoli viideltä. Ulkona oli aivan valoisaa, tietysti. Kesän tulo on selvä juttu, mutta valon määrän lisääntyminen tuntuu silti aina yhtä ihmeelliseltä.


Tanskassa ei vietetä vappua, mutta 30.4 oli silti vapaapäivä, joku kummallinen kristillinen pyhä, johon joku kuningas oli yhdistänyt useamman, kun vapaapäiviä oli kalenterissa liikaa.

Ruotsissa sen sijaan on vappua juhlittu pakana-ajoista asti. Siellä poltetaan kokkoja.



Lauantaille oli jo etukäteen buukattu IKEA. Perjantain juopottelu ei siis ollut kovin järkevää. Saimme kuitenkin ostokset suoritettua varsin näpsäkästi. Koko kierros tavaratalossa kassa- ja kotiinkuljetusjonoineen kesti kaksi tuntia ja siihen mahtui mukaan myös lounas. Söimme perinteiset lihapulla ja ylistimme IKEAn nerokasta konseptia: lihapullat ja korvapuustit, lapsiystävällisyys, edullinen hinta, kotiinkuljetukset, peräkärryjen vuokraus, jne. jne. Ylipäätään IKEAan liittyy sellainen positiivinen ruotsalainen fiilis, rento meininki. Ruotsalaiseni tunsi selvästi suurta kansallisylpeyttä. :)

Koko lauantai kului kalusteita ostaen, kantaen ja kasaten. Illalla mentiin vielä baariin, mutta olimme loistavasta seurasta huolimatta aivan loppu. Sänkyyn kaatuessa uni tuli välittömästi.
Sunnuntaina paistoi aurinko. Ilma oli kolea, mutta aurinkoinen.
Yllä olevassa kuvassa on alakerran Himalaya -ravintola, jossa olemme käyneet muutamasti syömässä. Ruoka on hyvää ja aika arkaaista. Toinen lähistöllä oleva intialainen on enemmän suosikkejamme, mutta sinne on pidempi matka.
Laiskuuttamme emme aina viitsi sinne tallustella. Tykkään erityisesti Himalayan auringossa haalistuneista mainoskuvista.


Tässä on oopperan lippumyymälä, jossa en ole edelleenkään vielä kertaakaan käynyt. Ulkoapäin se näyttää kovasti sievältä.

Ja tässä oopperan sivurakennus, joka on hovikaarineen ja reliefeineen kovasti kaunis. Se yhdistää niin harmonisesti kaksi itsensä kanssa hyvin erilaista rakennusta toisiinsa ja kokonaisuus on jotenkin ihan itsestäänselvän toimiva. Kaaren ali on ihanaa kepsutella, matkalaukun pyörät rätisevät kivetyksellä ja ääni kertautuu seinistä todellisena pauhuna.

Sunnuntai-aamuna oli taas varma ystäväaamiaisen paikka. Kokeilimme ensimmäistä kertaa Sultia ja kokemuksen perusteella menemme varmasti uudelleen. Paikka on reippaan kivenheiton päässä Kungens Nytorvista ja tarjoilu oli parhaimpiä ikinä, ylenpalttisen runsas. Kaikki maistamani oli vielä erinomaisen hyvää ja kauniisti esillä vielä iltapäivän puolellakin.


Paljon oli esimerkiksi hedelmiä ja juustoja, erilaisia kastikkeita ja levitteitä, lättyjä ja laivonnaisia. Vesi herahtaa kielelle pelkästä muistelemisesta. Tässä on kuvassa ensimmäinen kattaus, emme olleet vielä päässeet vauhtiin. Ai niin, erinomaisia salaatteja oli myös paljon.


Ja tältä näyttää pöytä kahden tunnin syöminkien jälkeen. Ystäväni oli niin energisenä, että hitaampaa heikotti. Hänellä on paljon kaikenlaista meneillään elämässään. Hyviä juttuja. Kuvassakin hän selaa touhukkaana kalenteria. Huh huh! :)
Kuvassa muuten poikaystäväni antama pääsiäislahja: Klover Vaseline. Tuli tarpeeseen.

Tässä on Nyhavnin kastanjamies. Näitä kaikenlaisia kastanja ja pähkinä ja manteli (ja tietysti myös makkara) -kojuja on Köpenhaminassa paljon. En koskaan osta niistä mitään, mutta mukavalta näyttävät.

Tässä vielä kotikatu sunnuntai-illan auringonlaskussa. Tehoviikonlopun työskentely jatkui vielä sunnuntai-iltaan ja sen jälkeen tuntuikin huippu hyvältä.
Kämppä näytti ihan toiselta kuin saapuessani.



Sressaan aina kamalasti aamulentoja. Olen aivan varma että myöhästyn koneesta. Taaskaan en myöhästynyt kumpaankaan suuntaan, vaikka maanantai-aamuna meni aika tiukille. Menin nimittäin haaveissani väärään metroon ja huomasin vasta paria pysäkkiä ennen lentokenttää, että eihän tämä lentokentälle asti menekkään. Juna pysähtyi onneksi metroaseman alapuolella, mutta junapahus olikin 15 minuuttia myöhässä. Koska minulla ei yleensä ole aikataulussani tuota ylimääräisen 15-20 min pelivaraa, olin jo aivan varma, että myöhästyn lennolta, mutta ehdinpä sittenkin.
Kaiken lisäksi huomasin turvatarkastuksen ohitettuani, että lento oli 40 min myöhässä. Ei olisi ollut kiirettä ollenkaan.

maanantai 3. toukokuuta 2010

Asennetta


Kokkaan todella harvoin, koska syön yleensä aina kodissani yksin ja vaivaa ei oikein viitsi moisen ankeuden vuoksi nähdä. En erityisesti edes pidä ruuanlaitosta, mutta jos on sopivaa kokkaussauraa, homma sujuu joutuisammin ja voi olla jopa hauskaa. Keittokirjojen selailu sen sijaan on minusta mukavaa, mutta siihenkin pitää olla jokin järkevä syy - kuten tuloillaan olevat juhlat tai poikaystävä.

What the fuck should I make for dinner -sivu on minusta aivan uskomattoman huvittava. Se sopii hyvin tällaisille vähän kyynisille kodinhengettärille, joita keittiöhommat eivät useinkaan inspiroi ollenkaan.

What the Fuck Shoul I Make -palvelu tarjoaa kävijälle randomreseptiä ja jos se ei miellytä niin toista randomreseptiä. Kasvissyöjä pääsee suoraan omaan valikkoonsa ja lihansyöjä taas vastavuoroisesti pois kasvisreseptisivulta. Palvelu käyttää hyväkseen netin miljoonia reseptejä jakavia sivuja.

Kolmen-neljän I don't fucking like that -valinnan jälkeen palvelu vastasi näin:
I'd say eat shit, but that wouldn't be helpful, how about some...

Greek Salad with Orzo and Black-Eyed Peas

(kuvassa)