tiistai 31. elokuuta 2010

Rannalla 2


Tänään tunnen vastustamatonta halua päivittää lisää lomakuvia. Ulkona on niin kylmää ja olen kuunnellut illan ystävän sydänsuruja. On pakko saada kääntää positiivinen lehti näkyviin.
Tässä siis Berliinin tunnelmia heinäkuun lopulta.

Menimme Berliiniin bussilla Kööpenhaminasta. Vuoroja kulkee parikin päivässä ja matka kestää vajaat kuutisen tuntia. 1,5 tuntia matka-ajasta kuluu Rostockin lautalla. Menopaluu maksaa n. 80 euroa. Suomesta käsin ajateltuna oikein ärsyttävän halpaa ja helppoa. Täällä ollaan niin kaukana kaikesta.

Ensimmäinen päivä Berliinissä oli superkuuma ja kostea. Sellainen painostava ukkosta enteilevä sää, joka saa hien kihoamaan pintaan pelkästä liikkeen ajatuksesta. Menimme siis rannalle.


En tarkalleen muista missä vaiheessa oikein eksyimme kiinnostavaan Berlin en kärlekshistoria -blogiin, joka houkutteli vaihtamaan Spree-joen rannalla olevat ruuhkaiset kylpylaitokset ja uima-altaat oikeaan rantaan. Blogia kirjoittava ruotsalainen Anna Maria asuu Berliinissä ja kirjoittaa aika hauskoja juttuja. Blogi ei ehkä tuo tottuneemmille Berliininkävijöille kovin paljon uutta, mutta erityisesti tämä
rantavinkki; Flughafensee oli täysosuma ja siksipä suosittelen sitä teillekin. :)


Järvi sijaitsee Tegelin lentokentän lähellä, Berliinin kaakkoispuolella, keskellä sievää lähiötä. Lähin S-bahn asema on Holzhauser Strasse. Asemalta oli n. 10 minuutin kävelymatka rantaan, joka oli iloisten berliiniläisten kansoittama. Vesi oli uskomattoman lämmintä, silti kuitenkin virkistävää.


Paikka vaikutti mukavan turistivapaalta siinä mielessä, että rannalla oli aivan tavallisia ihmisiä vauvasta vaariin. Rantaelämää oli hirmuisen kiinnostava tarkkailla. Meillä oli kirjatkin mukana, mutta keskityimme tiirailemaan kanssarantailijoita ja heidän edesottamuksiaan. :) Monilla oli myös koiria mukana ja berliiniläisen vapaamielisesti kukaan ei tuntunut niistä häiriintyvän. Paikalle eksyi myös rinkelikauppias kukkuraisen korinsa kanssa. Seesaminsiemen, unikonsiemen, valkosipuli, juusto, etc. , etc. Lukuisa määrä eri rinkelivaihtoehtoja. Tuoreita ja tuoksuvia. Maksoivat 2 euroa kappale. Ehkä paras välipala koskaan.


Hauska kuriositeetti matkalla S-bahn -asemalta järvelle oli tämä vankila, jonka ohi kävelytie kulki. Oikealla olevan orapihlaja-aidan takana oli söpöäkin söpömpiä pikku omakotitaloja. Eikä vankilakaan nyt varsinaisesti luotaan työntänyt. Muurin päällä kulki kyllä piikkilanka, mutta katsokaa tuota veikeää aaltoa, joka koristaa betonia. Leikkisän oloinen paikka. Tai sitten ei. :)

Lemur mimoso

Olen katsonut tämän videon jo varmaan kymmenen kertaa, mutta se jaksaa naurattaa joka kerta yhtä paljon. Mahtava otus. Lemurin nimi on Sonya ja se syö matoja.



Näin muuten molemmat Madagaskarit kesälomalla ensimmäistä kertaa. Vaikka se monin paikoin olikin vähän rasittava, niin erityisesti nämä lemurit ja pingviinit veivät sydämeni.

Tässä Madagascar trailer niille, jotka eivät ole leffoja nähneet.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Lenkillä

Kävin tänään juoksemassa vakireittini Kaivopuiston rannassa. Ilma oli hyvä, hapekas. Askel kulki, vaikka lomalla ja sen jälkeenkin olen ottanut aika löysästi.
Tässä aika loistobiisi, Temper Trapin Love Lost, jossa on vielä biisiäkin parempi ja erittäin hyvin teemaan sopiva video. Minusta ainakin.

lauantai 21. elokuuta 2010

Tänään soi

Lauantai-ilta kääntyy kohta yöksi, enkä ole tehnyt tänään mitään tuottavaa. Ehkä se on ihan ok. Aina ei tarvitse, varsinkin jos on ollut kipeä ja edelleen väsyttää.
Tänä iltana soi Bette Davis Eyes. Se saa ihoni hyvästi kananlihalle. Voisin kuunnella sitä loputtomiin.

Suomenlinnassa sunnuntaina

Tässä muutama kuva viime viikonlopulta. Se oli meidän ensimmäinen yhteinen viikonloppumme minun kotiinpaluuni jälkeen. Oli ihanaa.

Ei ollut samanlaista ahdistusta edellisestä ja seuraavasta erosta kuin yleensä, koska loma oli vielä tuoreessa muistissa. Parin viikon eron aikana olimme kuitenkin ehtineet tahoillamme miettiä kaikenlaista. Meillä oli paljon puhuttavaa.

Viikonloppu oli hieno. Syvä. Täynnä tunnetta.

Sunnuntai on aina haikea. Nyt torjuimme ahdistusta käymällä Hietsun kirpputorilla, josta mukaan tarttui lisälämmitin, siis sähköpatteri (!).
Älkää kysykö miksi. Minun tehteävänäni on syyskuussa rahdata se Tanskaan.

Iltapäivän lopulla lähdimme Suomenlinnaan. Ajatus tuntui lautalla aivan hullulta, koska sadepilvet olivat todella uhkaavat.


Mutta emme sitten lopulta kastuneet ollenkaan, vaan saimme seurata Kustaanmiekassa pilvien liikettä ja auringon pilkietelyä ja lopuksi kaunista auringonlaskua.


Rakastan Suomenlinnaa, erityisesti Kustaanmiekkaa. Se on fantastinen! Ja äärettömän romanttinen. Paras paikka viettää viimeistä iltaa, kun aamulla pitää erota rakkaastaan.

Rannalla viettämissämme hetkissä oli jotain ikimuistoista, katkeransuloista haikeutta, mutta samaan aikaan suurta onnea. Ei huolta huomisesta, vain suurta kiitollisuutta siitä, että saa kokea juuri tämän hetken.

perjantai 20. elokuuta 2010

Asioita joista pidän: Big River Man


Katsoimme heinäkuun alussa niin loistavan dokumentin, että haluan sitä kaikille suositella. Big River Man kertoo 52-vuotiaasta slovenialaisesta Martin Strellista ja hänen 65 päivää kestävästä koitoksestaan, kun hän ui Amazon -joen päästä päähän. Dokumentti on John Maringouin käsialaa, joka on myös kuvannut elokuvan käsivaralla. Kertojana on Strellin poika, joka toimii samalla tämän huoltojoukoissa uinnin aikana.

Dokumentti on alussa todella huvittava. Strell on keski-ikäinen, pyylevä, slovenialainen mies, joka näyttää hassulta märkäpuvussa. Lisäksi hän elää ja käyttäytyy kotikaupungissaan kuin rokkitähti, juo paljon viinaa, ajaa kännissä ja osaa englantia varsin auttavasti, mikä on omiaa herättämään katsojassa hilpeyttä.

Varsinaisen uinnin alkaessa ja edistyessä dokumentti saa kuitenkin tummempia sävyjä ja muuttuu aivan uskomattomaksi kuvaukseksi periksiantamattomuudesta ja sitkeydestä, sekä myös katsojaa ärsyttävästä tyhmyydestä, kun Strell oman terveytensä uhalla ei suostu jättämään käsittämättömän vaarallista koitostaan kesken. Jotenkin tarina vie mukanaan ja dokumentin lopussa olin aivan liikuttunut ja herkistynyt kaikkien niiden vastoinkäymisten edessä, joista piittaamatta Strel jatkaa matkaa.

Jotain valtavan sankarillista ja koskettavaa hänen henkilössään on. Ennen Amazonia hän on uinut jo Tonavan, Missisipin ja Yangtzen päästä päähän. Amazonille lähtiessään hän tietää minkälaisia vaaroja on odotettavissa. Rahan vuoksi hän ei koitostaan tee, järjestelyt ovat jopa vaarallisen vaatimattomat.

Alkuperäiseksi motiivikseen hän kertoo tavallisen miehen tarpeen tehdä jotain epätavallista, jotain mistä hänet muistettaisiin. Sittemmin Strellin motoksi on tullut: "swimming for peace, friendship and clean waters".

Minuun Strellin elämänasenne teki lähtemättömän vaikutuksen. Se on sekoitus nöyryyttä, ylpeyttä, rohkeutta, intohimoa omiin saavutuksiin ja sopivasti hulluutta. Elokuvan näkökulmana on pojan isäänsä kohtaan tuntema hyvittuneisuus, rakkaus, ihailu, huoli, kunnioitus ja ärtymyskin. Tunteet välittyvät siinä todella realistisesti. Hieno dokumentti! Katsokaa.

Big River Man -traileri


Wikipedian artikkeli Martin Strellista

USATodayn artikkeli Amazon-uinnista

torstai 19. elokuuta 2010

Mielenrauhaa...


Mielenrauhaa on, kun voin luottavaisin mielen seurata sydäntäni,
olla oma itseni, miettimättä mitä muut minusta ajattelevat,
tai sitä, missä vietän aikani, miten saan ideat kumpuamaan,
tai mistä saan rohkeutta, ja osaan myös nauttia hiljaisuudesta.

Mielenrauhaa on kun ei tarvitse miettiä menneitä,
ei kantaa huolta huomisesta, ja voi luottaa siihen, että riitän omana itsenäni.

Mielenrauhaa on kun saan muut tuntemaan samoin.


Törmäsin hassua reittiä Nordean vakuutusyhtiökumppanin Trygin suomalaisille sivuille, jossa kysytään: Miltä turvallisuus tuntuu ja näyttää? Oikea vastaus on tietysti banaalisti vakuutusyhtiö, mutta minua mainoskampanja kyllä puhutteli. Kapanjan osa on valokuvakilpailu, jossa voi julkaista on näkemyksensä mielenrauhasta sivuilla tai äänestää toisten kuvia. Yllä oleva teksti on kampanjan mainosvideosta, jota en mitenkään onnistunut upottamaan tänne.

Sen voi kuitenkin käydä katsomassa täällä:

www.mielenrauhaa.tryg.fi

Kaikenlainen hidastaminen, rahoittuminen, itsensä löytäminen, yksinkertaisuus ja mielenrauha ovat tavattoman muodikkaita tällä hetkellä. Sitä trendiä mainosmieskin on oppinut hyödyntämään. Täytyy kuitenkin myöntää, että minä pidän tällaisesta - ainakin enemmän kuin kiireestä ja täydellä kalenterilla brassailusta. On ihanaa, että yksinkertainen elämä ja onnellisuus on muotia. Niinhän se pitääkin olla, ainakin minun arvomaailmani mukaan. Mielenrauhakampanjasta tuli hyvä mieli ja ilahdutus. :)

Kuva on otettu mökiltä juhannuksena. <3

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Malmö

Meillä oli ehtinyt olla jo pitkään (ainakin viime syksystä asti) agendalla retki Malmöseen. Tästä syystä se odotti ohjelmassa melkeinpä pakollisena rastina, kun kesäloma koitti. Matka Kööpenhaminasta Ruotsin puolelle vie junalla puolisen tuntia, pieni vaiva siis, mutta viikonloppu tuntuu aina aivan liian lyhyeltä ajalta hankkeen toteuttamiseen. Nyt meillä kului reissuun kokonainen päivä, lähdimme aamulla ja tulimme takaisin vasta yömyöhään. Ärsyttävää oli vielä se, että Kööpenhaminan metrossa tehtiin heinäkuun ajan öisin korjaustöitä, joten jouduimme köröttämään lentokentältä (jonka kautta juna kulkee) bussilla kotiin.

Tämä kuva on menomatkalta. Juna kulkee siltaa pitkin salmen yli ja ison vesialueen ylitys junalla oli ainakin näin ensimmäistä kertaa aika huikaiseva kokemus. Silta on aivan uskomattoman pitkä!
Iso osa Malmölaisista käy töissä Köpenhaminan puolella, erityisesti nuoria on kaikenlaisissa palvelualan töissä. Asuminen on Ruotsissa halvempaa, palkat Tanskassa paremmat. Matka saattaa kestää yhtä kauan kuin Espoosta Helsinkiin, vaikka maa vaihtuu.

Ehdin miettiä sitäkin, minkälaista olisi, jos Helsingin ja Tallinnan välillä olisi rautatietunneli, kuten joissain visioissa on esitetty. Suomalaiset ovat aina kovin nopeita miettimään kaikenlaisia uhkakuvia tällaisissa asioissa, mutta kai siitä jotain etujakin olisi. Ainakin se, että tavara kulkisi raiteita pitkin vikkelämmin. Esim. Venäjän markkinoille rahdataan nyt Keski-Euroopasta tavaraa kumipyörillä.

Malmö oli minusta pikkuisen oloinen, mutta varsin viehättävä ja vilkas. Keskusta-aluekin tuntui laajalta, kauppoja ja ravintoloita oli paljon.


Tässä on China Box -lounas. Uskomattoman halpaa ja ihan riittävästi. Pisteitä pahvipakkauksesta, miinusta muovihaarukasta.

Malmössä silmiinpistävää on siirtolaisten suuri määrä. Jos kyllä Tukholmakin on varsin monikulttuurinen, niin siellä se ei ole yhtä näkyvää kuin Malmössa. Vastaavasti Kööpenhaminan keskustassa Tanskan tilastollisesti varsin suuri maahanmuuttajien määrä ei minusta näy juuri ollenkaan. En tiedä minne ovat kaikki maahanmuuttajat piilottaneet.

Malmö oli ihan toisenlainen. Keskustan tuntumassa saattoi muutenkin aistia kaikenlaista vaihtoehtoista toimintaa. Ehkä yliopisto ja opiskelijoiden suhteellisesti suuri määrä saa aikaan sen, että kaupunki tuntuu olevan jotenkin "poliittisesti tiedostava". Seiniin on liisteröity jos jonkinlaista julistusta, kaikenlaisia yhteisöllisiä ja vegetaarisia kahvila yms. hankkeita tuntui olevan joka kulmassa, ja "hippejä" käveli vastaan paljon enemmän kuin Ruotsissa keskimäärin. Ero Tukholmaan oli silmiinpistävä.

Illalla söimme intialasta erään ravintolan terassilla. Ruuasta minulla ei ole kuvaa, mutta tässä näette ruokajuomat. :) Syön intialaista ja pakistanilaista ja nepalialaista yms. ruokaa melkoisen usein, mutta tämä oli kyllä ehdottomasti parasta pitkään pitkään aikaan. Vahvasti maustettua ja aidon oloista.
Muistan käyneeni jossain ruotsalaisessa seurassa viime talvena keskustelun siitä, ovatko Lapin kulta ja Norlands Guld itse asiassa sama olut. Globalisoituneen panimoteollisuuden tiimellyksessä se tuskin olisi mikään ihme. Etiketti näyttää lähes samalta, vaikka pullo onkin erilainen.
Noh, nyt tuli todistettua, että eri oluita ovat. Norlands Guld maistui erilaiselta.

Tässä on kadunvarren mansikka, eli ilmeisesti jonkinlainen hiekoituslaatikko. Tukholmasta löytyi hämmästyttävän yhdennäköinen koppero, vaikkakin eri käyttötarkoituksessa.

Malmössä oli hämmästyttävän paljon todella hienoja viheralueita ja puistoja. Ihmettelimme yhteistuumin jälleen miten vähän niitä on Kööpenhaminassa, vaikka rantaviivaa piisaa ja kaupunki on paljon suurempi. Tanskalaiset vain jostain syystä, eivät ole innostuneita niiden kaavoittamisesta. Meillä oli muistissa sellainen fakta, että lähes 90% tukholmalaisista asuu alle 300 metrin päässä viheralueesta. Helsingissäkin luku on varmaan samanmoinen ja uskoisin, että Malmössa vielä suurempi.


Puistojen vitsauksena olivat sielläkin inhottavat hanhet. En juuri muuten kammoa lintuja, mutta hanhia inhoan. Onneksi henkilökohtainen hanhenlumoojani kulki edellä raivaamassa tietä. Väistyivät sentään sivuun mokomat.


Tässä on Malmön vesitorni eli Kuken eli Kulli. Huomautettakoon, että kyseessä on puhekielinen ilmaus. Tornilla on varmaan myös joku virallisempi nimi. Kuken on minusta kuitenkin varsin osuva. Yhdennäköisyys on ilmeinen.

Vesitornin lähellä, keskellä Möllevångin aluetta oli erittäin viihtyisä Malmöparken eli Folkets park. Istuimme siellä pari päivän kuuminta tuntia katsellen leikkiviä lapsia ja päivää paistattelevia Malmölaisia.


Tämä ruusun muotoinen suihkulähde oli lasten ykkössuosikki, sillä vesisuihkut kasvoivat maasta epäsäännöllisin väliajoin ja katosivat sitten. Piltit kirmailivat uikkareissa edestakaisin suihkulähteen ympäri asettuen välillä hiljenneeseen suihkukohtaan ja pinkaisten sitten kirkuen eteenpäin, jos suihku räpsähtikin yllättäen päälle.
Vanhemmilla oli hyvää aikaa jutustella varjossa tai lueskella kirjaa. Mukavan näköistä touhua hellepäivänä.


Puistossa oli myös maailmanpyörä ja karuselli ja muita huvipuistolaitteita.

Sekä maan mainio kahluuallas, jonka omasta lapsuudestani muistan myöskin hellepäivän ykköspuuhaksi.

Iltapäivän lopulla kävelimme keskustasta hirmuisen pitkältä tuntuneen matkan rannalle Västra Hamnenin asuntoalueelle. Koko alue on rakennettu 2000-luvulla ja siellä on monen moista kokeellista taloa ja ratkaisua. Osa onnistuneempia kuin toiset. Näköala Öresundiin oli kuitenkin ylimaallisen hieno ja erityisesti aurinkoisena hellepäivänä asuinalue merenrannalla vaikutti juuri siltä luksukselta, joksi se alunperin on tarkoitettukin.

Yksi hauskimmista asuntokokeiluista olivat nämä asuntolaivat. Olivat melkoinen luxuspainos verrattuna niihin, joita olen Kööpenhaminan sataman perukoilla nähnyt. Kieltämättä kuitenkin upean näköisiä. Muuttaisin varmasti moiseen, jos tilaisuus tarjoutuisi.

Tässä rantabulevardia, jossa oli minusta oli vähän sellainen etelän rantalomakohteen meininki. Ihan kuin olisi kävellyt hotellialueen läpi. Ehkä tätä oli suunnittelussa tavoiteltukin, mutta minulle se antoi enemmänkin persoonattoman tunnelman. Kaikista asunnoista näytti kuitenkin olevan merinäköala, joka varmasti antaa vastinetta rahoille säällä kuin säällä.

Tässä kuvassa näkyy Malmön maamerkiksikin muodostunut tornitalo. Sitä oli kaikkein hupaisinta katsoa aivan juurelta. Tuntui kuin maailma olisi pyörinyt silmissä. Jännittävä.

Tämä oli minusta koko asuinalueen onnistunein osa. Riviin rakennettujen pientalojen sarja, joista oli pääsy kanavaan. Monilla taloilla oli oma pikkuinen laituri. Pihat olivat kasvaneet uskomattoman reheviksi ja hienoiksi. Olettaisin, että niihin on tehty samanaikainen ja samankaltainen pihasuunnitelma, jossa on suosittu erilaisia rantaheiniä ja muita luonnollisesti rehottavia kasveja vähän rehevöityneen, ylikasvaneen vaikutelman aikaansaamiseksi. Todella viihtyisän, yhteisöllisen ja varmasti kaikkina vuodenaikoina miellyttävän näköinen alue, vaikka suora merinäköala jäikin taloista uupumaan.

Tämän päivän viimeisen kuvan otin junasta. Mehän siinä olemme heijastuksena ikkunassa. Olimme tosi väsyneitä. Mitään ei jaksanut sanoa tai tehdä. Minulla oli vielä uusien kenkien (tennareiden!) aiheuttamana hirmuiset rakot jaloissa.
Loistopäivä kaikesta huolimatta. Voin lämpimästi suositella Malmöta kaikille, jotka ovat pidempään Kööpenhaminassa. Kaupunki on mukava ja tunnelmaltaan sopivan erilainen. Shoppailukin on siellä (ainakin vielä toistaiseksi) edullisempaa kuin Tanskassa.

Kävelyjä 2

Vielä muutamia juttuja Kööpenhaminasta. Pidän niin kovasti kaupungista ja lomamuistot ovat niin suloisia, että näitä kuvia on hirveän mukava postittaa tänne. Siirryn kohta seuraavaan kaupunkiin, lupaan sen.

Tässä on Nyhavn, joka sijaitsee aivan kulman takana poikaystäväni kotoa. Muistan ensimmäisellä kerralla ihastelleeni asunnon keskeistä sijaintia, mutta sittemmin asia on arkipäiväistynyt. Täytyy myöntää, että vaikka Nyhavn on ihastuttava, on se alkanut myös ottaa päähän. Paikka on kesäkaudella niin täynnä ihmisiä, että siitä ei meinaa ohi mahtua. Sikamaisen kallis olut estää nauttimasta aurinkoisista terasseista itse. Ainakaan kovin usein tai pitkään ei parane istuskella.

Ja jos lyhin reitti lähikauppaan kulkee valokuvaavien turistimassojen ja humaltuneiden tanskalaismassojen läpi, saattaa ajoittain ottaa päähän. Varsinkin jos läpi pitää mahtua käsissä neljä muovikassillista palautuspulloja. Siitä on hohto kaukana.
On Nyhavn kuitenkin kiinnostavakin. Talot ovat ihastuttavia, vanhat purjeveneet samoin. Paikkaan paistaa loistava ilta-aurinko. Terassit ovat auki yömyöhään.
Paikalla on myös oma kiinnostava historiansa.

Kööpenhaminan satama-allas on minusta ihastuttava. Mainitsinkin jo siinä risteilevistä kööpenhaminalaisten pikkuveneistä. Aiemmin olen kuvannut suosikkirakennuksiani oopperaa ja teatteria (joka näkyy tässäkin oikealla). Iso osa sataman vanhoista varastomakasiineista (Pakhus) on korjattu uuskäyttöön. Teatterin lähellä on mm. hotelli ja kuninkaallinen veistoskokoelma, molemmat vanhoissa makasiineissa. Vastarannalla, Holmenilla/Christianshavnissa on mm. taideoppilaitoksia ja pienyrityksiä. Yhdessä makasiineista sijaitsee yksi Kööpenhaminan neljästä Michelin -ravintolasta; Noma. Haaveilen pääseväni sinne jonain päivänä syömään.

Loput kuvat ovatkin Fredrikshavnissa sijaitsevasta Kastelletista ja sen ympäristöstä. Paikka on jotenkin äärettömän tanskalainen, vaikka vastaavia linnoitusalueita on varmasti maailmassa, ja varsinkin Pohjoismaissa useita. Ehkä se johtuu runsaasta punaisen värin käytöstä. Sitä tuntui näkyvän vähän joka paikassa.


Vallit ovat suosittu lenkkeilyalue. Siellä mekin siis kävimme. Täytyy sanoa, että Kööpenhaminan tasamaalla askel kävi yllättävän kevyesti. Tuulikin oli kesäiltana tavallisuudesta poikkeavan tyyni, mutta ilma kuitenkin sopivan raikas.

Huomasin muuten käydessäni kuvia läpi, että melkein kaikissa kuvissa on pilvinen tai ainakin puolipilvinen sää. Kaipa se piti paikkansa valtaosana Tanskassa vietetyistä lomapäivistä, tai sitten vain kuljetin kameraa mukana niinä päivinä, kun taivas veti pilveen. Uskomattoman kuuma oli pilvistä huolimatta. Vaikka tietysti kuukauden aikana helteeseen ehti jo tottua ja nyt runsas 20 astetta tuntuu viileältä, ihan syksyiseltä.

Tässä on Kastelletin sisäänkäynti - tai uloskäynti - kuinka vaan. Se on nimeltään Kongeporten. Linnoituksen eri osat ja rakennukset ovat kovin eri tyylisiä. Kiinnitin huomiota siihen, miten monen mallisia kattoja yhteen paikkaan mahtuu. Kongeporten edustaa hollantilaista barokkia, joka on minusta jotenkin hupaisan näköistä. Ylemmän kuvan punaisen talon "kaksoiskatto" taas enemmän tanskalainen.

Linnoituksen sisällä on myös tuulimylly, jonka tarkoitusta en oikein ymmärrä. Sekin on kovin hollantilaisen oloinen (Wikipedia vahvistaa myös asian).


Tämä talon seinä on Bredgadelta. Kuvassa ei ole paljon järkeä muuten, mutta minua kovasti viehätti tuo rappauksen alta paljastunut tiilipinta ja jäljellä olevassa rappauksessa näkyvä teksti. Mitään selvää sen siitä saanut, (ehkä joku tanskaa ymmärtävä olisi osannut tulkita sen), mutta ajatuksena jo lähes kadonnut teksti oli minusta kiinnostava. Joku on joskus halunnut sillä jotain viestiä, ja sen sijaan, että olisi kiinnittänyt kyltin, onkin kirjoittanut tekstin talon seinään. Varsin viehättävää.

maanantai 16. elokuuta 2010

Kävelyjä 1

Yli kaksi viikkoa yhtä soittoa Kööpenhaminassa antoi mahdollisuuden sellaiseen päämäärättömään vaelteluun, jota en ole koskaan aikaisemmin ehtinyt harrastaa. Kuljimme helteisiä katuja ja rantoja, lötkötimme Rosenborg Have -puistossa lukemassa kirjaa hämärän tuloon asti, katsoimme jalkapalloa ja kuvasimme kaikenlaista. Lainaksi saamani uusi hienon hieno kamera oli ahkerassa käytössä retkillä, mutta vähintään yhtä usein yksin kotona. Aika moni tilanne vaati tallentamista ihan sattumalta, ja siitä syystä näistäkin kuvista iso osa on otettu uskollisella pikku kamerallani, joka mahtuu loistavasti taskuun tai käsilaukkuun.

Itselle vieraissakin kaupungeissa muodostuu usein ja helposti rutiineja. Minun reittini ovat usein samoja kuin poikaystäväni, ja joskus huomaan ottaneeni ne ihan omikseni. Esimerkiksi käymme tosi usein (minun aloitteestani) pikkuisessa Gothersgaden thaimaalaisessa, johon mahtuu kerrallaan ruokailemaan tasan tarkkaan kaksi ihmistä.

Syön myös melkein aina samaa ruokaa. Sitä samaa, jota alunperinkin tilasin. Jos paikasta ottaa mukaan, on helpointa odottaa ulkona. Tässä odotetaan kanaa punaisessa currykastikkeessa. Gothersgade on kuvattu länteen ja itään.

Näyttävimmät kaljaterassit sijaitsevat Nyhavnissa, mutta mukavia on kyllä muuallakin. Tässä Café G:n terassi, joka oli pikkuinen, mutta viihtyisä. Paikkaan päädyttiin siitä syystä, että helteessä ei jaksanut kävellä enää askeltakaan ilman olutta. Viereisen pöydän eläinystävä oli yhtä nääntyneen näköinen kuin me.


Yhden sateisesta puolipilviseksi muuttuneen päivän aikana käytiin Tanskan kansallismuseossa, joka sijaitsee osoitteessa Ny Vestergade 10. Ihan keskustassa siis. Poikaystävä oli pettynyt, kun kokoelmassa ei ollut kovinkaan montaa pienoismallia, joita erityisesti olisi halunnut nähdä, vaan kaikenlaista muuta vähemmän kiinnostavaa. Minä sen sijaa olin tyytyväinen käyntiin.

Opin museossa muun muassa sellaisen jutun, että tämä aivan museon lähellä, Slottsholmenilla, sijaitseva Christianborgin linna, oli kuninkaallinen linna ennen kuin kuningasperhe asettui Amalienborgiin. Senkin sain tietää, että linna on palanut peräti kaksi kertaa maan tasalle ja rakennettu taas uudelleen.

Linnan vieressä olevissa kuninkaallisissa hevostalleissa asuvat tietysti kuninkaalliset hevoset. Ne olivat kaikki menneet laitumelle, kertoi opaskyltti rakennuksen seinässä. Hevoset palaavat elokuussa takaisin kotiin, luvattiin. Ei siis nähty hevosia, vain kuvia niistä.

Tämä kuva otettiin minun syntymäpäiväni iltana. Iloinen seurue veneili satamassa vanhan maailman keskimoottoriveneellään. Sellaisella veneiltiin myös minun lapsuudessani. Olisi ollut mukava päästä mukaan. Perässä liehui Tanskan lippu.

Jalkapallon MM-kisoja varten Kvaesthusbroenille oli rakennettu iso skreeni ja ulkoilmakatsomo. Kävimme katsomassa viimeiset pelit siellä. Tunnelma oli loistava. Paljon metelöiviä, riehakkaita ihmisiä, makkaraa ja olutta.


Loppuotteluilta oli erityisen lämmin ja tunnelmallinen, mutta tulimme paikalle niin myöhään, että jouduimme jäämään ihan Larsens Pladsin kulmaan. Täytyy myöntää, että näin peliä tosi huonosti. Pääasia kuitenkin, että Espanja voitti. :)

Kävimme ensimmäistä kertaa yhdessä lenkillä (tämä kuva on eri kerralta). Juoksimme Kastelletiin ja takaisin. Se on vähän Suomenlinnan tapainen linnoitusalue keskustan laidalla, paljon pienempi vain. Sen edessä on tanskalaisia kaatuneita sotilaita kunnioittava muistomerkki, jonka jalustalla leikki kaksi naakkaa. Uskomattoman hupaisa näky. Sitä olisi voinut seurata tuntikausia.

Amalienborgin kohdalla rannassa on varsin tavanomainen suihkulähde. Näin komean kuvan (ja tusinan lisää) siitä sai heinäkuisen alkuillan auringossa, taustalla muhkea Marmorkirken.

Toinen, paljon dramaattisempi suihkulähde löytyi rannasta läheltä Kastellettia. Taustalla on St. Albanin anglikaaninen kirkko.

Kaikenlaista muutakin tarttui kameraan, kuten tämä leipomokyltti, jonka lähelläkään ei näkynyt leipomoa. Kaipa se roikkui paikallaan jonkin muinaisen leipomon muistona.


Ikkunoista näkyvät talot ovat päässeet kuvaan ihan jokaisella Kööpenhaminan reissulla, nyt myös täydellinen puolikas kuu ja lemmikinsininen kesätaivas.