Rannalla 1

Uhkasin päivittää tänne lomatunnelmia. Tiedän, että toisten lomakuvien katseleminen on helposti vähän rasittavaa, mutta toivottavasti ette hirveästi hermostu. Varoituksen sanasena sellainen, että näitä kuvia piisaa kyllä pitkälle syksyyn... :D Haha!

Tässä tarinaa ensimmäisestä retkestä rannalle.

Ensimmäiset kaksi lomaviikkoa vietettiin Kööpenhaminassa. Kaupungin keskusta ei ole se kaikkein miellyttävin paikka helteellä. Köpiksessä on yllättävän vähän vihreää verrattuna vaikkapa Tukholmaan ja Helsinkiin. Muistuttaa siis enemmän mannermaisia verrokkeja.

Menimme Amager Strandiin, jonne on 2004 rakennettu Amager Strandpark. Kyseessä on rakennettu saari, jossa on hiekkarantaa ja kaikenlaista vesi- ja muutakin liikunta-aktiviteettia. Saaren hiekkadyynit näyttävät yllättävän luonnollisilta. Jos en olisi tiennyt saaren olevan keinotekoinen, en olisi sitä varmasti mistään hoksannut.

Rannalle lähdettiin, koska oli luvattu tosi hellettä. Varsin tukahduttavasta säästä huolimatta päätettiin kävellä, vaikka metrollakin olisi päässyt aivan viereen. Matka ei ole mahdottoman pitkä, ehkä n. 5 km, mutta helteessä ja epäergonomisissa sandaaleissa se tuntui aika väsyttävältä. Päädyttiin kuitenkin kiinnostaviin kolkkiin. Nähtiin mm. tämä kaunis ruosteinen öljysäiliön (?) runko.

Öljysäiliön vieressä oli siirtolapuutarha-alue. Se ei näyttänyt yhtä huolellisesti hoidetulta kuin suomalaiset vastineet. Ehkä sääntöjä on tanskalaisille tyypillisesti vähemmän. Kauniin vihreää oli kyllä ja kukkia paljon.

Ohitettiin myös venelaitureita. Osa rannasta oli aidattu venekerhojen käyttöön. Värikkäissä puuaidoissa oli kylttejä. Tämä oli aika hauska löytö, koska olin jo monasti ehtinyt miettiä missä kaupunkilaiset veneitään mahtavat säilyttää. Pieniä ja vähän isompiakin moottoriveneitä kulkee usein satama-altaassa ristiin rastiin.

Kaikki fasiliteetit oli rannalla tehty tällaiseen varsin ankeanoloiseen betonibunkkeriin. Bunkkerissa oli pukukopit, suihkut, vessat, kioski ym. Tavallaan se kyllä myös istui hyvin hiekkadyynimaisemaan. Yksi dyyni muiden joukossa, betoninen sellainen.
Söimme Rød pølset. Punaisen värinen makkara on aluksi todella kummallinen, mutta nyt kun olen kesän aikana vetänyt useamman hodarin, tuntuu että kaikkeen tottuu. Ihan normaalilta se maistuu kuitenkin.

Huvittavaa ensimmäisessä retkessä rannalle oli se, että kun pääsimme perille ja hodarit oli syöty, alkoi taivas vetäytyä paksuun pilveen ja tuuli yltyi. Enteili sadetta, joka sitten kohta tulikin raskaina pisaroina.

Päätimme kuitenkin hengata hetken aikaa, kun perille kerran oli päästy. En ole pitkään aikaan kokenut niin miellyttävää tunnetta. Tuuli oli niin lempeän lämmin, vaikka navakasti puhalsikin. Hikisen ja painostavan päivän jälkeen se tuntui iholla taivaallisen vilpoiselta. Samalla hiekka oli vielä auringosta lämmin. Ei liian kuuma, mutta erinomaisen miellyttävä ja kutsuva. Kuin äidin syli.

Rakastan tanskalaista dyynimaisemaa, valkoista hiekkaa ja ruohotupsuja. Tanskalainen merenranta on hyvin lähellä sitä täydellistä haaveideni rantaa, joka on sielunmaisemani. Navakka tuuli kuuluu asiaan. Merenrannassa pitää tuulla. Se puhdistaa myös ajatukset ja rentouttaa mielen. Fantastinen Amagerstrand. Aion mennä sinne vielä syksyllä uudelleen, kävelylle.