Itselle vieraissakin kaupungeissa muodostuu usein ja helposti rutiineja. Minun reittini ovat usein samoja kuin poikaystäväni, ja joskus huomaan ottaneeni ne ihan omikseni. Esimerkiksi käymme tosi usein (minun aloitteestani) pikkuisessa Gothersgaden thaimaalaisessa, johon mahtuu kerrallaan ruokailemaan tasan tarkkaan kaksi ihmistä.
Syön myös melkein aina samaa ruokaa. Sitä samaa, jota alunperinkin tilasin. Jos paikasta ottaa mukaan, on helpointa odottaa ulkona. Tässä odotetaan kanaa punaisessa currykastikkeessa. Gothersgade on kuvattu länteen ja itään.
Näyttävimmät kaljaterassit sijaitsevat Nyhavnissa, mutta mukavia on kyllä muuallakin. Tässä Café G:n terassi, joka oli pikkuinen, mutta viihtyisä. Paikkaan päädyttiin siitä syystä, että helteessä ei jaksanut kävellä enää askeltakaan ilman olutta. Viereisen pöydän eläinystävä oli yhtä nääntyneen näköinen kuin me.
Yhden sateisesta puolipilviseksi muuttuneen päivän aikana käytiin Tanskan kansallismuseossa, joka sijaitsee osoitteessa Ny Vestergade 10. Ihan keskustassa siis. Poikaystävä oli pettynyt, kun kokoelmassa ei ollut kovinkaan montaa pienoismallia, joita erityisesti olisi halunnut nähdä, vaan kaikenlaista muuta vähemmän kiinnostavaa. Minä sen sijaa olin tyytyväinen käyntiin.
Opin museossa muun muassa sellaisen jutun, että tämä aivan museon lähellä, Slottsholmenilla, sijaitseva Christianborgin linna, oli kuninkaallinen linna ennen kuin kuningasperhe asettui Amalienborgiin. Senkin sain tietää, että linna on palanut peräti kaksi kertaa maan tasalle ja rakennettu taas uudelleen.
Linnan vieressä olevissa kuninkaallisissa hevostalleissa asuvat tietysti kuninkaalliset hevoset. Ne olivat kaikki menneet laitumelle, kertoi opaskyltti rakennuksen seinässä. Hevoset palaavat elokuussa takaisin kotiin, luvattiin. Ei siis nähty hevosia, vain kuvia niistä.
Tämä kuva otettiin minun syntymäpäiväni iltana. Iloinen seurue veneili satamassa vanhan maailman keskimoottoriveneellään. Sellaisella veneiltiin myös minun lapsuudessani. Olisi ollut mukava päästä mukaan. Perässä liehui Tanskan lippu.
Jalkapallon MM-kisoja varten Kvaesthusbroenille oli rakennettu iso skreeni ja ulkoilmakatsomo. Kävimme katsomassa viimeiset pelit siellä. Tunnelma oli loistava. Paljon metelöiviä, riehakkaita ihmisiä, makkaraa ja olutta.
Jalkapallon MM-kisoja varten Kvaesthusbroenille oli rakennettu iso skreeni ja ulkoilmakatsomo. Kävimme katsomassa viimeiset pelit siellä. Tunnelma oli loistava. Paljon metelöiviä, riehakkaita ihmisiä, makkaraa ja olutta.
Loppuotteluilta oli erityisen lämmin ja tunnelmallinen, mutta tulimme paikalle niin myöhään, että jouduimme jäämään ihan Larsens Pladsin kulmaan. Täytyy myöntää, että näin peliä tosi huonosti. Pääasia kuitenkin, että Espanja voitti. :)
Kävimme ensimmäistä kertaa yhdessä lenkillä (tämä kuva on eri kerralta). Juoksimme Kastelletiin ja takaisin. Se on vähän Suomenlinnan tapainen linnoitusalue keskustan laidalla, paljon pienempi vain. Sen edessä on tanskalaisia kaatuneita sotilaita kunnioittava muistomerkki, jonka jalustalla leikki kaksi naakkaa. Uskomattoman hupaisa näky. Sitä olisi voinut seurata tuntikausia.
Amalienborgin kohdalla rannassa on varsin tavanomainen suihkulähde. Näin komean kuvan (ja tusinan lisää) siitä sai heinäkuisen alkuillan auringossa, taustalla muhkea Marmorkirken.
Toinen, paljon dramaattisempi suihkulähde löytyi rannasta läheltä Kastellettia. Taustalla on St. Albanin anglikaaninen kirkko.
Kaikenlaista muutakin tarttui kameraan, kuten tämä leipomokyltti, jonka lähelläkään ei näkynyt leipomoa. Kaipa se roikkui paikallaan jonkin muinaisen leipomon muistona.
Ikkunoista näkyvät talot ovat päässeet kuvaan ihan jokaisella Kööpenhaminan reissulla, nyt myös täydellinen puolikas kuu ja lemmikinsininen kesätaivas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti