keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Asioita joista pidän: Parrakkaat miehet

En aikaisemmin tykännyt parrasta ollenkaan, mutta nyt nykyisen poikaystävän aikana olen jotenkin siihen tottunut ja jopa ihastunut. Tyylikäs parta saa pääni kääntymään. Eihän se kaikille sovi, eikä kaikille edes kasva, mutta toisille se taas istuu kuin hanska päähän. Sanoin tässä taannoin poitsulle, että en ehkä kestäisi, jos hän ajaisi parran kokonaan pois. Sitä tulisi ehdottomasti ikävä.

Nämä komeat partaherrat, Sam ja Sune, polkevat Kööpenhaminan katuja:


Sam

Sune

Kuvat: Copenhagen Street Style

torstai 24. kesäkuuta 2010

Urban abstract

Neloskanavalle luotu motion design -teos Urban Abstract voitti kultaisen leijonan Cannes Lions -festivaalilla design-sarjassa. Teos on palkittu jo aiemmin D&Ad Awardsissa (Design & Art direction) pronssilla ja European Design Awardsissa Rotterdamissa pronssilla.

Urban Abstractin ovat suunnitelleet Designstudio Musutan Jopsu Ramu ja Timo Huhtala. Mukana on ollut myös japanilaista osaamista.

Teos oli siis Nelosen katkotunnuksena viime vuoden marraskuussa. Se on epätavallinen ja hieno, todella hypnoottinen erityisesti jos sen katsoo yhteen pötköön. Vimeossa se on katsottu jo miljoona kertaa. Vaikuttavaa.

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Get Yer Ya-Ya's Out!

Kirjoitan töissä kolumnia, jonka deadline on huomenna. Kello on jo seitsemän ja tutkin vieläkin taustoja. Eikä siinä, kyllä minulla on ollut yli viikko aikaa hoitaa homma kotiin. Olen vain muuttanut aihetta kesken matkaa ja muutenkin tapani mukaan panikoinut asiaa aivan ylimaallisen paljon. Nyt ollaan sitten pakkoraon edessä ja koitos on kovaa vauhtia luiskahtamassa yötöiksi. Tiukkaa vääntöä tarvitaan.

Tiukasta väännöstä puheen ollen, sitä löytyy tästä tämän illan soud trackilla soivasta Ike ja Tina Turnerin klassikosta. Kuunnelkaa miten basso läiskii menemään ja triangeli pysyy melkein tahdissa, eikä tanssiryhmän touhu ole mitään turhaa keikutusta vaan ihan oikeaa svengiä. Koko homma tihkuu seksiä. Uuu jea!

maanantai 21. kesäkuuta 2010

FIFA World Cup kautta aikojen





































Espanjan johtaessa Hondurasia 1-0 on turvallista surffailla FIFA:n sivuilla. Menneitten aikojen kisatunnukset ovat minusta upeita. Ne ovat kaikki ihanasti oman aikansa tuotteita, kauniita ja samalla myös jotenkin iloisia ihan jokainen. Myös Etelä-Afrikan kisatunnus on upea, siinä on myös jotakin retroa. Hassua, että tunnuksessa näkyvä musta jalkapalloilija ei ole ensimmäinen kisatunnuksessa pelaava musta jalkapalloilija. Myös Ruotsin vuoden 1957 kisatunnuksessa on sama hahmo.

Onko muilla muuten ikävä tuota 70-80 -lukujen mustavalkoista kisapalloa? Sitä ei ole vuosikausiin näkynyt. Nykyisin ovat milloin minkäkin värisiä. Toivoisin vanhaa takaisin, nostalgiasyistä.

Kuvat: FIFA

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Muutama hääjuttu


Olen esittänyt poikaystävälleni ylimielistä tasavaltalaista koko viikonlopun, vaikka oikeasti katsoin tosi mielelläni kuninkaallisia häitä. Kuninkaalliset ovat niin mahtavan kitch! Rakastan sitä kaikkea hyvän maun rajalla pyristelevää oheistavaraa, mikä kuninkaallisiin liittyy. Olen jopa vähän haaveillut Victoria&Daniel -seinälautasesta, ja jos kehtaisin, hankkisin ehdottomasti Vickan -barbin. Kuvan suklaarasian taidan käydä hankkimassa Stockalta maanantaina. Eräs työkaveri oli syönyt rasiallisen ja kehui erinomaisiksi.

Poikaystävä katsoi erilaisia häälähetyksiä telkkarista toista vuorokautta yhdessä äitinsä kanssa. Ruotsalaista koko perheen häähurmosta! Vähän nolona selitteli, että kun taloudessa on vain yksi telkkari, eikä kanavaa saa kääntää, niin minkäs teet, jalkapallokin jää väliin. Tosiasiassa hän taisi olla häistä ja hääparista ja erityisesti Victoriasta yhtä hurmaantunut kuin kaikki, jotka häälähetystä ovat katsoneet. Minäkin.

Olen yleensä kamalan kyyninen tällaisissa jutuissa ja näen jokapuolella pelkkää laskelmointia, mutta täytyy myöntää, että kun tänään näin iltajuhlien puheet, suli minunkin paatunut sydämeni lopullisesti. (Eilen lähetys jäi kesken, kun saapui yökyläilijöitä.) Oikeastaan enemmän kuin kaikkien ylistämästä Danielin puheesta, pidin molempien isien puheesta. Sellaiset vilpittömät hyvän elämän ohjeet ja tuen osoitukset saavat minut helposti liikuttumaan. Niihin liittyy samalla kertaa sekä luopumisen tuskaa että onnea ja ylpeyttä siitä, että oma lapsi on jo aikuinen ja jonkun vaimo tai mies.

Sitäpaitsi toisten tyylikkäästi ja loppuun asti mietittyjä häitä on ihana katsoa, oli hääpari sitten kuninkaallinen tai ei. Ja vaikka itse ei koskaan pääsisikään naimisiin. ;)

Kuva: monstersandcritics.com

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Liteiny bridge, Saint-Petersburg

Toivottavasti herkimmät eivät tästä pahastu. Minusta tämä vaan on niin hullunkurista, jopa asteen ääliömäisyyden puolelle yltäen, että on pakko kertoa siitä. Pietarilainen taidekollektiivi Voina teki vallan erityisen kuvan yhteen Nevan yli kulkevista nostosilloista. Liteiny -siltaan piirrettiin maidolla jättipenis. Sillan päästä lähtee katu, joten pystyasennossa kuva näkyi tosi pitkälle. Ja tietysti asianmukaisesti valaistuna, koska sillassahan on valot. =)

En osaa venäjää, enkä siis ymmärrä mitä taidekollektiivi tällä ulostulolla tahtoi viestittää. Ehkä vain antaa Pietarilaisille aihetta hymyyn ja toisaalta kukkahatuille syytä päänpudisteluun. Yhtä kaikki, tempaus on hullunkurinen ja täysin mieltä vailla. :)

Kuva: livejournal.com, jossa myös lisää kuvia.

Hasardihommaa

Blogiin kirjoittaminen ei ole oikein maistunut viime viikkoina. Tämä on ehkä ollut aistittavissa verkkaisesta päivitystahdista. Kesämielellä ollaan...

Aamulla kahvihuoneessa pomo tapaili Mikko Alatalon Hasardihommaa -kappaleen sanoja. Jotain siinä laulettiin ylijäämäihmisistä. Kuulosti alatalomaisesti aika loistavalta. Hasardihommaa ei löytynyt YouTubesta, kun äsken etsin, mutta tällainen toinen helmi löytyi: Hervantaan, Hervantaan. Ja on siellä muutakin kuuntelemisen arvoista Mikkoa. Hyvä alku päivälle. Suosittelen.

torstai 10. kesäkuuta 2010

You make me feel so MAHTAVA

Pieniä hyviä ja iloisia asioita on tullut vastaan tänään torstaina. Aamulla työmatkalla huomasin, että joku oli maalannut jalkakäytävään tekstin: You make me feel so MAHTAVA. Annan kovasti arvoa sen tekijälle. Minua ilahdutti se koko päivän. Paluumatkalla pysähdyin ottamaan kuvan.

Eduskuntatalon edessä olevaan tasaisen sinivalkeaan orvokkipenkkiin on eksynyt vahingossa yksi oranssi ja yksi keltainen orvokki. Käykääpä katsomassa. Ne kirkuvat omaa paikkaansa siellä tyylipuhtauden seassa. Sekin jaksoi hymyilyttää. Sattuma on ihana. Se ei asetu raameihin.

Tänään olen kuunnellut mm. tätä The Middle Eastin Blood -biisiä.

Poikaystävälläni on tänään tutkinto. Hän valmistuu. Olen odottanut koko päivän jännittyneenä ensin, että hetki koittaisi ja sitten uutisia. Pari minuuttia sitten tuli viesti, että kaikki oli mennyt tosi hyvin. Voi iloa! Hänelle voisin sanoa tänään, että "You make me feel so mahtava!"

Asioita joista pidän: Islanti

Islannistahan pitävät kaikki. Se on niin läpeensä sympaattinen, pieni ja persoonallinen. Minäkin olen pitänyt Islannista melkein niin kauan kuin muistan, melkein. Tuhkapilvetkään eivät ole tätä lämmintä tunnetta vieneet pois. Olin ehkä kymmenen, kun vanhempani lähtivät sinne kahden viikon reissulle, kiersivät maata ristiin rastiin ja poikkesivat Grönlannissakin. En koskaan väsynyt kuulemaan tarinoita matkasta tai katsomaan kuvia, joita oli parikin albumillista.

Minulle ja siskolleni tuotiin reissusta ruhtinaalliset tuliaiset, joista yksi oli ylitse muiden: t-paita. Siinä oli kuva lammaslaumasta, jonka keskellä oli yksi lammas, jolla oli punainen villapaita päällä. Paidassa oli teksti: Island! The one and only. Teksti ei ollut kovin omaperäinen, mutta kuva sitäkin sympaattisempi. Pidin paitaa tosi pitkään, ihan haperoksi. Ehkä se on edelleen tallessa jossain vanhempieni vintissä.

Vankasta suosikistani Cup of Jo -blogista löysin tällaisen Islantilaisten itsestään tekemän mainoskipaleen. Miksi suomalaiset eivät koskaan tee mitään yhtä vaivattoman hauskaa? Mainos on tehty tyylillä, eikä ole kuitenkaan liian tuotetun näköinen eikä aiheuta minussa myöskään myötähäpeää, kuten useimmat kansalliset matkailumainokset. Kokonaisuutta ei yhtää huononna se, että sydämmeni sykkii aina ja ikuisesti mainoksessa soivalle Emiliana Torrinin Jungle Drum -kipaleelle.

Inspired by Iceland Video from Inspired By Iceland on Vimeo.


Tämä toinenkin video (Eyjafjöllin purkauksesta) kävisi melkein matkailumainoksesta. Niin kaunis. :)

Pakko on päästä Islantiin ja pian. Ehkä jo ensi vuonna!!

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Promotio ordinis Philosophorum

Tässä muutama kuva toissaviikon juhlinnasta. Osallistuin Helsingin yliopiston Filosofisen tiedekunnan promootioon, maisterina. Juhlinta kesti kaksi ja puoli päivää, aamusta iltaan ja melkein yötkin läpeensä. Olimme tosin seuralaiseni kanssa kaukaa viisaita ja lähdimme kotiin kahtena ensimmäisenä iltana jo puolen yön jälkeen. Lauantain ja sunnuntain välinen yö venyikin sitten aamuviiteen ja kruununa oli vielä koko sunnuntain kestänyt päivystäminen työpaikan standillä Maailma kylässä -festareilla. Täytyy myöntää, että turnauskestävyyteni ei ole ennallaan. Itseäni puolet vanhempi seuralainen jaksoi paljon paremmin kuin minä. Yltiöpositiivisen hengen voimalla kai.


Tästä kaikki alkoi. Aktiharjoituksella yliopiston juhlasalissa. Maisterit töröttivät seinänvieressä kahdessa rivissä koko perjantain kolmituntisen seremonian ajan ja aika pitkälti sitä ennen ja sen jälkeenkin. Jouduin tietenkin eturiviin. En ole varmaan ikinä elämässäni seissyt niin pitkää palaa istumatta tai nojaamatta kertaakaan. Tohtorit seisoivat vielä paljon pahemmassa paikassa, salin edessä, parnasson molemmin puolin. Yliopiston viimeinen kiusaus maistereille ja tohtoreille, kuten joku kanssaseisojani asian ilmaisi.

Aktiharjoituksesta kuljettiin seppeleensitojaispäivällisille Kaapelitehtaan Merikaapelihalliin. Se on uskomattoman hieno tila myös juhlakäytössä. Minun seuralaiseni lintsasi seppeeleensidonnasta, mutta ehkä hyvä niin. Hän ei ole kovin näppärä käsistään ja yleisen seppeleensitojan tekemä seppele oli tosi tasainen. Rokkia hän osaa silti tanssia paremmin kuin kukaan muu. :)

Illan aikana, kuten myös seuravien päivien ja iltojen ja öiden aikana seurasi paljon puheita. Useimmat olivat todella hyvä täytyy myöntää. Matti Klinge, joka osallistui promootioon riemumaisterin ominaisuudessa, puhui erityisen hyvin. Siinä vasta arvokas ja viisas, mutta silti kuitenkin uskomattoman huumorintajuinen ja itseironen vanha ihminen. Jos olin jo aikaisemminkin vähän, niin nyt sitäkin enemmän ihastunut hänen tyyliinsä.

Tässä on kuva lauantain huviretkeltä. Seilasimme Vispilä-laivalla kauppatorin rannasta Kulosaareen ja söimme lounasta kasinolla. Siellä oli tietenkin taas lisää puheita. Parasta kaikissa tilaisuuksissa oli se, että tutustui koko ajan uusiin, todella erilaisiin, eri-ikäisiin ja ennen kaikkea kivoihin ihmisiin. Mainiota porukkaa!

Lauantai-iltana oli promootio-tanssiaisten vuoro. Vanha ylioppilastalo oli todella juhlallinen. Tuntui jotenkin historialliselta viettää siellä sellaista aivan alkuperäisen tarkoituksen mukaista ja näköistä juhlaa. Ilmeisesti filosofisen tiedekunnan promootiotanssiaiset on tanssittu Vanhalla niin kauan kuin talo on ollut olemassa. Itse olen ollut ensimmäisen kerran Vanhalla syksyllä -98 jossain reggae -bileissä. :)

Tässä kuvassa taitaa olla meneillään joku valssi. Tanssiaisissa tanssittiin kaikkia niitä samoja tansseja, joita vanhojen tansseihin opetellaan. Vasta ihan lopuksi oli vapaampaa musiikkia. Silloin mekin vähän pyörähtelimme lattialla. Seuralaiseni tanssitti kohteliaaseen tapaansa muitakin, joilla ei ollut omaa tanssittajaa.


Tanssin päätteeksi porukka riehaantui ihan täysin. Muodostettiin valtava macaroni -letka, joka hyppi ja loikki eteenpäin yhtenäisenä käärmeenä talon molemmissa kerroksissa, ylös ja alas portaita, tanssilattiaa ympäri ja lopulta myös ulos kiertämään Kolmen sepän patsasta.


Mukana oli epäilemättä satoja ihmisiä, vaikka tanssiaisväki olikin jo tuohon mennessä vähän harvennut. Näistä kuvista ei oikein saa käsitystä, teidän täytyy käyttää mielikuvitusta. Näky oli kuitenkin aivan uskomattoman huvittava. Paikalle kerääntyi paljon töllistelijöitä,
ihmekös tuo.


Kahden jälkeen yöllä oli vuorossa kulkue, joka kiersi Kolmen sepän patsaan ja useimpien Esplanadin patsaiden kautta puheita pitäen ja skumppaa ryystäen. Välillä laulettiin lauluja.


Viimeinen puhe pidettiin promootioperinteen mukaisesti yliopiston parvekkeelta nousevalle auringolle klo 4.13. Juotiin myös skumppaa, mitä osa seurueesta oli kyllä ryystänyt pitkin matkaa. Yritin muistaa seuraavaa työpäivää, mutta tähän viimeiseen poksautukseen lähdin minäkin mukaan.


Promootio sinänsä oli uskomattoman hieno kokemus, vaikka en yleensä tällaisten juhlien perään olekaan. Ennakkoluulostani huolimatta se oli kuitenkin kaikkea muuta kuin pönötystä. Ihmiset olivat aivan ihania, uskomattoman hauskoja ja vallattomia ja älykkäitä ja hyvin vilpittömiä niin arvokkuudessaan kuin ilonpidossaankin.

Minulle on jäänyt mieleen sunnuntai-aamun patsaskävelystä puhe Eino Leinon patsaalla, jossa puhuja siteerasi vaimoaan, joka oli siteerannut jotakuta toista:

"Vaimoni on sanonut, että xxx on sanonut, että sivistynyt ihminen on aina hyväntuulinen."

Minusta se on hyvin sanottu. Eihän aina tietenkään voi olla hyväntuulinen, mutta ihan kaikkea omaa kiukkua ja pahaa oloa ei pidä syytää kanssaihmisten niskaan. Aika usein he ovat ihan syyttömiä siihen. Sitä paitsi hyvä olo säteilee ja kertautuu.

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin...

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Rakkausmakkari

Kaikenlainen rakkausaiheinen sisustustavara puhuttelee minua nykyisin kovasti, tosin huumoria pitää olla. Esimerkiksi tämä tyyny tai tämä naulakko sytyttävät! Samoin kuvien makkari, joka löytyi Here's lookin at me kid -blogista. Sängyn päälle ripustetun XOXO -kyltin ja seinävaatteen jossa lukee I don't care too much for money, money can't buy me love ottaisin myös omalle seinälleni.




Myös tämä tyynynpäällispari nauratti kovasti. Eipä sekaannu tyynyt. Tosin partakarvat voivat tuntua vähän turhankin karvaisilta korvaa vasten. :)

Kuvat: Darling Dexter

Saksalaisia vieraita ja keijukaisen mekko

Meillä on töissä iso joukko saksalaisia vieraita. Kukaan ei oikein tiedä mistä ovat ja miksi ovat täällä, mutta ovat ahtautuneet yhteen keskikokoiseen neuvotteluhuoneeseen, vaikka suurinkin olisi heille selvästi liian pieni. Ilmeisesti heitä on tullut ilmoitettua enemmän. Tilassa on silminnähden ahdasta ja kuuma. Hymyilyttää, kun kävelen ohi.
Esitelmät tulkaa tulkki. Se on harvinaista. Yleensä kaikki puhuvat ja ymmärtävät englantia tarpeeksi.


Minulla on tänään suuria vaikeuksia keskittyä työntekoon. Aamupäivän ponnistelun jälkeen aivosähkökäyrän paikalla on pelkkää viivaa. Loman lähestymisen huomaa siinä, että kukaan ei ole kovin tehokas ja kaikki viipyvät mielellään kahvihuoneessa pitkään. Moni elättelee suunnitelmia siitä, että voisivat vetäytyä iltapäiväksi kotiparvekkeelle lueskelemaan kaiken maailman raportteja.

Olen etsinyt verkkokaupoista kivaa kesämekkoa, vaikka minulla ei ole nyt rahaakaan.
Pitkällisen haravoinnin seurauksena olen löytänyt mm. tällaisen äärettömän söpön kesämekon, jota voi tietysti pohjoismaissa käyttää ehkä yhtenä päivänä kesässä.

Valmistaja on brittiläinen Nadinoo ja mekon nimi Pixies dress.

Lisää kivoja vaihtoehtoja: Anthropologie ja All Saints

Nyt on sitten kesäkuu koittanut.