Promotio ordinis Philosophorum

Tässä muutama kuva toissaviikon juhlinnasta. Osallistuin Helsingin yliopiston Filosofisen tiedekunnan promootioon, maisterina. Juhlinta kesti kaksi ja puoli päivää, aamusta iltaan ja melkein yötkin läpeensä. Olimme tosin seuralaiseni kanssa kaukaa viisaita ja lähdimme kotiin kahtena ensimmäisenä iltana jo puolen yön jälkeen. Lauantain ja sunnuntain välinen yö venyikin sitten aamuviiteen ja kruununa oli vielä koko sunnuntain kestänyt päivystäminen työpaikan standillä Maailma kylässä -festareilla. Täytyy myöntää, että turnauskestävyyteni ei ole ennallaan. Itseäni puolet vanhempi seuralainen jaksoi paljon paremmin kuin minä. Yltiöpositiivisen hengen voimalla kai.

Tästä kaikki alkoi. Aktiharjoituksella yliopiston juhlasalissa. Maisterit töröttivät seinänvieressä kahdessa rivissä koko perjantain kolmituntisen seremonian ajan ja aika pitkälti sitä ennen ja sen jälkeenkin. Jouduin tietenkin eturiviin. En ole varmaan ikinä elämässäni seissyt niin pitkää palaa istumatta tai nojaamatta kertaakaan. Tohtorit seisoivat vielä paljon pahemmassa paikassa, salin edessä, parnasson molemmin puolin. Yliopiston viimeinen kiusaus maistereille ja tohtoreille, kuten joku kanssaseisojani asian ilmaisi.

Aktiharjoituksesta kuljettiin seppeleensitojaispäivällisille Kaapelitehtaan Merikaapelihalliin. Se on uskomattoman hieno tila myös juhlakäytössä. Minun seuralaiseni lintsasi seppeeleensidonnasta, mutta ehkä hyvä niin. Hän ei ole kovin näppärä käsistään ja yleisen seppeleensitojan tekemä seppele oli tosi tasainen. Rokkia hän osaa silti tanssia paremmin kuin kukaan muu. :)

Illan aikana, kuten myös seuravien päivien ja iltojen ja öiden aikana seurasi paljon puheita. Useimmat olivat todella hyvä täytyy myöntää. Matti Klinge, joka osallistui promootioon riemumaisterin ominaisuudessa, puhui erityisen hyvin. Siinä vasta arvokas ja viisas, mutta silti kuitenkin uskomattoman huumorintajuinen ja itseironen vanha ihminen. Jos olin jo aikaisemminkin vähän, niin nyt sitäkin enemmän ihastunut hänen tyyliinsä.

Tässä on kuva lauantain huviretkeltä. Seilasimme Vispilä-laivalla kauppatorin rannasta Kulosaareen ja söimme lounasta kasinolla. Siellä oli tietenkin taas lisää puheita. Parasta kaikissa tilaisuuksissa oli se, että tutustui koko ajan uusiin, todella erilaisiin, eri-ikäisiin ja ennen kaikkea kivoihin ihmisiin. Mainiota porukkaa!

Lauantai-iltana oli promootio-tanssiaisten vuoro. Vanha ylioppilastalo oli todella juhlallinen. Tuntui jotenkin historialliselta viettää siellä sellaista aivan alkuperäisen tarkoituksen mukaista ja näköistä juhlaa. Ilmeisesti filosofisen tiedekunnan promootiotanssiaiset on tanssittu Vanhalla niin kauan kuin talo on ollut olemassa. Itse olen ollut ensimmäisen kerran Vanhalla syksyllä -98 jossain reggae -bileissä. :)

Tässä kuvassa taitaa olla meneillään joku valssi. Tanssiaisissa tanssittiin kaikkia niitä samoja tansseja, joita vanhojen tansseihin opetellaan. Vasta ihan lopuksi oli vapaampaa musiikkia. Silloin mekin vähän pyörähtelimme lattialla. Seuralaiseni tanssitti kohteliaaseen tapaansa muitakin, joilla ei ollut omaa tanssittajaa.

Tanssin päätteeksi porukka riehaantui ihan täysin. Muodostettiin valtava macaroni -letka, joka hyppi ja loikki eteenpäin yhtenäisenä käärmeenä talon molemmissa kerroksissa, ylös ja alas portaita, tanssilattiaa ympäri ja lopulta myös ulos kiertämään Kolmen sepän patsasta.

Mukana oli epäilemättä satoja ihmisiä, vaikka tanssiaisväki olikin jo tuohon mennessä vähän harvennut. Näistä kuvista ei oikein saa käsitystä, teidän täytyy käyttää mielikuvitusta. Näky oli kuitenkin aivan uskomattoman huvittava. Paikalle kerääntyi paljon töllistelijöitä,
ihmekös tuo.

Kahden jälkeen yöllä oli vuorossa kulkue, joka kiersi Kolmen sepän patsaan ja useimpien Esplanadin patsaiden kautta puheita pitäen ja skumppaa ryystäen. Välillä laulettiin lauluja.

Viimeinen puhe pidettiin promootioperinteen mukaisesti yliopiston parvekkeelta nousevalle auringolle klo 4.13. Juotiin myös skumppaa, mitä osa seurueesta oli kyllä ryystänyt pitkin matkaa. Yritin muistaa seuraavaa työpäivää, mutta tähän viimeiseen poksautukseen lähdin minäkin mukaan.

Promootio sinänsä oli uskomattoman hieno kokemus, vaikka en yleensä tällaisten juhlien perään olekaan. Ennakkoluulostani huolimatta se oli kuitenkin kaikkea muuta kuin pönötystä. Ihmiset olivat aivan ihania, uskomattoman hauskoja ja vallattomia ja älykkäitä ja hyvin vilpittömiä niin arvokkuudessaan kuin ilonpidossaankin.

Minulle on jäänyt mieleen sunnuntai-aamun patsaskävelystä puhe Eino Leinon patsaalla, jossa puhuja siteerasi vaimoaan, joka oli siteerannut jotakuta toista:

"Vaimoni on sanonut, että xxx on sanonut, että sivistynyt ihminen on aina hyväntuulinen."

Minusta se on hyvin sanottu. Eihän aina tietenkään voi olla hyväntuulinen, mutta ihan kaikkea omaa kiukkua ja pahaa oloa ei pidä syytää kanssaihmisten niskaan. Aika usein he ovat ihan syyttömiä siihen. Sitä paitsi hyvä olo säteilee ja kertautuu.

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin...