Valborgsmässoafton

Lensin Vapuksi Kööpenhaminaan. Odotin lämpöä, koska vappuviikolla oli ollut hienoja päiviä, mutta kylmähän siellä oli. Perjantaina sataa tihutti koko päivän ja koleaa oli muutenkin.

Vappuaatto sujui meiltä perinteisen perjantaisiivouksen ja päiväunien muodossa. Illalla menimme baariin. Kevään kunniaksi! Kotiin kulkeuduimme kierroksen päätteeksi vasta puoli viideltä. Ulkona oli aivan valoisaa, tietysti. Kesän tulo on selvä juttu, mutta valon määrän lisääntyminen tuntuu silti aina yhtä ihmeelliseltä.

Tanskassa ei vietetä vappua, mutta 30.4 oli silti vapaapäivä, joku kummallinen kristillinen pyhä, johon joku kuningas oli yhdistänyt useamman, kun vapaapäiviä oli kalenterissa liikaa.
Ruotsissa sen sijaan on vappua juhlittu pakana-ajoista asti. Siellä poltetaan kokkoja.

Lauantaille oli jo etukäteen buukattu IKEA. Perjantain juopottelu ei siis ollut kovin järkevää. Saimme kuitenkin ostokset suoritettua varsin näpsäkästi. Koko kierros tavaratalossa kassa- ja kotiinkuljetusjonoineen kesti kaksi tuntia ja siihen mahtui mukaan myös lounas. Söimme perinteiset lihapulla ja ylistimme IKEAn nerokasta konseptia: lihapullat ja korvapuustit, lapsiystävällisyys, edullinen hinta, kotiinkuljetukset, peräkärryjen vuokraus, jne. jne. Ylipäätään IKEAan liittyy sellainen positiivinen ruotsalainen fiilis, rento meininki. Ruotsalaiseni tunsi selvästi suurta kansallisylpeyttä. :)

Koko lauantai kului kalusteita ostaen, kantaen ja kasaten. Illalla mentiin vielä baariin, mutta olimme loistavasta seurasta huolimatta aivan loppu. Sänkyyn kaatuessa uni tuli välittömästi.
Sunnuntaina paistoi aurinko. Ilma oli kolea, mutta aurinkoinen.
Yllä olevassa kuvassa on alakerran Himalaya -ravintola, jossa olemme käyneet muutamasti syömässä. Ruoka on hyvää ja aika arkaaista. Toinen lähistöllä oleva intialainen on enemmän suosikkejamme, mutta sinne on pidempi matka. Laiskuuttamme emme aina viitsi sinne tallustella. Tykkään erityisesti Himalayan auringossa haalistuneista mainoskuvista.

Tässä on oopperan lippumyymälä, jossa en ole edelleenkään vielä kertaakaan käynyt. Ulkoapäin se näyttää kovasti sievältä.

Ja tässä oopperan sivurakennus, joka on hovikaarineen ja reliefeineen kovasti kaunis. Se yhdistää niin harmonisesti kaksi itsensä kanssa hyvin erilaista rakennusta toisiinsa ja kokonaisuus on jotenkin ihan itsestäänselvän toimiva. Kaaren ali on ihanaa kepsutella, matkalaukun pyörät rätisevät kivetyksellä ja ääni kertautuu seinistä todellisena pauhuna.

Sunnuntai-aamuna oli taas varma ystäväaamiaisen paikka. Kokeilimme ensimmäistä kertaa Sultia ja kokemuksen perusteella menemme varmasti uudelleen. Paikka on reippaan kivenheiton päässä Kungens Nytorvista ja tarjoilu oli parhaimpiä ikinä, ylenpalttisen runsas. Kaikki maistamani oli vielä erinomaisen hyvää ja kauniisti esillä vielä iltapäivän puolellakin.

Paljon oli esimerkiksi hedelmiä ja juustoja, erilaisia kastikkeita ja levitteitä, lättyjä ja laivonnaisia. Vesi herahtaa kielelle pelkästä muistelemisesta. Tässä on kuvassa ensimmäinen kattaus, emme olleet vielä päässeet vauhtiin. Ai niin, erinomaisia salaatteja oli myös paljon.

Ja tältä näyttää pöytä kahden tunnin syöminkien jälkeen. Ystäväni oli niin energisenä, että hitaampaa heikotti. Hänellä on paljon kaikenlaista meneillään elämässään. Hyviä juttuja. Kuvassakin hän selaa touhukkaana kalenteria. Huh huh! :)
Kuvassa muuten poikaystäväni antama pääsiäislahja: Klover Vaseline. Tuli tarpeeseen.

Tässä on Nyhavnin kastanjamies. Näitä kaikenlaisia kastanja ja pähkinä ja manteli (ja tietysti myös makkara) -kojuja on Köpenhaminassa paljon. En koskaan osta niistä mitään, mutta mukavalta näyttävät.

Tässä vielä kotikatu sunnuntai-illan auringonlaskussa. Tehoviikonlopun työskentely jatkui vielä sunnuntai-iltaan ja sen jälkeen tuntuikin huippu hyvältä.
Kämppä näytti ihan toiselta kuin saapuessani.

Sressaan aina kamalasti aamulentoja. Olen aivan varma että myöhästyn koneesta. Taaskaan en myöhästynyt kumpaankaan suuntaan, vaikka maanantai-aamuna meni aika tiukille. Menin nimittäin haaveissani väärään metroon ja huomasin vasta paria pysäkkiä ennen lentokenttää, että eihän tämä lentokentälle asti menekkään. Juna pysähtyi onneksi metroaseman alapuolella, mutta junapahus olikin 15 minuuttia myöhässä. Koska minulla ei yleensä ole aikataulussani tuota ylimääräisen 15-20 min pelivaraa, olin jo aivan varma, että myöhästyn lennolta, mutta ehdinpä sittenkin.
Kaiken lisäksi huomasin turvatarkastuksen ohitettuani, että lento oli 40 min myöhässä. Ei olisi ollut kiirettä ollenkaan.