Tämä on Legon mainos vuodelta 1981. Se on tullut tänään vastaan eri puolilta. Ihmetystä ja ilahdutusta herättää se, että siinä on tyttö. Mainoksen pedagoginen, mutta välitön tunnelma miellyttää.
Se muistuttaa myös omasta lapsuudesta, vaikka meillä ei koskaan legoja ollutkaan. Vanhempani ovat tiukasti tyttöjen lelut, poikien lelut -sukupolvea. Heille ajatus pojasta leikkimässä nukeilla tai tytöstä rakentelemassa jotain, oli vieras. Legot eivät siis istuneet tyttölapsien kuvioon. Kävimme jopa Tanskan Legolandissa, mutta mukaan tarttui muistaakseni vain nukkemuseon paperinukkeja.
Jos minulla olisi lapsia, olisi varmasti myös legoja - niin pojilla kuin tytöillä. Ne ovat inspiroivin leikkikalu, jonka tiedän. Siitäkin huolimatta, että tuntuvat paljaan jalan alla ikävältä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti