A Bout de Souffle

Makasin valtaosan sunnuntaipäivää sängyssä - krapulassa. Krapulasunnuntaisin on loistavaa katsoa telkkaria. Vain tuijottaa random-ohjelmia joita joku muu on puolestasi valinnut. Jos ei miellytä, voi nukahtaa tarpeen tullen ja herätä taas katsomaan seuraavaa.

Teema näytti Goddardin A Bout de Soufflen (suom. Viimeiseen hengenvetoon). Olen nähnyt elokuvan aikaisemminkin, mutta minulla ei ollut mitään selkeää muistikuvaa siitä, mitä siinä oikein tapahtuu. Uskoisin, että olen joskus mennyt katsomaan sitä arkistoon syystä, että Goddardin elokuvat vaan pitää nähdä ja sitten nukahtanut puolivälissä. =)

Nyt oli hauska katsoa leffaa puhtaasti siksi, että ei ollut mitään parempaakaan tekemistä. Vailla mitään klassikkoihin liittyviä "pitäisi" -paineita. Se oli myös ihan rehellisesti minusta kaikin puolin loistava elokuva. Absurdi ja huvittava, mahtavan vauhdikas. Leffassa oli kiinnostavaa myös se, että 1960 vuoden Pariisi oli siinä niin autenttinen ja tyylikäs. Vaatteet, autot, lehtimyyjät, taksikuskit, kampaukset jne. jne. Katsoin sitä kuin herkkukaupan ikkunaa. Viehättyneenä kaikesta näkemästäni. Pääosassa esiintyvä poikatukkainen Jean Seberg on lapsekkaan valloittava. Jean-Paul Belmondo sekoitus hurmaavaa sydäntenmurskaajarenttua ja  sekopäistä pikkurikollista, joka päätyy tavanomaista isompien asioiden äärelle tapettuaan poliisin.

Kuvassa oleva elokuvan juliste viehättää minua kovasti. Olen käyttänyt sitä alkuvaiheessa myös tämän blogin kuvituksena. Jos sen jostain saisin, niin kehystäisin seinälle. Ihana.