Hiljaista, rauhallista

Olin viime viikonlopun Tanskassa. Olen käynyt siellä nyt syksyn aikana tosi tiuhaan. Vähän liiankin tiuhaan. Huomaan, että kun olen koko ajan töissä ja muutenkin tosi tosi väsynyt, niin tuntuu hirveän rankalta matkustaa kahtena viikonloppuna kuukaudessa. Nyt tuntui lähtiessä jopa siltä, että olisin mieluummin jäänyt kotiin. Olin vain niin väsynyt. Melkein myöhästyin koneesta, jouduin ottamaan taksin.

Viikonloppu menikin ihan hiljaisesti ja pienesti. Lauantaina käytiin aamupalalla ja hoidettiin jotain asioita, leivottiin ananaspiirakkaa. (Olin ensin hirveän skeptinen, mutta se olikin yllättävän hyvää). Sunnuntaina käytiin konsertissa. Muuten kyhjötimme sisällä lämpimässä leffoja ja sarjoja katsellen.

Brunssilla Kungens Haven lähellä. Ulospäin ei näyttänyt kovinkaan ihmeelliseltä, mutta brunssi oli ihan tarpeeksi hyvä. Paikka oli selvä kulmakuppila, asiakkaat sekalaisia. Äitejä lastenvaunujen kanssa, nuoria miehiä oluella, yksinäinen nainen lounaalla. Lisäksi oli kuurolta ja sokealta vaikuttanut raihnaisen oloinen vanha mies, joka ei sitten ilmeisesti ollutkaan sokea, koska lähtiessä lausui minulle kohteliaisuuden. Olin miehen mielestä nätti tyttö, vaikka en ymmärrä miten hän sen oikein erotti.

Sunnuntaina tuli auringonpaiste. Se oli ihanaa, vaikka tuntuikin tosi kylmältä. Ihan kuin olisi ollut pakkasta, vaikka ei kuitenkaan. Kävelimme Slotsholmenin läpi. Se on vähän omituinen osa keskustaa. En tiedä onko se oikeasti saari vai onko Christiansborgin linnan ympärille vain kaivettu tällainen kanava.

Sanoisin, että turistin kannattaa ainakin pyörähtää Slotsholmenin kautta. Siellä on kaikenlaista kiinnostavaa: hevostallit, linna, lempirakennukseni dramaattinen Den Sorte Diamanten - Kansalliskirjasto.

Konsertti pidettiin Glyptoteekin juhlasalissa. Glyptoteekki on rautatieaseman ja raatihuoneen ja Tivolin lähistöllä sijaitseva Calsbergin veistoskokoelma. Hieno paikka, jossa kannattaa piipahtaa vaikka vain katsomassa rakennusta, vaikka ei patsaita jaksaisikaan ihaille. Kokoelma sinänsä on kyllä minusta hieno ja hurjan mielenkiintoinen.

Keskellä rakennusta on tällainen suuri palmuhuone, jossa kasvaa valtavia palmuja ja muita kasveta. Lisäksi on patsaita ja suihkulähde.

Laidalla on kiva kahvila, jossa voi nautiskella erikoisesta näkymästä. Me emme ehtineet tällä kertaa juoda kahvilassa mitään, koska konsertin väliajalla jono oli hirmuinen. Ihmettelimme sen sijaan veistoksia ja muutenkin erikoista rakennusta.

Tämä on Glyptoteekin modernin siiven sisäänkäynti. Se on minusta todella hieno, monumentaalinen, kuin temppeli. Seinät ovat jotain vaaleaa kiveä, hiekkakiveä tai jotain, katto lasia.

Ulos tullessa oli jo hämärää, vaikka kello oli vasta viisi. Kuulaassa, kylmässä ilmassa talven synkkyys ei tuntunut niin musertavalta, kuin esimerkiksi tänään. Onneksi enää runsas viikko jäljellä ja sitten pääsen valoon.

Tämän kuvan otin Kungens Nytorvin metroasemalla maanantai-aamuna klo 05 metroa odottaessani. Olin siis matkalla lentokentälle. Mielenkiintoista tässä oli se, että kyseinen asema on yksi vilkkaimpia, enkä ole KOSKAAN nähnyt sitä tyhjänä ihmisistä. Jopa silloin kun olen aikaisemmin mennyt aamukoneella, on asemalla ollut porukkaa vähintäänkin lentokentälle menossa. Nyt ei ollut ristin sielua. Ei yhtään ainutta ihmistä yhdelläkään aseman tasanteista minun lisäkseni. Vähän pelotti, täytyy myöntää.
Kuvittelin mielessäni miten katastrofielokuvassa aseman sisäänkäynnin portaita alkaisi vyöryä sisään valtavia vesimassoja, jotka putoaisivat kaikkien kerrosten läpi kuiluun ja täyttäisivät tunnelit ja koko aseman vedellä. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan Metro Lufthavn saapui, minä nousin kyytiin ja asema jäi taas tyhjilleen.