Asioita joista pidän: Lasten pöydät (ja paperiset pöytäliinat)

Tämä on nyt ehkä vähän epäreilu juttu, mutta jaan sen silti. Lapsettoman aikuisen ihmisen näkökulmasta lasten pöydät ovat erinomaisen hieno asia! Juhlissa saadaan mölyävät pienokaiset eristettyä omaan osastoonsa ja aikuiset pystyvät keskittymään omaan hauskanpitoonsa ilman, että lasten viihdyttäminen käy työstä. Näppärää.

Asenteeni on omastakin mielestäni epäreilu, sillä muistan itse lapsena vihanneeni sitä, että lapset eristetään omaan pikku pöytäänsä. Tunsin suurta nöyryytyksen tunnetta erityisesti jos jouduin istumaan itseäni nuorempien seurassa. Arvelin sopivani käytökseni puolesta paremmin aikuisten seuraan.

Ehkä kaikilla olisi ollut kivaa, jos lasten pöydät olisi juhlissa mietitty yhtä huolella kuin tässä You Are My Fave -blogista peräisin olevassa kuvassa. Pöytäliinana on piirrustuspaperi ja kupeissa värikyniä. Sen sijaan, että pitäisi varoa sotkemasta, voikin aivan sydämensä kyllyydestä piirrellä, tiputella ruokaa ja kaataa vaikka mehut pöytäliinaan. Juhlien lopuksi paperin voi joko kääräistä pilteille mukaan muistoksi tai rypistää roskakoriin.

Ja miksei tällaista voisi aikuistenkin pöytään pistää!! Aika monasti on joku tavallinen tohelo viskellyt punaviinilasiaan valkoiselle liinalle (tosin ei minun kotonani). Ja totta puhuen lapsethan voivat olla ihan kivaa seuraa aikuisten pöydässä. Oikeastaan siis paperisen pöytäliinan pitäisi olla se asia josta pidän, eikä lasten pöydän, jonka perusperiaatetta en ehkä täysin pysty hyväksymään... hmmm. Kas, uusiks meni tämäkin ajatus.