Tyytymättömyys

Tämänhetkistä mielialaani kuvaa sana tyytymättömyys. En osaa oikein yksilöidä mikä on vialla, mutta jokin mättää.

Joulua edeltäneen ja seuranneen lähipiirikriisin seurauksena tunsin itseni tosi masentuneeksi ja voimattomaksi. Elämä tuntui kamalalta ongelmakimpulta. En voinut välttyä ajatukselta, että minulle tulee käymään samalla tavalla, ihmissuhteeni rikkoutuvat väistämättä ja tulen päätymään yksinäiseen ja tyhjään elämään.

Painiskelin sen kanssa, että jos lähimmät ihmissuhteet ovat tavalla tai toisella epäonnistuneita, jos jo varhain omaksumani käsitys läheisyydestä, parisuhteesta ja rakastamisesta on väärä, miten voin koskaan löytää mitään onnellista omaan elämääni. Pikkuhiljaa vanhenen ja katkeroidun, ainoana elämänsisältönäni toisten menestyksen ja onnen kadehtiminen.

Tämä pahin alho on nyt väistynyt, mutta tilalle on tullut suuri tyytymättömyys. Olen tyytymätön elämääni, itseeni, työhöni ja ympäristööni. Kaikki tuntuu vaikealta. Kuin kävelisi tahmeassa savessa, johon toinen jalka alkaa upota heti, kun on saanut toisen kiskaistua irti. Ihmettelen mikä minua oikein vaivaa, mikä minussa on vialla? Miksi elämäni on aina ollut, ja on edelleenkin vähintäänkin vähän sekaisin. Tai siltä minusta ainakin tuntuu.

Vuoden vaihde on aina nollauksen paikka. Viime vuonna sain hyvin käännettyä mielialaani nousuun. Tein päätöksen, että vuodesta tulisi hyvä, onnellinen, parempi kuin edellisestä. Se olikin sitä, ei ihan kaikilta osin, mutta minun kohdallani parempi kuin moni aikaisempi. Joulua kohden mentäessä syntyi sitten tämä suuri kriisi. Tuli pyytämättä ja vei mennessään. Muiden ongelmien ei pitäisi antaa vaikuttaa itseensä niin lannistavasti, mutta itse olen huono sulkemaan tunteita pois. Yleensä olen mukana ja voin pahoin. Sitten homma ajan kanssa helpottaa.

Kuluvan vuoden vaihtuessa en saanut sopivaa rakentavaa nollausvaihdetta päälle. En saanut siirrettyä fokusta myönteisiin asioihin, vaan jäin kiertämään samalle saviselle polulle. Olen jo aika monta kertaa kuluneiden kolmen viikon aikana yrittänyt miettiä tänne sopivaa listaa uuden vuoden muutoksista. Myönteisistä uudistuksista, jotka lupaisin toteuttaa tämän vuoden aikana. Se ei vain synny millään. Olen kirjoittanut monta kohtaa, mutta vetänyt ne sitten yksitellen yli. Mikään ei huvita. Miksi on taas niin vaikeaa olla positiivinen. Ja niin vaikeaa suunnitella mitään. Odotan vain että aika kuluisi. Ja kuluuhan se, kohta huomaan jo olevani vanha ja katkera, onneton ihminen.

Tänään harmittaa erityisesti se, että sain eilen tekstarin mukavalta ihmiseltä. Vanhalta tutulta, ei hyvältä tutulta, mutta tuttavalta kuitenkin. Tapasimme yllättäen erään ystäväni juhlissa ja sitten uudelleen aivan sattumalta kadulla täällä Helsingissä. Nyt monen kuukauden jälkeen hän laittoi tekstarin ja kertoi tulevansa kaupunkiin, pyysi kahville. Miten mukava ajatus! Mutta minä tyhmäpä en ole vieläkään vastannut mitään, koska jännitän, kieriskelen yksinäisyydessäni ja olen väsynyt kaikkiin mukaviin ihmisiin. Ja kohta on jo päivä ohi. Tosi tyhmää!

Kuva: madiju.com/stilllife