Viikonloppu

Tunnelmia Kööpenhaminasta:

Tulin tosi myöhään perjantaina. Päätä särki, oli paha olo, menin heti ruuan jälkeen nukkumaan ja nukuinkin kuin tukki aamuun asti.

Aamulla oli tosi kaunis, mutta kylmä sää. Sisällä ja peiton alla lämmintä. Toinen nukkui pitkään. Minä luin Rifkinin kirjaa ja kudoin kaulaliinaa. Sain sen valmiiksi, vaikka en ensin millään muistanut miten kudin päätellään.

Katoilla ja nurmikoilla oli vähän lunta, mutta jalkakäytävät oli lakaistu puhtaiksi. Aurinko paistoi matalalta. Imuroin käytävän ja pesin hellan.

Toisella oli puuhaa, joten lähdin hakemaan lounasta Thai Boxista Ny Havnin kulmassa. Viereinen jäätelöbaari oli kiinni. Ehkä sitä ei kannata pitää pakkasella auki. Thai -paikassa oli jonoa ja ikkunat huurussa.

Illalla mentiin konserttiin tuttuun Korsvejskirken -kirkkoon. Mozartin Requiem toimi. Konsertin jälkeen kirkossa tarjoiltiin viiniä, olutta ja voileipiä. Kaikki sukupolvet iloisesti sulassa sovussa. Pidettiin pari puhetta. Tuntui vähän hassulta, mutta toivoisin suomalaisiinkin seurakuntiin.

Sunnuntai-aamuna mentiin ystäväaamiaiselle Holmenille. Matkalla pysähdyttiin oopperalla.

Se on niin kovin esteettinen! Henkilökunnan eteinenkin on sisustettu niin kauniisti.
Sain kuulla, että laitos kärsii rahoitusvaikeuksista. :(

Holmenin perukoilla oli loistava buffet-brunssi. Istuimme siellä yli kaksi tuntia jutellen ja syöpötellen. Kaikenlaista hyvää syötävää oli yllin kyllin. Hyvää tahtoa ja hyviä neuvoja myös.

Paikassa oli tosi paljon lapsia. Suhtauduimme ensin vähän varauksella, mutta olivat kuitenkin tosi reippaita ja hyväntuulisia. Yksikään ei itkenyt. Kaikki käyttäytyivät hyvin tai vähintäänkin hauskasti.

Pöydillä oli tulppaaneja. Se antoi keväisen tunteen.

Tulin lautalla takaisin keskustaan. Tuuli oli aivan hirveän kylmä. Se tunkeutui vaatteiden alle. Onneksi lautta tuli heti, en joutunut odottamaan.

Teatterin edessä kellui jäätä. Hyisen näköistä.

Tämä kuva on otettu sunnuntaina, mutta jo lauantai-iltana käytiin ravintolassa nimeltä 71 (joka näkyy kuvassa).
Olimme juoneet valmiiksi pari lasia viiniä ja oluet. Tunsin, että olin jo päissäni.
Söin ehkä parasta helmikanaa, mitä koskaan.
Opin, että 3 x 3 x 3 = 27.
No, ehkä tiesin sen jo entuudestaan, mutta ei sellaista tule ajatelleeksi arkena.

Sunnuntai-iltana lähdön tunne hiipii aina vähän haikeana mieleen. Kävimme ystävien kanssa kaljalla ja onnistuimme työntämään sitä pidemmälle.

Makuuhuoneen kattolamppu sanoi sopimuksen irti, vanhan talon sähköjohdossa on jotain vikaa. Pimeys on sympaattista, vähän salaperäsitäkin, mutta myös hankalaa, jos pitää etsiä jotain.

Unohdin taas lähtiessä kameran Suomeen ja jouduin kuvaamaan puhelimella. Koko viikonlopun oli harmistus asiasta, mutta tulipa dokumentoitua. Näitä kuvia en sentään onnistunut puhelimesta hävittämään, kuten edellisille kävi.