maanantai 8. helmikuuta 2010
Plussat ja miinukset
Tässä on tämän päivän saldo. Hyvän ja huonon tuulen käyrä. Plussat ja miinukset. Ensin miinukset, sitten plussat.
- Heräsin neljältä ahdistuneena. Päätä särki, oksetti. Työasiat pyörivät mielessä toista tuntia, kunnes nukahdin hetkeksi uudelleen. Ei, en ole raskaana, vaan tapaan reagoida vatsalla ja unettomuudella stressiin.
- Aamu-tv:ssa oli vieraana Kike Elomaa.
- Kävi ilmi, että minulla ei oltu varattu hyttiä ensi viikonlopun työristeilylle Tallinnaan. Ajatus joutua jakamaan hytti jonkun tuntemattoman kanssa ei naurattanut.
- Luin Anja Alasillan blogia. Ei olisi pitänyt. Alasilta haukkui meidän verkkosivut.
- Huomasin, että minusta on tänä vuonna tullut Stockmann mealsin kanta-asiakas. Tuntui aika ankealta, että käyn siellä alvariinsa ostamassa kotiin mustaan muovikulhoon umpiopakattuja valmisaterioita, joita sitten lämmitän mikrossa.
- Helsingin suhteellisen lauha aamusää muuttui taas päivän aikana jäätävän kylmäksi pyryksi.
+ Muistin aamulla eilen katsomassani elokuvassa olleen lauseen: Elä jokainen päiväsi, kuin sillä olisi tarkoitus. Se antoi puhtia aamun aloitukseen.
+ Alasillan kirjoitus teki kiukkuiseksi, mikä antoi puhtia laittaa tiukka reklamaatioviesti asiassa, joka on ollut vaiheessa jo kuukauden.
+ Söin lounaaksi sushia. Istuin kahvihuoneessa kaksin työkaverin kanssa, josta pidän koko ajan enemmän ja enemmän. Hän on tosi hyvä tyyppi!
+ Olen ollut tupakoimatta jo melkein kaksi kuukautta.
+ Hyvä ystävä soitti. Emme ole puhuneet varmaan kolmeen viikkoon. Molemmilla oli yhtä nihkeä työtilanne. Lupasin mennä keskiviikkona kylään.
+ Sain hytin Tallinnaan.
+ Kotimatkalla ohitin kaksi hassua miestä:
1. jutteli ruotsalaisen teatterin edessä kirkkaan oranssi pipo päässään. Muuten kovin tyylikäs, mutta sitten se oranssi pipo, joka oli kyllä hauska. Se näkyi kauas. Huomasin, että olin taas kiireestä kantapäähän mustissa. Ei ihme että olen niin masentunut koko ajan. Huomenna jotain värikästä päälle.
2. sanoi: "...juokse kotiin", kun kiirehdin reippain askelin ohitseen. Luulin, että puhui minulle, kunnes huomasin jaloissaan minikoiran. Sillä oli päällä maastonvihreä toppatakki, jossa oli huppu, jossa karvareunus. Hullunkurinen näky. Koira oli hihnassa, joten en ymmärrä miten se olisi voinut noin vain juosta kotiin.
+ Stockmann mealsin valmisateria oli hyvä. Myöhemmin tuli vielä uudelleen nälkä. Onneksi olin ostanut myös cuscus-annoksen. Se ei ollut yhtä hyvä, mutta teki tehtävänsä.
+ Kyljet ja pehva vähän hellänä. Eilinen treeni on tehonnut.
+ Illalla alkanut Kallio-sarja vaikuttaa lupaavalta. Sen roskalava -kohtaukset oli kuvattu vanhan kodin edustalla. Tykkään myös siitä, että 22pistepirkkoa soitetaan. Se on hyvänmielen musiikkia. Haikeansuloista onnentunnetta kumpuavaa.
Kuva: Kallio.
Tunnisteet:
22pistepirkko,
arki,
elämä,
kallio,
kielteinen ajattelu,
ratkaisukeskeinen ajattelu,
yksinäisyys
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti