Elämä on kivaa!

Tässä on postikorttiprojektini ensimmäinen puhtaasti virtuaalinen tervehdys. Lähetän sen ilahdutukseksi Rakkauden viidakkokirjan Oliverille.

Kortti on ihan tajuttomasti myöhässä, muistan suunnitelleeni sen lähettämistä jo helmikuussa. Sitten en ehtinyt, sitten en löytänyt sopivaa kuvaa, sitten unohdin asian ja tässä se vihdoin on, kun huhtikuu on jo lopuillaan.

Kortti voisi kai olla kauniimpikin, mutta sen viesti on nyt tässä tärkein: Elämä on kivaa!

Oliverilla on ollut vaikea kevät, voitte lukea siitä blogista. Se on minua kovasti pitkin matkaa surettanut. Epätoivo on aina kouraisee sydänalasta ilkeästi, vaikka sen kokijana olisikin ihminen, jota ei ole koskaan tavannut. Oliverin koettelemusten kohdalla minun on ollut syystä tai toisesta hyvin helppo samaistua. Tunnistan paljon itseäni Oliverin tavassa kokea asioita. Uskon, että meissä on ihmisinä jotakin perustavalla tavalla hyvin samankaltaista, vaikka emme ehkä sitä arkipäivässä tunnistaisikaan, samoille laidunmaille sattuessamme.

Toivotan siis tämän kortin myötä Oliverille uskoa siihen, että parempia aikoja kohti mennään. Tsemppiä!

Kortti on (taas) kotoisin isovanhempieni jäämistöstä. En tiedä kyseisistä kisoista sen enempää, mutta päivämäärän perusteella olen ollut tuolloin viittä vaille kuusi vuotias. :)