sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Kevät!

Olen ollut koko kevätpuolen kovin laiska kirjoittamaan mistään kuulumisistani. Ehkä on ihan hyväkin merkki, että minulla ei ole ollut niin paljon valittamisen aihetta kuin aikaisemmin. Vaikka tunnelmat ovat vaihdelleet laidasta laitaan, on hidasta edistymistä kuitenkin tapahtunut.

T.S. Elliotko se sanoi, että huhtikuu on kuukausista julmin? Minun kohdallani ei pidä paikkaansa alkuunkaan. Pidän huhtikuusta. Sen kalpeasta, ohuesta valosta ja jään alta paljastuvasta kellankukertavasta ruohosta. Ennen kaikkea pidän siitä, että katujen kuivuttua ne lakaistaan puhtaaksi hiekasta. Uusi alku.

Huhtikuu tuntuu myös paljon toiveikkaammalta kuin ikuisuudelta tuntuneet helmi- ja maaliskuut.

Ihanan pääsiäisen jälkeen on tapahtunut kaikenlaista. Minulle on sattunut käänteitä erityisesti työrintamalla. Kaikenlaisia uuden alun avauksia on ollut ilmassa ja olen uskomattoman jännittynyt niistä. En uskalla vielä kertoa mitään, kun kaikki on täydellisen epävarmaa, kerron sitten jos jotain varmistuu. Mutta sen verran voin paljastaa, että ei tässä pitäisi huonoimmassakaan tapauksessa aivan hullusti käydä.

Seurustelurintama on taas niin voimissaan kuin kuvitella saattaa. Sanoinhan, että pääsiäinen oli ihana. Se oli! Kokonaista kuusi päivää. Meillä oli aivan uskomattoman hauskaa yhdessä. Nyt onneksi tapaamme jo parin päivän päästä uudelleen. Odotan jo kovasti.

Olemme vähän miettineet tämän suhteen jatkoa. On olemassa aika varmat tunnelmat siitä, että jotain täytyy tulevaisuudessa kehittää. Olisimme molemmat aika valmiita muutoksiin. Muuttoa sinne tai tänne täytyy pohtia vakavasti.

Kuvan kortin lähetin ihanalle perheelle Berliiniin. He ovat idoleitani siinä, miten ihmiset saavat elämänsä rullaamaan kaikenlaisiin etäisyyksiin, uraongelmiin ja ristiriitaisiin toiveisiin liittyviin vaikeuksiin kompastumatta. Toivoisin, että jonain päivänä saavuttaisin sellaista, mitä he ovat saavuttaneet.

Postikortin on sisareni tuonut Unkarista leiriltä, jonne hän matkasi ehkä n. 25 vuotta sitten. Jos joku tietää mitä kortissa lukee, kertokoon minullekin. En ole koskaan sitä selvittänyt, mutta iloiseksi kortti minut ainakin tekee. Toivottavasti teidätkin. Ihanaa huhtikuisen sunnuntain iltaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti