torstai 25. helmikuuta 2010

Hetkiä Brysselissä

Kävin viime viikolla nopeasti Brysselissä tutustumassa yhteen sorkoon työpaikkani eurooppalaisessa edunvalvonnassa. Matka oli väsyttävä, ohjelma tiukka, mutta silti hyvin nautinnollinen.

Kaupungin rytmissä oli jotain hyvin kiehtovaa. On hämmentävää, että siellä on niin suuri määrä ihmisiä, jotka ovat matkalaukkuineen vain käymässä.
Lentokenttä tuntui ylimitoitetulta kaupungin kokoon nähden. Vähän kuin Geneven lentokenttä, mutta suurempi. Täynnä tummiin pukuihin pukeutuneita, vauhdikkaasti liikkuvia ihmisiä.

Täytyy sanoa, että pidin kovasti Brysselistä. Sen vähän ränsistyneestä, romanttisesta, pienestä olemuksesta, joka oli suurimman osan aikaa verhottu lempeän kosteaan sumuun.
Ihailin puiston kosteudesta mustia puita sekä valkoista, paikoin jäätynyttä, paikoin taas velliksi sulanutta hiekkaa.

Seurasin Euroopan talous- ja sosiaalikomitean täysistuntoa. Komitean jäsenten keski-ikä oli nopealla arviolla reilusti yli 50 vuotta. Pohdin, miten sukupolvenvaihdos tällaisissa elimissä tapahtuu. Koska ja miten uusi sukupolvi astuu remmiin?

Minua viehätti Brysselissä myös kaupangin virkamiesydin. Massiivinen, sliipattu byrokratian sydän. Pinta-alaltaan pienellä alueella on valtavia rakennuksia, joiden vierillä tai väleissä on pieniä toisiinsa nojaavia belgialaistaloja. Erilaisten rakennusten välinen kontrasti oli hyvin hämmentävä. Ajatus pienissä rakennuksissa sijaitsevissa kahviloissa lounastavista byrokraateista oli huvittava.


Yövyimme matkakumppaneitteni kanssa aivan Brysselin keskustassa sijaitsevassa Metropol hotellissa. Se on kokenut olemassaolonsa aikana kaikenlaista ja nähnyt monia historian merkkihenkilöitä.

Hotellissa sijaitsi mm. saksalaisten joukkojen päämaja II maailmansodan aikana. Illallistimme arvovaltaisessa seurassa salissa, joka oli saanut nimensä Arthur Rubinsteinin mukaan.


Hotellissa toistui joka paikassa Metropol-monogrammi, niin lasiovissa, kokolattiamatoissa, pyyhkeissä, suihkumyssyjen pakkauksissa. Tällaisia kokonaisvaltaisia interiöörejä ei juuri nykyisin toteuteta.

Minulla ei ole kotona vaakaa. Punnitsinkin itseni hotellin laitteella.
Painoin enemmän kuin toivoisin, mutta minkäs teet. Brysselissäkin oli tarjolla hyvää ruokaa ja vielä parempia jälkiruokia.



Pidän Belgialaisesta oluesta. En juo sitä Suomessa, mutta Ranskassa sitä oli usein tarjolla.
Edellinen käyntini Belgiassa ajoittuu joulukuuhun 2001. En meinannut millään tottua siihen, että Belgiassa ja Hollannissa olut lasketaan pieneen juomalasiin ja päältä pyyhitään vaahto veitsellä pois. Se tuntui kovin eksoottiselta.

Tämän käynnin aikana minua aina ajoittain huvitti ajatus siitä, että edellisen Brysselin käyntini teemana oli mielenosoitus. Osallistuimme EU:n maahanmuuttopolitiikkaa vastustavaan marssiin, jossa oli kymmeniä tuhansia ihmisiä. Tällä kertaa olin siis liikkeellä vähän erilaisin teemoin. Tosin kansalaisyhteiskunnan edustajana tälläkin kertaa. :)

2 kommenttia:

  1. Onpa miellyttävä matkakertomus!

    VastaaPoista
  2. Kiva että tykkäsit. Apropoo, ootkos löytänyt jo tänne: http://tuulennaapurina.blogspot.com/ ?

    VastaaPoista