Jää sulaa

Postikorttiprojektini on ollut jäissä sitten joulukuun. Olen päättänyt käynnistää sen tällä viikolla uudelleen.
Kuvassa on vielä joulukuun saldoa, lähetin sen - kuten arvata saattaa - poikaystävälleni.

Tekstistä ei ole enää mitään muistikuvaa, mutta kortista voin kertoa sen verran, että se on iso-äitini jäämistöstä, kuten tämäkin Berliiniin lähettämäni kortti. Kortia on myyty Suomen rauhanpuolustajien tukemiseksi ja kortin kuva on graafikko Tapio Tapiovaaran työ. Se on kortissa olleen tekstin perusteella muistaakseni reproduktio 30-luvulla painetusta ja myydystä kortista, jolla tuettiin Espanjan sisällissodan tasavaltalaisia.

Minulla on ollut tämä kortti aika monen asunnon seinällä. Punaisen sävy on sellainen, josta erityisesti pidän. Se ei tässä kuvassa välity ihan oikein. Kuva itsessään on aika riipaiseva, mutta sehän on ollut tarkoituskin.

Koska pääni alkaa vähitellen sulaa talven syväjäästä, aion käynnistellä elämääni uudelleen. Lähetän siis lähitulevaisuudessa myös postikorttikokoelman jäänteitä eteenpäin. Tämä koko viikko on mennyt paremmin kuin edellinen ja huomattavasti paremmin kuin sitä edellinen. En tiedä johtuuko tämä mielialan kohetuminen valon määrästä, loman lähetymisestä, pienistä vauvan askelin tapahtuneista edistymisistä töissä, huonekalujen uudesta järjestyksestä kotona vai siitä, että olen taas jaksanut nähdä mahtavia ystäviäni. Poikaystävänkin kanssa olemme jälleen taistelleet vähän eteenpäin yhdestä varsin vakavasta alhosta.

Aion lähteä tänään aikaisin töistä. Jään sulaminen näkyy aika merkittävästi myös siinä, että halu jäädä töihin pusertamaan ylipitkiä työpäiviä alkaa olla aika terveellä tavalla lientynyt. Oma aika tuntuu taas arvokkaalta.