Nomen est omen

Viikonloppu on lopuillaan. Miten ne aina kuluvat niin vauhdilla. Taas tuntuu siltä, että tarvitsisin vielä yhden päivän pelkästään lepäilyyn.

Olin eilen tyttöporukalla Tavastian lauantai-diskossa. En ole käynyt Tavastialla pitkään aikaan ja tämä uusi konsepti oli tosi toimiva. Hyvää vaihtelua Helsingin kapeahkoon yökerhovalikoimaan. Mikä tahansa uusi juttu piristää vähäisessä tarjonnassa. Tanssilattia oli aivan täynnä innokkaita jorailijoita ja musa oli mukavaa, 80-90-lukujen poppiklassikoita. Paikassa oli myös käynnissä aikamoinen säpinä, monilla oli haku päällä. Oli vähän hämmentävää olla sinkkutyttöjen kanssa liikkeellä. Sanoin eräälle minua aktiivisesti jututtaneelle kaverille, että ei kannata tuhlata paukkuja, jos on etsimässä seuraa, koska olen varattu. Järkevämpää on siirtyä lämmittämään jotain muuta. Sain tästä rehellisyydestä osakseni vuolaan kehutulvan ja selkääntaputtelut. Hän piti elettäni tosi tosi reiluna. En tiedä miten ihmiset hänen mielestään yleensä toimivat. Reaktio oli aika huvittava.

Yhdelle kanssabilettäjistä lähetin eilen postikortin. Kuvassa van Goghin Iirikset. Nomen est omen. Tätä korttia ei kyennyt lähettämään kellekään muulle. :) Halusin kortilla sanoa, että arvostan ystävyytemme todella korkealle ja haluan vaalia sitä. Kirjoitin korttiin sitten kuitenkin kaikenlaista muuta asiaa, painavia ajtuksia on niin vaikeaa sanoa. Mutta tuleepahan ainakin tässä sanottua: Tykkään susta kovasti!