Keskiviikkona tapahtui yllätyskäänne. Tai liekö se nyt ollut mitenkään erityisen yllättävä. Oli miten oli, käänne kuitenkin. Lentolippujen "peruutettu" varaus ei ollutkaan peruuntunut, vaan liput olivat veloittuneet ja varaus edelleen voimassa. Tarkistin asian henkilökohtaisesti soittamalla lentoyhtiön iloiselle tanskalaiselle asiakaspalvelijalle. Voimassa oli.No tästä siis seurauksena se, että tapaamme ennen kuin päätös on tehty, jo ensi viikolla. En tiedä mitä tästä pitäisi ajatella? Onko päätökseen jo luisuttu - kaikki jatkukoon ennallaan - vai onko edessä vielä pitkä peukaloruuvi, loputon keskustelu suhteen plussista ja miinuksista? Pakko myöntää, että en tiedä olenko käänteestä kovinkaan pahoillani. Se toi tietyllä tavalla helpotuksen tilanteeseen. Ei tarvitsekaan vielä päättää, vaan voi 1,5 viikon ajan keskittyä miettimään jotain muuta. Ei tarvitse olla niin hirveän ahdistunut koko ajan.
Jo kuluneiden 1,5 viikon aikana olen havainnut, että minun on erittäin vaikeaa tehdä eropäätöstä. Olen kyllä yrittänyt, ajoittain järkevien neuvojen avulla jo melkein sen tehnytkin, mutta meidän kahden välistä keskustelua en ole uskaltanut viedä päätökseen. Olen muka koko ajan mielessäni tarvinnut lisää harkinta-aikaa. Myönnettäköön, että tämä voi olla merkki siitä, että en halua suhteen päättyvän. Vaikka olen loukkaantunut asioiden saamasta käänteestä, kyllästynyt jatkuvaan vehtaamiseen ja ylipäätään halukas tekemään ratkaisuja, on juuri tätä ratkaisua erittäin vaikeaa tehdä. Vaikealta on myös tuntunut se, että emme enää näkisi, emme koskaan. Se vasta olisi dramaattista.
Ehdin viikon alussa lähettää kuvassa olevan postikortin, jossa on Rion favelan pikkupoikia 1960-luvulla. Tykkään kuvasta! Kirjoitin korttiin, että olen kyllästynyt puhumaan meidän suhteesta, haluaisin pyyhkiä ongelman pöydältä. En oikein itsekään tiedä mitä tarkoitin, ehkä sillä hetkellä olin kallellaan eron suuntaan.
En ole saanut kortista vielä palautetta, mutta riippumatta siitä, jatkuuko suhde vai ei, on lähitulevaisuudessa ehkä turha odottaa ongelmavapaata olotilaa. Joka tapauksessa minulla on muutama kana kynittävänä joko itseni tai toisen osapuolen kanssa, yksin tai yhdessä. Ratkottavaa riittää. Mutta sitä kai elämä aina on. Jatkuvaa ongelmanraikaisua ja osaamisen kehittämistä sillä saralla. Parisuhde on hyvä harjoitusmaasto.
Tekstit
Hmm minä olen aina ollut todella huono tekemään eropäätöstä, jopa silloin kun sen oikeus ja hyvyys olisi ilmiselvää. Helpompi vehdata ja jatkaa ja siirtää sitä viimeistä niittiä vaikka kuinka pitkään mielummin kuin kävellä omiin suuntiin.
VastaaPoistaEn tunne teidän tilannetta mutta jos tuntuu että suhde on pelastettavissa on se tietysti tai siis kuuluisi sen tietysti olla se oletus vaihtoehto mutta mutta pitkäaikainen ahdistus sen vuoksi? Jatkuva selvittäminen ja jatkuva ongelmien ratkominen?
Tiedän tiedän tiedän! Olet aivan oikeassa! Sepä tästä niin vaikeaa tekeekin. Ja vielä vaikeammaksi tekee se, että olen aina, siis ihan jokaikisessä suhteessani jäänyt junnaamaan eron ja yhdessä pysymisen välimaastoon. Jopa vuosiksi.
VastaaPoistaNyt toisaalta tuntuu niin tyhmältä se, että olen aikaisemmin ollut valmis tuhlaamaan aikaani kaikenlaisten typerysten kanssa, mutta tässä tapauksessa, jossa toisessa osapuolessa olisi oikeasti jotain taistelemisen arvoista, olen peruuttamassa takaisin poterooni. Miksi juuri nyt annan periksi, kun aikaisemmin olen aina jaksanut taistella, jopa tyhjän takia.
Tai ehkäpä nyt on kokemus vihdoinkin viisastuttanut ja ymmärrän lopettaa ajoissa, jos hommasta ei mitään tule. En tiedä. On niin kovin vaikeaa tietää. Mielipide vaihtelee vartin välein. :(