Asioita joista pidän: Elokuvat joissa soi please please please

Olen katsonut parin viime kuukauden aikana kaksi elokuvaa, joissa molemmissa soi The Smithsin Please, Please, Please, Let Me Get What I Want. Se on tärkeä kappale.

Molemmista elokuvista olen pitänyt aivan mahdottoman paljon! Tosin ensimmäisen aikana nukahdin, mutta se ei johtunut leffasta. ;D

1. This is England (kuva yllä)
2. (500) Days of Summer

Eivät voisi olla enää erilaisempia keskenään nämä kaksi elokuvaa, mutta silti purevat minuun varmaankin aika samoista syistä. Ovat katkeransuloisia, elämänmakuisia, romanttisiakin siinä mielessä, että niihin liittyy vaikeuksia ja taistelua. Vaikeuksia ei kuitenkaan voiteta, eivätkä henkilöiden ponnistelut tuota toivottua tulosta, kärsimys ei jalosta, mutta opettaa läksyn elämästä. Samaistun elokuvien henkilöihin tavalla tai toisella. Lisäksi pidän kovasti "keltaisen värisistä" eli nostalgisista elokuvista.

JA koska kyseinen kappale on minulle ironisessa apeudessaan TÄRKEÄ, tunnen myötäsyntyistä yhteyttä elokuvien maailmoihin. (Tosin ykkösessä kappale soi vasta lopputeksteissä, mikä seikka yhdessä nukahtamiseni kanssa laittaa "yhteyskokemukseni" aika kyseenalaiseen valoon. ;D )

Arvaan, että mikä tahansa leffa, jossa The Smiths (tai tarkemmin please, please, please...) soi, saisi minut välittömästi pitämään itsestään. Ainakin näitä kahta esimerkkiä suosittelen lämpimästi!