Olen maannut koko aamun sängyssä surfaten netissä ja katsoen telkkaria. Se on parasta mitä tiedän. Tosin tänään tein myös töitä, jotka piti hoitaa alta pois. Työpaikan päivittäin ilmestyvä joulukalenteri on muuttunut ehkä v----umaisimmaksi työtehtäväksi jonka olen tähänastisella työurallani tehnyt. No, onneksi se on nyt kahden seuraavan päivän osalta hoidettu.
Ja onneksi löysin tämän ja päivä pelastui:
Ensimmäinen poikaystäväni tutustutti minut Gösta Sundqvistin Koe-eläinpuistoon kun olin 16. Minusta tuli noiden kahden kaverin (Göstan ja poikaystävän) ansiosta varmasti paljon hauskempi ihminen. Asuimme poikiksen kanssa eri kaupungeissa, mutta kuuntelimme koe-eläinpuistoa tahoillamme radiosta. Sitten puhuimme puhelimessa, pitkään... Minulla oli mummolan jäämistöstä saamani musta bakeliittipuhelin, jossa oli pyöritettävä numero-osoitin. Se oli aika cool! Muistatteko, miten se kiekko palatessaan raksutti ja ikäänkuin laski reikien määrän? Numeron valinta vei iäisyyden.
Tämä kyseinen kappale soi minun ja siskoni ensimmäisessä autossa usein. Siskoni oli nauhoitanut sen sekalaiskasetille. Minun siirtyessäni auton rattiin, oli se ainoa kasetti, joka räppänässä pyöri. Sitä sitten kuuntelin aika usein, kun radio ei pysynyt kanavalla.
Koe-eläinpuiston jaksoja voi muuten taas kuunnella YleX:lla ja YleAreenassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti