keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Sataa lunta, valkoista lunta...

Miten pitkään tätä lumentuloa on jatkunut? Viikko, vähän toista. Täytyy myöntää, että en kyllästy lumisateeseen millään. Tänään ehkä aavistuksenomaisesti otti päähän, kun tarvoin auraamatonta katua matkalaukun ja kassin kanssa, (liikkuminen tulee hankalaksi lumen myötä), mutta jotain auttamattoman romanttista siinä silti on.
Maailma on puhdas ja pehmeä. Iloa ja valoa täynnä!

Kotini edessä oleva puisto on ollut kansoitettu riemukkaista mäenlaskijoita aivan ensimmäisistä lumisista päivistä alkaen. Pienet parveilevat mäessä valoisaan aikaan. Pimeän tullen isommat laskijat vaihtuvat tilalle. Asuntooni kantautuu siis riemukkaita kiljahduksia aamusta iltaan. :)

Laskin mäen viime talvena kaksi kertaa punaisella pulkallani. Se löytyi vintistä edellisten asukkaiden jäämistönä. Molemmat laskut tehtiin keskellä yötä punaviinipäissään. Kiitos laskukumppaneille siviilirohkeudesta. Vauhti oli huumaava!!

En ole vielä näiden lumien aikana ehtinyt mäkeen, mutta olen jo sopinut ensimmäisestä laskusta. Äiti on lupautunut kaveriksi. Laskemme sunnuntaina tai maanantaina Pietarista palattuamme. Toivottavasti lunta piisaa siihen saakka, eikä muutu liian märäksi.

Iltapäivällä koittaa lähtö. Olen varautunut pitkään junamatkaan ja mahdollisiin lumipyryn aiheuttamiin viivästyksiin ottamalla kutimen ja paljon luettavaa mukaan. Tylsää ehtii varmasti tulla joka tapauksessa, mutta eiköhän maisemissakin riitä katselemista. Taistelupari, eli vanhempani, antavat tunnelmaan varmasti oman ehtymättömän lisänsä. ;)

PS. Hei, kaikki te rakkaat, jotka autoilette joulun aikana suuntaan tai toiseen. Please, tehkää se varovasti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti