Juhlaa juhlan perään

Meidän perhe juhlii viikonloppuna! Tarkoitan siis lapsuuden perhettäni. (Omaa perhettähän minulla ei vielä ole ;)) Juhlat järjestetään sisareni 1.7.09 syntyneen esikoisvauvan kunniaksi. Vanhassa blogissa on pikkumiehestä kuva. Ristiäisten sijasta järjestetään vapaamuotoiset juhlallisuudet kesämökillä. Tapahtumaan on kutsuttu lähisukulaisten lisäksi ystäviä.

Iloisen juhlatunnelman sijaan talkooporukassa (minä ja vanhempani) on vallinnut viime viikosta alkaen haajaannus ja aistittavissa on ollut myös työmoraalin rappiota. Tuoreet vanhemmat ovat haukanneet juhlien järjestämisessä selvästikin liian suuren palan - itse ei pysty kaikkea tekemään (siskoni keskittyessä luonnollisesti lähinnä imettämiseen) - ja talkoolaisten on oletettu pelastavan tilanne. Viime viikonloppu kului jo minulta ja äidiltäni siivotessa. Nyt on ilmennyt napinaa, kapinaa ja ilmapiirin kiristymistä. Tänään saamani kriisipuhelun jälkeen täytyy myöntää, että olen tyytyväinen siihen, että olen toistaiseksi 200 km päässä myrskyn silmästä, töissä.

Perhettäni vaivaa yleisesti ottaen perfektionismin synti. Mikään puolivillainen ei kelpaa, kesämökin on oltava tiptop, ruokaa EI TIETENKÄÄN tarjoilla muoviastioista. Jo pelkkä juhlien ajatus sai aikaan suureellisen projektisuunnittelun käynnistymisen: pohdittiin mitä astioita pitää hankkia ja ehostustoimenpiteitä mökillä tehdä, jotta vieraan "kehdataan" ottaa vastaan. On tietysti ilmeistä, että jos/kun halutaan omiin voimavaroihin nähden liikaa tulee väsyminen eittämättä vastaan. Onneksi vieraita ei ole tulossa paikalle ylimaallisen suurta joukkoa. Muuten varmasti nääntyisimme kaikki.

Olen kuitenkin rakentanut itselleni varsin mieluisan evakuointisuunnitelman: vaihdan juhlia kesken illan! Ystäväni täyttää 30-vuotta sopivasti 200 km päässä kesämökistämme, mikä tarkoittaa sitä, että keittiöorjuuteni loppuu lauantaina noin klo 17, jonka jälkeen lähden siirtymään autuaammille laidunmaille. Ehdin jo surra menetettyä tilaisuutta, näiden toisten varmasti ikimuistoisten juhlien missaamista etukäteen, kunnes ymmärsin, että on aivan mahdollista saada molemmat. Minun on vain oltava hieman itsekäs ja mentävä sinne, missä on hauskempaa. ;)

No älkää käsittäkö valitustani väärin, toki olen mielelläni avuksi, eikä se suuren suuri ponnistus ole ollenkaan. Minun roolini juhlissa vain liittyy niin selkeästi järjestelyvastuuseen, että koen tekeväni tarpeeksi, vaikka en aivan iltaan asti tiskejä tiskaisikaan. Joku muu astukoon remmiin viideltä.

Teemamusiikiksi Sly & The Family Stone: Family Affair

PS. Tuli mieleen, että olen tänään ollut tasan kuukauden verran 30-vuotias. Eikä tunnu missään. Tai no joo... tuntuuhan se vähän, mutta siitä lisää toisen kerran.