Viikonloppu on ohi. Palasin iltapäivällä ystvävien autossa Helsinkiin. Ihana suloisesti hyrräävä auto. Tuntuu taas hyvältä olla kotona. Eilisten juhlien ja puolalaisen vodkan jäljiltä tunsin hienoista krapulaa ja illaksi suunniteltu jumppa oli jätettävä väliin. Sen sijaan siivosin ja tiskasin, pesin pyykkiä. Koti tuntuu paljon kotoisammalta, kun se on siisti. Laitoin siskonpojan kuvan hyllylle kehyksiin. Sopiva ilta kynttiläkauden avaukseen, vaikka villasukat puuttuvat. Ei oteta niitä käyttöön ihan vielä.
Kaivoin perjantaina tapahtuvaa lähtöä varten jo kaikenlaista tavaraa esille, kavereiden tuliaisia, matkavakuutuskortin, passin, metrolipun.
Nyt pystyn ehkä myöntämään sen, mitä olen tässä jo yli viikon hautonut: olen todella peloissani ensi viikonlopun tapaamisesta. Olen hurjan jännittynyt ja odotuksesta mutkalla, mutta samalla pelkään niin paljon, että melkein haluaisin perua koko homman. Tähän vaikuttaa se, että emme ole nähneet kuuteen viikkoon. Puhumme joka päivä puhelimessa, mutta meillä ei yleisesti ottaen ole kovin paljon sanottavaa. Joka kerta kun olemme tavanneet, on kohtaaminen pitkän eron jälkeen ollut vaikeaa. Kun en tiedä miltä se tulee tällä kertaa tuntumaan, olen peloissani.
Tällä kertaa tunteet ovat aivan erilaisella vakavuusasteella kuin ennen, enkä halua tällä kertaa joutua katumaan sitä, että olen siellä ja tunnen niinkuin tunnen. Katuminen on ehkä liioiteltu ilmaisu, mutta aiemmin minulle on tullut ensimmäisen illan aikana vaivautunut olo, ikävä tunne siitä, että ei olisi pitänyt tulla ollenkaan, epävarmuus siitä haluanko/haluammeko tätä nyt ihan oikeasti. Sitten tunne on mennyt ohi ja kaikki on ollut paremmin kuin hyvin, erinomaisesti suorastaan. Aiemmin tämä ei ole ollut niin vakavaa, koska joka kerta olen tavallaan uudelleen tehnyt päätöksen siitä, että tämä jatkuu ja on kaiken vaivan arvoista. En mitenkään jaksaisi käydä sitä keskustelua nyt, haluaisin vain, että kaikki olisi hyvin, että asiat olisivat luonnollisia ja etenevisivät omalla painollaan, hyvin, onnellisesti. Pelkään kaikkia mahdollisia kyseenalaistuksia.
Erityisesti pelkään itseäni ja pelkoani, että hermostuksissani ja epävarmuuksissani provosoin jonkin karmean kuluttavan tilanteen, kuten minulla on ollut niin usein tapana. Tätä miettiessä tuntuu, että olen impulssiivisuudessani ihan oikeasti aivan kamalan hankala ihminen. Olen itsellenikin hankala kestää. Tunnepuoleni vie elämääni kuin pässiä narussa.
Tässä tämän illan (ehkä aavistuksen korni) teemabiisi, joka on minusta kyllä ihan rehellisesti sanoen tosi hieno kappale: Have A Little Faith In Me
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Mahtavaa matkaa sinulle. Minä - oikeasti aika järki-ihmisenä ihailen sinua ja autuasta heittäytymistä tunteille. Minä kun aina parisuhteissa olen jotenkin tehnyt jo tosi hyvissä ajoin sellaisen järki-tunne synteesin, jossa vaakakuppiin laitetaan faktat ja sitten tunteet ja katsotaan pysyykö homma tasapainossa. Aikaisemmat suhteeni päättyivät sitten tähän vaiheeseen, mutta yksi on sitten jaksanut kantaa. Tottakai tälläinen synteesi on aina jonkilainen kompromissi tai paremmin voisi sanoa, että jonkinlainen arvio/päätös/analyysi/riskisijoitus siitä, että tähän tilanteeseen panostetut voimavarat kasautuvat pankkiin ja kasvavat korkoa pitkällä juoksulla. Toisaalta olen varma, että monet asiat ovat myös tahdosta ja vahvasta päättämisestä kiinni - toki parisuhteessa se vaatii kahden ihmisen päätöstä...
VastaaPoistaMielestäni faktojen osalta kannattaa käydä läpi seuraava raha- alkoholi - seksi - vanhemmuus - algoritmi :)
a) Onko raha ongelma suhteessa ja jos on voinko elää sen kanssa?
b) Onko alkoholi suhteessa jonkinlainen ongelma ja jos on voinko elää sen kanssa?
c) Onko seksi suhteessa jonkinlainen ongelma ja jos on voinko elää sen kanssa?
d) Voinko kuvitella seurustelukumppanin olevan lasteni isä/äiti? Jos en voi, kysy itseltäsi haluatko lapsia ollenkaan?
Jos vastaus jonhonkin näistä kysymyksistä on ei/en. Think twice :)
Niin ja sellainen ihastuttava nyanssi vielä liittyen tuohon algoritmiin on tietysti se, että jos itseasiassa nämä kaikki osa-alueet ikäänkuin soljuvat suhteessa keskinäisen yhteisymmärryksen ja sanattoman kommunikaation välityksellä voit olla varma, että olet (tämän keittiöpsykologin) mukaan löytänyt jotakin ainutlaatuista.
Hyvää Huomenta!
Hmm en nyt mitenkään sano että tässä tapauksessa olisi niin vaan ihan noin yleisesti että halu rakastaa ja tulla rakastetuksi on usein niin suuri että käytännön asioiden lisäksi tai niistä huolimatta se voi peittää alleen jopa rakkauden/kemian puuttumisen.
VastaaPoistaVoi mitä kommentteja! Olen molempien kanssa NIIIIN samaa mieltä.
VastaaPoistaMarjan varsin pätevänoloiseen ;) algoritmiin lisäsisin vielä itselleni sen ehkä kaikkein tärkeimmän asian eli uskollisuuden. Siis kohta e) uskollisuus.
Tämä yhtälö osoittaa minun suhteessani seuraavaa:
a)ei ole ongelma, paitsi että matkat maksavat ja minulla on enemmän rahaa kuin hänellä, mutta en suostu myöntämään että se olisi todellinen issue.
b)ei ole ongelma. Meillä on hyvin samanlaiset juomatavat ja osaamme pitää hauskaa kännissä ja ilman sitä.
c)ei ole ongelma, päinvastoin. Pystymme myös puhumaan asiasta
d)voisin kuvitella hänet lasteni isäksi, helpostikin, mutta hän ei halua lapsia vielä. Eikä halua varmasti lähivuosinakaan. Tässä asiassa meillä on aivan eri elämäntilanne.
e)en pelkää uskottomuutta, en hänen enkä omalta puolelta. Meillä on hyvä luottamus välimatkasta huolimatta.
Tästä ainakin minun mielestä suhteellisen hyvin plussan puolelle jäävästä tuloksesta voisi päätellä, että kyseessä on jotain ainutlaatuista, kuten Marja sanoit. Oliverin kommentti kolahtaa kuitenkin juuri tähän paikkaan: onko rakastamisen halu minussa niin suuri, että en suostu hyväksymään faktoja. Että asumme eri maissa, meillä ei ole lähitulevaisuudesa toiveita samassa maassa asumisesta ilman suurta uhrautumista jomman kumman taholta, elämäntilanteemme ovat erilaiset, minä haluan aviomiehen ja perheen, hänelle se ei ole lähivuosien ohjelmassa ollenkaan.
Niin vaikeita kysymyksiä, että minun on nyt lähes mahdoton tunnistaa omia tarpeitani, sitä mitä oikeasti haluan. Rakkaus on kyllä todellista, sitä en voi kieltää, enkä sulkea pois. Voi voi!