Luen tulevaisuudentutkija Mika Mannermaan kirjaa Jokuveli - Elämä ja vaikuttaminen ubiikkiyhteiskunnassa. Se on hyvä. Vaikka kiinnostukseni on ammatillista, on Mannermaan tapa kirjoittaa niin vetävä (ehkä ajoittain jopa liiankin reteä), että keskittymiskyvyttömänkin on helppo vapaaehtoisesti uppoutua.
Kirja on yhtä muutosta: työn, yhteiskunnan, ideologioiden, yhteisöjen ja yksilöiden muutosta. Muutoksiin lähtökohtaisen varovaisesti suhteutuvana rapuihmisenä moinen muutoksen vesiputous saattaa tuntua aika totaaliselta, ei tiedä mistä päästä muutoksiin sopeutuminen ja valmistautuminen pitäisi aloittaa. Pystyykö niitä kaikkia edes käsittämään? Määrää on vaikea sulattaa, vaikka tietysti ymmärrän, että muutoksethan ovat hitaita syklejä, eikä koko todellisuus yleensä yhdessä yössä heilahda.
Ja onneksi Mannermaan mukaan muutostrendien ohella tulevaisuutta määrittää aina myös vastaava joukko pysyvyystrendejä. Niiden kahden yhdistelmä ja painopisteet ovat todellisuuden rakennusaine.
Eräs tällainen pysyvyystrendi on RAKKAUDEN tarve. Tämän trendin nojalla kaikki yhteiskuntamallit ja skenaariot, jotka estäisivät tai vaikeuttaisivat ihmisen perustarvetta rakastaa ja saada rakkautta, olisivat mahdottomia.
Onpas lohdullisesti sanottu! Tämähän tarkoittaa, että rakkaus säilyy vaikka kaikki muu yhteiskunnassa ja kulttuurissa muuttuisi.
Mannermaan tulkinnassa rakkaus vaikuttaa (minun tulkintani) olevan jotenkin myötäsyntyistä, ikäänkuin ihmislajiin perimään liittyvä selviytymisen edellytys - tarve siinä missä syöminen ja nukkuminen. Vanhempien rakkaus lapseen ja lapsen rakkaus vanhempiin voidaan tietysti katsoa biologiseksi välttämättömyydeksi, ihmiskunnan olemassaolon takaavaksi pysyvyystrendiksi. Kuolisimme sukupuuttoon, jos yksilöillä ei olisi halua saada jälkikasvua ja huolehtia siitä. Rakkauden voimalla pidämme huolta jatkuvuudesta.
Mutta miten sitten selittyy tarve romanttiseen rakkauteen? Onko se vain kulttuurinen harhauma, turha kehityskulku pois rakkauden biologisesta merkityksestä, lajin säilyvyydestä?
Ehkä minun on nyt turha jatkaa tätä viinilasillisen ja viime yön unettomuuden vauhdittamaa (tai oikemminkin hidastamaa) kehäpäätelmää muistuttavaa keittiöpohdintaa. Sitäpaitsi englanninkielisessä wikipediassa on kertakaikkiaan viehättävän perusteellinen määritelmä rakkaudesta. Voitte lukea tyhjentävästi kaikki kysymykseen liittyvät aspektit sieltä. :)
Summa summarum: Mannermaan teksti antaa toivoa, että muutosahdistuksen lisäksi tulevaisuus tarjoaa myös pysyvyyden elementtejä: Rakkautta arvostetaan ja tavoitellaan jatkossakin! Yksinkertainen on kaunista. En siis ihan hakoteille joudu.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti