Kevyesti nousee askel

Olin eilen rakkaan ystävän kanssa limulla. Istuimme parisen tuntia juoruilemassa vähän kaikenlaisista jutuista; tärkeistä ja vähemmän tärkeistä. Keskustelu olisi ollut muuten varsin antoisa, kuten yleensä aina, mutta koska kahvilan terassilla ehkä 50 cm päässä meistä istui utelias vieras mies, kuunnellen sujuvasti kaiken mitä puhuimme, edes teeskentelemättä keskittymistä johonkin toiseen asiaan, päätimme jatkaa yksityiskohtaisempaa keskustelua autossa.

Ystäväni heitti minut kotiin pienellä punaisella autollaan, jonka kernaasti ottaisin omakseni. Autoilu siinä pienessä mobiilissa on kertakaikkinen elämys! Matkalla ja kotioveni eteen pysähdyttyämme sitten puhuimme siitä, mistä olimme tulleet puhumaan, eli suhteista, tai sanotaan se nyt suoraan: miehistä. Kuuntelimme myös erosta toipuvalle sopivan voimautumisbiisin. JA SE ON HIENO!

Molemmilla oli tippa linssissä. Tätä kappaletta voi synkistelevä vastaeronnut kuunnella repeatilla uudelleen ja uudelleen ja tuntea voimauttavaa ylpeyttä siitä, että pärjää. Siis että kaikesta huolimatta on hieno ja voimakas ihminen, jota eivät vaikeat vaiheet niin vain nujerra. Ja siis meikäläinenkin voi erosta yliselvinneen lahjomattomalla ymmärryksellä ihan pelkästä solidaarisuudesta ystävää kohtaan liikuttua kappaleen voimasta kyyneliin.

Parasta tässä kappaleessa on se, että olen aina suhtautunut suoranaisella karsastuksella Scandinavian Music Grouppiin. Parhaaltahan tuntuu se, kun joutuu pyörtämään omat mielipiteensä ja toteamaan olleensa jossakin asiassa väärässä. Tunne on katharttinen, siinä kasvaa ihmisenä. Ja kyllähän SMG puraisi minuun ja kovaa. Biisissähän on aivan loistavat sanat, osaisimpa kirjoittaa itse jotain yhtä hienoa. Ja levynkin nimi: Palatkaa Pariisiin! tietenkin nostalgiasyistä osui ja upposi. Ihan täysillä!

Tässä siis jakoon voimakkaita ja sinnikkäitä ajatuksia: Näin minä vihellän matkallani

Tänään lähti muuten postikortti #2 (kuva yllä). Sekin lähti Tanskaan, tosin toiselle rakkaalle kuin ensimmäinen. Tällä on erityisen lämmin side Norjaan ja siksipä tämä korttivalinta. Kortti on näet ostettu Edward Griegin kotimuseosta Norjasta. Olimme siellä luokkaretkellä kun olin 13. Kortti on ollut jossain vaiheessa jollain seinällä, poistettu teippi on repinyt yläreunaan jäljen.