Töissä oli tänään taas tympeä päivä, motivaatio on karussa. Mutta paranihan se päivä loppua kohden, kun menin työpäivän päätteeksi nauttimaan ehkä viimeisestä aurinkoisesta syyspäivästä, tai sen rippeistä Suurkirkon portaille. Se on yksi Helsingin parhaita paikkoja. Kauneimpia ainakin.
Olimme ystävän kanssa pienimuotoisella piknikillä. Joimme jaffaa ja jaoimme Kanniston leipomon foccacian. Yliopistonkadulla sijaitseva Kanniston myymälä rokkaa. Minusta tuli tänään kanta-asiakas. Jälkiruuaksi jonkun työpaikkani ystävällisen sielun tuomat omenat.
Kun erkanimme kotiin oli aurinko jo laskenut. Kämpin kulmaan päästyäni oli pakko pysähtyä. Siellä jousikvartetto soitti Carlos Gardelin Por una Cabeza -tangoa. Jäin kuuntelemaan. Sehän oli kuin leffasta ikään, ehkä maailmanhistorian dramaatisin ja samalla myös romanttisin kappale. Ei sellaisen merkittävän hetken ohi voi niin vain kävellä. Jäin siis kulmaan töröttämään ja uppouduin tähän tunnemyrskyyn. Kappaleen loputtua pitikin sitten proosallisesti kiiruhtaa juoksujalkaa kotiin pissahätää pidättäen. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Nää kuvat ja musiikki tietysti olivat ihan mahteja! Taas sitä muistaa tuon latinalaisuuden viehätyksen... voi kun pääsisi taas tepastelemaan vaikka Porton kujille tai Venetsian piazzoille. Siitä on niin kovin kauan...
VastaaPoistaOsui ja upposi. Kun ensimmäisen kerran eksyin blogiisi ja näin tuon ikuinen romantikko tekstin nimimerkkisi alapuolella se herätti luonnollisesti kiinnostukseni mutta sitten aloin myös miettimään että voiko romantikkoja kuitenkin olla hyvin erilaisia (siis tietysti ihmisinä voi mutta siis romantikkoina että kuinka kuvaava tai tarkka itse termi onkaan) mutta tämän postauksen perusteella koen että on siinä kyllä tosi paljon yhdistävää, tosi paljon. Oikein hyvää ja mukavaa päivän tai oikeammin illan jatkoa ja kiitos tämän videon laitosta.
VastaaPoistaKiva kun tykkäsitte, tango on suuri rakkauteni! Joskus vielä opettelen tanssimaan sitä.
VastaaPoista@ Oliver: Erojakin on, on romantikkoja ja sitten on romatikkoja. Kuten minä, siis romantikko ilman n:ää. Siis nyt kun viittasit siihen niin huomasin, että siinähän on jo yli kuukauden lukenut romatikko (ilman n:ää). Hetkellinen nolouden tuulahdus tulvahti ylitseni, häpeä olisi tunnustaa mitä teen työkseni. Mutta nyt se on onneksi korjattu! Haha! :D
Vakavammin puhuen, onpa kiinnostava pohtia mikä kaikkia maailman romantikkoja yhdistää, entä mikä tekee romantikosta romantikon? En oikein itsekään tiedä sovinko tähän määreseen tämän blogin ulkopuolella ollenkaan, moni voisi myös sanoa, että olen kyynikko, ehkä myös hupakko. :)
Pitää palata tämän aiheen äärille uudelleen, nyt unettaa liikaa ja siitä tunteesta pitää tässä huushollissa ottaa kaikki irti.
Valtavan kaunista...!
VastaaPoistaTämä romanttisuus meillä on ehdottomasti yhteinen.
Niin siis normaalisti hieman karsastan kaikkia niputtavia kuvauksia/määreitä kun niistä kuitenkin saa helposti niin väärän kuvan.
VastaaPoistaEhkä romantikko nimityksen käyttäminen itsestäänkin (joka on hyvin eri asia kuin että väittäisi olevansa romanttinen esim parisuhteessa siis siskäli että parisuhteessa voi olla romanttinen vaikka ei olisi romantikko ja toisaalta taas romantikko on 99% varmuudella romanttinen parisuhteessa) kertoo minusta siitä että ymmärtää/pitää tietystä tunnelmasta.
Koska uskallan väittää että romantikkoja ei oikeasti ole kovin paljon, (siis suhteellisesti ihmisistä joita tapaa) niin ainakin minulle tulee hieman sellainen, hei huippua, jonkinasteinen yhteenkuuluvuuden tunne.
Esim minä/sinä ainakin kirjoitusten perusteella olemme ehkä hyvin erilaisia ihmisiä mutta silti luen blogiasi innolla ja pidän siitä ja uskon että suuri syy siihen on se että olet romantikko :)
Nyt menee niin ylianalysoinniksi että lienee parempi lopettaa :)