Olen aamusta asti taistellut erään työasian kanssa. Siihen liittyvä tekninen prosessi on aiheuttanut minulle useita (uusia) harmaita hiuksia. Koska ei ole ketään keneltä kysyä teknistä apua, joudun pähkäilemään kaikenlaisten osaamiseni yli kipuavien ongelmien kanssa yksin.
Ongelmaa on aivan mahdotonta edes lähteä jakamaan muiden kanssa, koska tietämättömyys aihauttaa välittömiä paniikkireaktioita: "Pitäähän se nyt saada toimimaan, se pitää saada toimimaan!" Kellään ei ole ratkaisua, mutta kohkaamisen määrä on yletön. Oletan että paniikkipurkaukset johtuvat siitä, että muut tietävät vielä vähemmän kuin minä, jolloin ongelmien mittakaavaa on heidän mahdoton käsittää. :) Rasittavaa.
Onneksi muistin päivän kuluessa tosi söpön bändin, johon törmäsin jossakin, en nyt enää muista missä. Se tekee minut ihan tavattoman hyväntuuliseksi, vaikka olisi mikä bugi ja kökköys työn alla. Tässä nyt yksi kappale Raymond & Marialta, mutta tykkään kaikista kuulemistani niin paljon, että saatan linkittää niitä tänne toistekin. Niiden verkkosivutkin on ihanat! Erityisesti tässä kappaleessa kosketti ehkä tänään tuo video. Tekisi näet mieli pökertyä suorin vartaloin maahan, kuten tytöt videossa tekevät.:)
maanantai 21. syyskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti