Toisaikaista

Olen ollut viime viikosta asti kipeänä. Maanantaina ensimmäisen kerran myönsin, että tämä on tosiasia ja tänään menin lääkäriin jo toistamiseen, koska ensimmäinen diagnoosi osoittautui vääräksi. Sain uudet lääkkeet, peräti kahdet antibiootit. Huh.

En ole ollut pitkään pitkään aikaan sairas. En edes muista koska olisin ollut töistä pois. En aio olla nytkään, koska töitä on niin paljon. Vaikkakin tänään huomasin, että oma jaksaminen ei ole pelkästä tahdonvoimasta kiinni. Nukuin työpäivän jälkeen 6 tuntia. Ja aivan kohta aion taas palata unille. Kaikenlainen urheilu on "lääkärin määräyksestä" kielletty. Tällainen kyvyttömyys ja toisaikaisuus ottaa päähän.

Sairastamisessa on se hyvä puoli, että yksinäisyys ei silloin vaivaa minua yhtään. Päinvastoin. On hyvä olla yksin, kun on heikkona. Saa olla rauhassa, nukkua, eikä kukaan ole kyselemässä kaikenlaista. En sairaana ollessani yleisesti ottaen tarvitse minkäänlaista huolenpitoa. Se on minusta yleensä pelkästään ärsyttävää. Kun voin huonosti haluan olla rauhassa. Olenkin helposti kärttyinen. Maanantain postauksessa oli selvästi havaittavissa tämä kärttyisyys. :)

Tämän kortin lähetin muuten maanantaina Helsingissä asuvalle ystävälleni. Minulla ei ole aavistustakaan mistä kortti on peräisin. Se muistuttakoon meitä lapsuuden haaveesta tulla isona balleriinaksi. Hassua on se, että ehdimme aikuisiksi kunnes jaoimme tämän ajatuksen! Meistä kummastakaan ei tullut balettitanssijaa, ei lähellekään, mutta baletista pidämme edelleen - ja toisistamme.