Buenos Airesin tossut

Ostin tällaiset tossut tuliaisiksi ystävälleni Buenos Airesista joulukuussa. Asuimme Palermo Viejon nurkalla ja kaupunginosa oli täynnä toinen toistaan hauskempia pieniä ja vähän isompiakin kauppoja, joissa myyntiin kaikenlaista omaperäistä. Alue muistutti vähän Itä-Berliiniä; Prenzlauer Bergiä tai Friedrichshainia. Kolusin alueella shoppailumielessä yhden tukahduttavan kuuman aamupäivän ja kävelin ristiin rastiin pitkiä katuja. Onneksi Palermossa oli kauppojen lisäksi paljon mitä hauskimpia baareja ja kahviloita.

Ostin tuliaisiksi yhdet kumitossut ja kaksi t-paitaa sekä nämä jumppatossun malliset kotitossut, jotka oli tehty vähän paksuja sukkahousuja muistuttavasta trikoosta. Peperina -kaupassa, josta nämä ostin, oli myynnissä vaikka mitä aivan hullunkurisen hauskaa tavaraa, jotka kaupan omistaja ja myyjä oli itse tehnyt. Nämä tarttuivat jostain syystä mukaan kaiken hauskan tavarapaljouden keskeltä. Olivat jotenkin saajansa näköiset. :)

Miespuolinen matkakumppani kommentoi kainostelematta, että nämä ovat hirveät. Minua nauratti.

Berliinin iltoja ja öitä

Roikuimme Berliinin yössä viikon jokaisena iltana, mutta melko vaatimattomasti bilettäen. Notkuimme baareissa ja terasseilla. Rakkaansa kanssa kun matkustaa, ei diskoaminen ja parhaiden bileiden metsästäminen tunnu niin tarpeelliselta, kaveriporukassa on toisin.
Olimme molemmat Berliinissä edellisen kerran talvella 2009. Vaikkakin toisistamme tietämättä. Muistot ovat molemmilla kuitenkin yhtä sumuiset.
Tällä kertaa fiilistelimme vähän toisella tapaa ja toisenlaisia juttuja. Ja tietysti myös toisiamme.

Oranienstrassen ja Skalitzerstrassen risteymässä Görlizer Bahnhofin U-bahn-aseman nurkille päädyimme moneen hauskaan baariin. Pidän kovasti näistä kulmista.
Rakastan korkeuksissa kulkevaa keltaista metrojunaa.
Muistan nähneeni tämän aseman liepeiltä otetun kuvan jossain matkailulehdessä ja leikanneeni sen talteen inspiraatioksi mahdollista Berliinin matkaa varten. Siitä on kulunut vuosia, mutta muistin maiseman edelleen.

Tätä hurjan tyylikästä baaria piti nuori turkkilainen nainen. Joimme paikassa aika monta olutta, ihan puhtaasti siitä ilosta, että terassin valkoiset divaanisohvat olivat niin äärettömän mukavat istua.

Prentzlauer Bergissä Schwedterstrassella kulman takana Kastannienalleelta löysimme mukavan pienen Vietnamilaisen. Juoksimme sinne rankkasateelta suojaan, mutta ruoka osoittautuikin oivalliseksi. Viereisen pöydän pariskunta (kuvassa) näytti olevan ensimmäisillä treffeillään. Tai sellaisen tarinan me heille sepitimme.

Tämän baarin moni Kastannienalleella istuskellut varmasti tuntee. Se sijaitsee melkein Shönhauser Alleen kulmassa. Mohito oli erinomainen, ehkä vähän liiankin hyvä. Ja baari kodikas kuin mikä, mutta kuitenkin sellaiseen suuren maailman vähän dekadenttiin tyyliin.
Jos minulla olisi baari, se näyttäisi tältä.

Tai sitten tältä. Yksi pysäkkimme oli tämän taidekollektiivin pitämä paikka Kastannienalleella.

Talon julkisivu on koristeltu näin dramaattisen kantaaottavasti.

Tunnelma oli sellainen, joka ympäröi joka puolelta kuin lämmin syli. Join pehmeässä hämyssä vähintään yhden oluen liikaa. :)

Berliinin katuja ja reittejä

Tässä muutamia katunäkymiä Berliinin käynniltä.
Aikajärjestys on sekaisin, mutta muistin kuitenkin osoitteet suhteellisen hyvin.

Friedrichstraße.

Meidän hyvä ja halpa hotelli Dennewitzstraßella.

Kelpo döner-paikka Bülowstraßen ja Potsdamerstraßen kulmassa, yksi tuhansista.

Muistomerkki Euroopassa murhattujen juutalaisten muistolle.
Cora-Berliner-Straße 1, lähellä Brandenburger Toria.
Vaikuttava!

Eberstraße, pienet kappaleet muuria jäljellä.

Otsdamer Platz..., eiku ehkä kuitenkin Potsdamer Platz. :)

Bülowstraßen U-bahn asema. Hieno!
Rakastan niitä pätkiä, joissa metro kulkee yläilmoissa siltoja pitkin.
Erityisesti silloin kun alapuolella on pelkkää pusikkoa, keskellä suurkaupunkia.
Siinä on jotain suurta, erityistä, en oikein edes osaa kuvailla mitä.

Kürfurstenstraße.
Otin kuvan kun söimme aamiaiseksi peruspizzaa nuhjuisella terassilla.
Helteinen päivä.

Toimistorakennus Rudi-Dutchke-Straßella/Oranienstraßella.
Kaikkien ikkunoiden edessä oli vaaleanpunaisen sävyinen rullaverho. Rakennus näytti hehkuvalta ilta-auringossa.

Rannalla 2

Tänään tunnen vastustamatonta halua päivittää lisää lomakuvia. Ulkona on niin kylmää ja olen kuunnellut illan ystävän sydänsuruja. On pakko saada kääntää positiivinen lehti näkyviin.
Tässä siis Berliinin tunnelmia heinäkuun lopulta.

Menimme Berliiniin bussilla Kööpenhaminasta. Vuoroja kulkee parikin päivässä ja matka kestää vajaat kuutisen tuntia. 1,5 tuntia matka-ajasta kuluu Rostockin lautalla. Menopaluu maksaa n. 80 euroa. Suomesta käsin ajateltuna oikein ärsyttävän halpaa ja helppoa. Täällä ollaan niin kaukana kaikesta.

Ensimmäinen päivä Berliinissä oli superkuuma ja kostea. Sellainen painostava ukkosta enteilevä sää, joka saa hien kihoamaan pintaan pelkästä liikkeen ajatuksesta. Menimme siis rannalle.

En tarkalleen muista missä vaiheessa oikein eksyimme kiinnostavaan Berlin en kärlekshistoria -blogiin, joka houkutteli vaihtamaan Spree-joen rannalla olevat ruuhkaiset kylpylaitokset ja uima-altaat oikeaan rantaan. Blogia kirjoittava ruotsalainen Anna Maria asuu Berliinissä ja kirjoittaa aika hauskoja juttuja. Blogi ei ehkä tuo tottuneemmille Berliininkävijöille kovin paljon uutta, mutta erityisesti tämä rantavinkki; Flughafensee oli täysosuma ja siksipä suosittelen sitä teillekin. :)

Järvi sijaitsee Tegelin lentokentän lähellä, Berliinin kaakkoispuolella, keskellä sievää lähiötä. Lähin S-bahn asema on Holzhauser Strasse. Asemalta oli n. 10 minuutin kävelymatka rantaan, joka oli iloisten berliiniläisten kansoittama. Vesi oli uskomattoman lämmintä, silti kuitenkin virkistävää.

Paikka vaikutti mukavan turistivapaalta siinä mielessä, että rannalla oli aivan tavallisia ihmisiä vauvasta vaariin. Rantaelämää oli hirmuisen kiinnostava tarkkailla. Meillä oli kirjatkin mukana, mutta keskityimme tiirailemaan kanssarantailijoita ja heidän edesottamuksiaan. :) Monilla oli myös koiria mukana ja berliiniläisen vapaamielisesti kukaan ei tuntunut niistä häiriintyvän. Paikalle eksyi myös rinkelikauppias kukkuraisen korinsa kanssa. Seesaminsiemen, unikonsiemen, valkosipuli, juusto, etc. , etc. Lukuisa määrä eri rinkelivaihtoehtoja. Tuoreita ja tuoksuvia. Maksoivat 2 euroa kappale. Ehkä paras välipala koskaan.

Hauska kuriositeetti matkalla S-bahn -asemalta järvelle oli tämä vankila, jonka ohi kävelytie kulki. Oikealla olevan orapihlaja-aidan takana oli söpöäkin söpömpiä pikku omakotitaloja. Eikä vankilakaan nyt varsinaisesti luotaan työntänyt. Muurin päällä kulki kyllä piikkilanka, mutta katsokaa tuota veikeää aaltoa, joka koristaa betonia. Leikkisän oloinen paikka. Tai sitten ei. :)

Peacemarch, Rauhanmarssi, Fredsmarsjen

Berliini -teema jatkuu. Tämä kortti lähti sinne tervehdykseksi ja kiitokseksi tytölle, joka otti tämän valokuvan. Se oli samalla tervehdys myös hänen islantilaiselle poikaystävälleen, jota en ole koskaan tavannut, mutta johon suhtaudun lämmöllä, koska hän näyttää kuvissa niin mukavalta. Toinen syy on tietenkin se, että hän on islantilainen, eikä islantilaisiin voi suhtautua muuten kuin lämmöllä. Sen verran erikoisia ja omanlaisiaan ovat. Tai ainakin kaikki, joihin olen tutustunut ovat olleet.

Kuten arvata saattaa, minua kiehtoo tässä pariskunnassa myös se, että kyse on "skandinaavisesta liitosta". ;) Suhtaudun suurella mielenkiinnolla tällaisiin yhteispohjoismaisiin suhteisiin. Olen ehkä kertonutkin, että toisella ystävälläni on norjalainen poikaystävä. Sekin on minusta hurjan hauskaa. (Ovat tosin seurustelleet ties kuinka monta vuotta ja norjalaisuus on ehtinyt jo arkipäiväistyä mielessäni.) Nyt kun itsekin olen skandinaavisessa liitossa on kiinnostavaa seurailla tämän verrokkiryhmän edesottamuksia.

Skandinaaviset yhteenliittymät ovat minusta hauskoja, koska niissä osapuolet ovat kulttuurisesti tavallaan hyvin samanlaisia, mutta kuitenkin vähän erilaisia, mikä luo pientä jännitettä. Olen itse aivan ihastunut kaikenlaisista stereotypioista keskustelemiseen. Ne ovat aivan hulvaton aihe. On myöskin todella hupaisaa edustaa jotakin eksoottisen suomalaisuuden ideaa skandinaavisten keskustelukumppaneiden käsityksissä. Suomalaiset saattavat olla esimerkiksi ruotsalaisten mielestä vähän erikoisia (kummallisia ja surullisia), aika samaan tapaan kuin islantilaiset minusta aina lähtökohtaisesti vähän erikoisia, kuin sadusta kotoisin. Yksi syy ruotsalaisten asenteeseen suomalaisia kohtaan on varmasti kielessä, joka on niin käsittämätön, että se tekee meistä jo lähtökohtaisesti outoja. Meitä on myös vaikeaa ottaa vakavasti kun puhumme ruotsia, sillä teemme sen samalla tavalla kuin muumit muumianimaatioissa puhuvat. Eli hassusti.

Kuvassa oleva kortti on legendaarinen. Minua jopa vähän kirpaisi luopua siitä, koska se on mielestäni grafiikaltaan aivan upea. Se on peräisin mummolan jäämistöstä. En voi käsittää, miten se on säilytynyt vuodesta -83 saakka. Viimeiset 16 vuotta, eli mummon kuolemasta lähtien, se on tosin kulkenut minun mukanani. Oletan, että se on alunperin kotoisin jostain suuresta postikorttierästä, jota Suomen Rauhanpuolustajat ovat myyneet rauhan asian tukemiseksi. Mummolassani oltiin aktiivisesti rauhan asialla. :)

Muuri murtui!

Maanantaina murtui muuri. Siis Berliinin muuri. Symbolisesti. 20-vuotisen muurittomuuden kunniaksi. Olivat suunnitelleet hienon happeningin. Dominopalikoita muistuttavat taideteokset kulkivat siinä missä muuri oli kulkenut ja kumosivat toisensa yksi kerrallaan maahan. Uskomattoman hieno, yksinkertainen, mutta vaikuttava idea. Se symboloi minusta hyvin leikkisästi, mutta silti vähääkään tapahtuman merkitystä vähättelemättä, ehkä yhden ihmiskunnan historian absurdeimman rakennelman hävittämistä.

Eräs ystäväni oli todistamassa tapahtumaa ja tämä upea kuva, jota sain luvan käyttää, on hänen ottamansa. En osaa kuvitella millainen tunnelma paikan päällä on ollut. Eikä kukaan, paitsi silloin paikkalla ollut, varmasti osaa kuvitella, miten järisyttävä kokemus on ollut muurin murtuminen 20 vuotta sitten.

Alue, jolla muuri on kulkenut on hämmentävä, koko Berliini suuruudessaan on. Silti siinä oli minusta jotain suunnattoman kodikasta. Ehkä juuri siksi se onkin niin hämmentävä. Samaistun Berliiniin ja sen kahtiajaettuun identiteettiin. Ei ole absoluuttista oikeaa ja väärää. On vain ihmisyyttä; virheitä ja satunnaisia hyviä tekoja.

Olen käynyt DDR:n puolella lapsena. En muista siitä mitään, paitsi valokuvista ja vanhempieni kertomuksista. Olin kolme. Kävimme muun muassa Alexanderplatzilla, jossa minut on ikuistettu valkoisissa polvisukissa, käsi äidin kädessä. Kävimme myös keskellä Spreejokea sijainneella lasten saarella, jossa minä ja siskoni askartelimme itsellemme punavalkoiset hellehatut. Saarella oli pieni keltainen juna, jonka kyydissä sai ajella ympäriinsä sekä maauimala, jonka lastenaltaassa oli aaltokone.

Das neue Berlin

Jos ikävöi Berliiniin, kannattaa mennä katsomaan Laiturille ensi viikolla aukeavaa näyttelyä Das neue Berlin. Näyttely esittelee Berliinissä yhdistymisen jälkeen tehtyjä kaupunkirakentamishankkeita. Vaikka olen suuri kaupunkisuunnittelun ystävä, haluan mennä katselemaan kuvia pelkästä fiilistelyn ilosta. Oheinen kuva on näyttelystä.

Laituri on Helsingin vanha linja-autoasema, jonka ympäristöä kaupunki ei ole vieläkään saanut arvoiseensa kuntoon. Esimerkiksi hieno aukio Laiturin ja Lasipalatsin välissä ei ole lähimainkaan siinä käytössä, mitä sen potentiaali antaisi olettaa. Pois pois Harry's bar ja tilalle jotain kutsuvaa ja kulttuurin kuluttamiseen kannustavaa - vaikkapa kaupunkilaisten ilmainen olohuone.

Olen käynyt Berliinissä aikuisiällä kerran, vietin siellä viikon viime talvena. Siitä tuli aika merkittävä luku I left my heart -paikkojen listaani. Haaveilen, että pääsisin sinne taas pian uudelleen. Tällä hetkellä kaikki ulkomaanmatkoihin varatut varat vain sattuvat suuntautumaan Tanskanmaalle.

Näyttely on auki 2.9.-19.9.
Laituri, Narikkatori 2, 00100 Helsinki, Avoinna: ti-pe 10-18, la 12-16, Vapaa pääsy!

Lisäys 30.8.09:
YLE Teema esittää ehkä hienoimman mahdollisen dokumentin Berliini 24h. Vuorokauden kestävässä dokumentissa seurataan berliiniläisten elämää vuorokauden aikana. Voisin hyvin linnoittautua päiväksi roskaruoan kanssa kotiin katsomaan dokkaria. Voisin ja linnoittautuisin, jos vain olisin Suomessa. Melkein harmittaa, että sattuu näin pahasti päällekkäin. :)