Blue Monday

Sartorialistin blogissa oli tämä ihana kuva Helena Christensenistä ja Michael Stypesta. Heidän onnessaan on jotain hykerryttävää. Siinä ovat minun teini-iästäni tutut tyypit seestyneinä ja aikuistuneita, toisensa löytäneinä. Tosin Stype on kautta aikain ollut kiltein musiikkimies, jonka tiedän. Helena sen sijaan on ikuinen hottis ja ehtinyt myös säätää kaikenlaista.

Pariskunnan tyylikin on pistämätön, yhteen matchaava koboltti on huikean upea! 

Maanantain kunniaksi ja ihanan parin sinistä teemaa mukaillen tässä Nouvelle Vaguen Blue Monday:

Asioita joista pidän: Arvokkaasti ikääntyvät vaatteet

Minulla on parantumaton himo vaatteisiin. Olen elänyt budjettisyistä todellisessa kieltäymyksessä viimeiset kuutisen kuukautta ja ostanut vain yhden uuden vaatteen (tai kengät) kuukaudessa. Se on vaatinut minulta melkoista itsekuria ja olenkin sortunut ainoastaan joululomalla, silloinkin tarjousten edessä, enkä silloinkaan pahasti.

Törmäsin Sartorialistin blogissa ajatukseen siitä, että uusia vaatteita ei pitäisi ostaa liian usein/ollenkaan, koska silloin vaatteet eivät ennätä koskaan ikääntyä arvokkaasti. Ajatus rouheasti ikääntyneestä nahkatakista on tietysti tuttu, mutta tämä vaatteiden ikääntymisen ajatus on toki kannattamisen arvoinen laajemminkin.

Ikääntyessään vaatteet sopeutuvat käyttäjänsä muotoihin ja elämäntapaan, mukautuvat. Muuttuvat istuvammiksi, käytettävämmiksi. Uutuden karheus ei aina, eikä useinkaan ole käyttäjän näkökulmasta hyvä asia. Usein käyttöominaisuudet jalostuvat vasta ajan myötä. Näin on omalla kohdallani ainakin kengissä. Vaatteet myös löytävät kokemukseni mukaan paikkansa ja asusteensa garderobissa varsin hitaasti. Ne vaativat käyttökertoja ollakseen hyvällä tavalla osa kokonaisuutta, jotain toimivaa asua. Ainakin minulla. Tyylini ei ole niin hioutunut, että jokainen uusi ostos solahtaisi aina sujuvasti porukkaan. Joskus tämä vaatii työstämistä ja aikaa, ikääntymisen mukanaan tuomaa varmuutta.

kuva: The Sartorialist

Sartorialist

Hei, bongasin juuri Sami Sykön kuvan The Sartorialist -blogista. Muutama muukin suomalainen oli jo ehtinyt kommentoimaan. Hurjan söpöä! Käykääpä katsomassa, klassinen sammari-kauluspaita-neule -tyyli, mutta mausteisena lisänä purppuran värinen käsveska ja sopivan sotkuisesti ja ah niin tyylikkäästi (lue: pariisilaisesti) kietaistu huivi.

Minua on ehtinyt muuten jo huolestuttaa, miten käy Samin blogin, kun hän siirtyy luotsaamaan Gloriaa. Toiveikkaana toivon, että se säilyy. Tai ehkäpä blogikin siirtyy.

Bloggareista puheen ollen näin aamun työmatkalla Lakerilla -blogia kirjoittavan Tiinan. Hän oli livenäkin tosi tyylikäs! Kiiruhdimme vauhdilla vastakkaisiin suuntiin, en uskaltanut juosta perään ja sanoa, että luen hänen blogiaan. :)