8 million liters of Helsinki air

Katsoin tätä tänään ja hymyilin. Se on Helsingin yliopiston "mainosvideo".
Olen tosi mielissäni siitä, että oma vanha opinahjo jaksaa panostaa kansainväliseen markkinointiin. Ja tämähän on tosi tosi hieno!
Vaikkakin video on jotain, mitä olen eri muodoissa nähnyt ennenkin, ei mitään liian omaperäistä ja vielä aivan liian pitkä netissä katsottavaksi, mutta hieno panostus kuitenkin. Hyvä hyvä!

Arvostan myös sitä, että lähdetään liikkeelle yleisellä Suomi-kuvan nostatuksella. Kun olen syyskuun ajan tarkastellut Helsinkiä muualta tulleen silmin, olen salaa ylpeä kotikaupungistani ja koko Suomesta. Täällä on kaunista ja tosi kiva asua, ja paljon hyvää yritystä ja positiivista henkeä moneen lähtöön. On myös omat kummallisuutensa, mutta erilaisuuden kanssa pitää osata elää. Kyllä tätä kelpaa suositella kauempaakin tuleville!

ps. Katsokaa huviksenne myös tämä entisen työpaikkani Helsinki Summer Schoolin video. Ei aivan yhtä smooth kuin tuo toinen. ;)

Ompelijattaret

 

Elokuussa juhlituissa ystäväni häissä oli ilmassa suuri jännitysmomentti aivan h-hetkeen saakka. Upeasti kokonaan käsityönä tehdyn morsiuspuvun helmaa lyhennettiin täydellä touhulla vielä 20 minuuttia ennen vihkimisen alkua.
Ihastuttavassa pikku kammarissa oli tunnelma kuin 100 vuoden takaa, kun taidokkaat naiset ompelivat sulavalla varmuudella pienen pieniä, kevyen kevyitä pistoja. Takana olevat lukemattomat työtunnit ja suuri tinkimättömyys saivat aikaan sen, että tilanteessa oli jotain todella pyhää, kuin uskonnollista hartautta. 

Puku saatiin valmiiksi juuri oikeaan aikaan ja oli kantajansa yllä huikaisevan kaunis.
Jos koskaan, niin juuri näissä häissä herkistyin siitä, miten upea valossa läikehtiva valkoinen silkki voi klassisessa yksinkertaisuudessaan olla. Erityisesti kun se istuu ja laskeutuu ihanan morsiamen yllä niin täydellisesti.

Morsiussauna

 Näistä hetkistä on kulunut jo monta viikkoa. Rakas ystäväni juhlittiin ja saunotettiin onnistuneesti avioliiton satamaan elokuussa. Polttarit olivat minulle vanhojen ja uusien ystävien kohtaaminen. Hassua, miten naisilla -  jotka eivät tunne toisiaan, mutta joilla on yhteisiä ystäviä - voi synkata niin hienosti ensi hetkistä alkaen. Kokemus oli uskomattoman yhteisöllinen ja lämmin. Se myös muistutti minua siitä miten tärkeitä riitit ovat. Tekee hyvää siirtyä uuteen elämänvaiheeseen näyttävästi. Toisaalta jokainen nainen ansaitsee tulla juhlituksi ihan oman itsensä vuoksi. Polttarit eivät siis ole turha juttu ollenkaan. 

Jos joku hakee vinkkejä intensiiviseen morsiussaunottamiseen, niin vinkkejä löytyy täältä. Me teimme kaiken pitkällä kaavalla ja morsiussaunataiteen sääntöjen mukaan. Meteli oli asianmukainen. Siinä puhdistui sielu ja ruumis.

Järjestykseen

Tänään perjantaina nauratti tämä blogikirjoitus: The Art of Clean Up. Tunnistin jotain itsestäni. Loputkin kuvat kannattaa katsoa.

Aamulla peruuntui yksi esitys ja sain 1,5 tuntia ylimääräistä aikaa. Aivan ihmeellistä. Kohta pistän taas pääni pyörälle hurjasta huseeraamisesta. Kiireinen viikko takana, kiireinen viikonloppu edessä. Kohta koittaa h-hetki eli HÄÄT!!!
(Ei omat - tietenkään, vaan rakkaan ystävän). Yritän kerätä dokumentaatiota ja kirjoittaa ensi viikolla raporttia, jotta näette miten ihanaa rakkaus voi olla ja miten kaunis on varhaissyksyinen saaristo.  

Evert and the two Dragons

Tänään on Helsingissä keikalla kiva bändi ja keikka on vielä ilmainen. Art Goes Kapakan parhautta. Evert and the two Dragons on virolainen bändi. Tykkään kovasti.
Menisin itse, mutta olen kyynärpäitä myöden kiinni polttarivalmisteluissa. Menkää te, jotka tämän ajoissa bongaatte - klo 19.00 Bakersiin.

Evert and the two Dragons Myspacessa

Kielioppia

Ystäväni kirjoitti aamulla statuspäivitykseensä niin hullunkurisen jutun, että on suorastaan pakko hävyttömällä tavalla varastaa se tänne.

"Substantiivi on se sana, jonka jälkeen voi lisätä "perkele", kuten äijänperkele, autonperkele. Adjektiivi on sana jonka eteen lisätään "paskan", kuten paskantärkee, paskanhailee. Verbi on sana, jonka jälkeen lisätään sanat "ihan sikana". Yhdyssana on sellanen jonka väliin ei voi laittaa "vittu". Niinku yhdysvittusana. Ei käy. Kuormavittuauto. Ei käy. Aivan vitun ihana. Käy."

Tyydytti nauruntarpeen. Kiitos ihanalle Päiville!

The Brave Romancers

Terve taas ystävät ja kylänmiehet. I'm back!
Takaisin sekä kotona Helsingissä että työpöydän ääressä jo toista viikkoa. Blogiin ei ole toistaiseksi tehnyt mieli kirjoittaa mitään. Olen ollut pahasti kesävireessä ja terässä. Nyt alkavat kuitenkin sekä normaali arki että rutiinit epäilyttävästi luiskahtaa uomiinsa. Ehkä blogikin alkaa taas vetää puoleensa ahkerammin.

Tänään minut sai kirjautumaan erään vanhan tuttavan keikka ravintola O'Malleysissa kahden viikon päästä eli 23.8. klo 19.30. Erinomaisia muusikoita ja tykkään myös biiseistään. Keikka on osa Art Goes Kapakkaa. Tulkaapa kuuntelemaan. Tässä esimakua:



Ps. Tarina kertoo, että tumma kaveri oli teininä tulenpalavan ihastunut hyvään ystävääni, mutta ei koskaan uskaltanut tunnustaa tunteitaan. Näin jälkeenpäin ajatellen herra ei olisi ollut ollenkaan hullumpi catch. Toisaalta molemmat osapuolet ovat nyt onnellisesti tahoillaan naimisissa. Sen pituinen se.

Tykkään

Peukku tälle kuvalle. Tykkään.

via Hviit

Montevideo, Colonia

 

 

Nämä kuvat ovat marras-joulukuiselta Uruguayn matkalta. Otoksia Montevideosta ja Colonian -kaupungista, joka sijaitsee pääkaupungista länteen. Se on maan vanhin kaupunki, Unescon maailmaperintökohde. Sieltä pääsee myös näppärästi parissa tunnissa lautalla Buenos Airesiin, joka sijaitsee vastakkaisella puolella Rio de la Platan suistoa. Ehdin käydä Coloniassa peräti kolme kertaa kuukauden mittaisen Uruguayssa oleskelun aikana. Ensin ystäväni kanssa sunnuntairetkellä hänen pikkuisella autollaan, sitten ryhmässä bussilla reissaten ja kolmannen kerran matkalla Buenos Airesiin. Montevideon kuvat ovat peräisin sairaalasta, koulusta ja painotalosta.

Kimpassa - Tillsammans

En oikein tiedä miten tämän kertoisin. Tuntuu niin epätodelliselta, vaikka olen tiennyt uutisen jo toista vuorokautta. Minä ja poikaystäväni lyömme hynttyyt yhteen syksyn saapuessa. Muutamme siis yhteen.
Tekisi mieli huutaa!

Tätä on odotettu niin kauan, että en tahdo ollenkaan käsittää, että tosi on kyseessä. Olemme seurustelleet jo 2,5 vuotta. Se on pitkä aika yhdessäoloa ja vielä pidempi erilläänoloa. Nyt kaikki muuttuu ainakin syksyn ajaksi. Yhdessä asumista kestää alustavasti vain vuoden vaihteeseen eli n. 4 kuukautta, ja sitten toiselle koittaa paluu Kööpenhaminaan. Silloin todennäköisesti päivitetään taas sotasuunnitelma, eli mietitään mitä tulevaisuudessa tehdään, missä asutaan ja mistä haaveillaan.

Välittömästi uutisen jälkeen pienen ihmisen mieltä alkoivat rasittaa kaikenlaiset käytännön kysymykset. Mihin mahtuvat vaatteet ja tavarat? Tarvitaanko uusia huonekaluja, entä toinen TV? Myös pyörä pitää ostaa.
Toistaiseksi on kuitenkin helppo hymuillä. Yhdessä on kivempi olla kuin yksin - edessä on siis hyviä päiviä!

Kuva: Anna Gavaldan kirjasta Ensemble, c'est tout tehty elokuva Kimpassa - ruotsiksi Tillsammans.

Vauvoja vauvoja vauvoja!

 

 Pieniä ihmisiä suorastaan ryöppyää lähipiiriini. Yksi sun toinen kaveri ja läheinen on joko juuri synnyttänyt tai sitten pieniin päin. Eikä siinä mitään, hyvä niin. Iloitsen jokaisesta uutisesta, ihan oikeasti!

Viimeisimmän onnellisen uutisen toi suloinen postikortti. Olin äidin puolesta niin onnellinen, että tuli itku. Tiedän, että tätä pienokaista on toivottu todella pitkään.  

Tällä hetkellä on myös hallinnassa ahdistus, josta olen ajoittain kärsinyt. Siis ahdistus oman vauvattomuuden ja perheettömyyden aiheuttamasta tyhjyyden tunteesta - tunteesta, että elämä on jotenkin vajaa, jos ei ole lasta. Olen työstänyt ajatusta viimeisen vuoden ajan paljon ja nyt tuntuu siltä, että olen omillani asian kanssa. Luotan kohtaloon - asiat järjestykööt aikanaan, jos ovat järjestyäkseen. Jos eivät, niin minkäs teet, elettävä on siitä huolimatta.

Viime aikoina olen myös vähän hämmentävällä tavalla alkanut arvostaa lähipiirissäni olevien lasten kanssa viettämääni aikaa. Minulla on ollut tosi kivoja hetkiä pienten ihmisten kanssa kuluvan kevään aikana. Näin ei ole aina ollut, mutta hyvä meno jatkukoon! 

Talo Latviassa

Poikaystäväni on seonnut. Haluaa ostaa talon Latvian maaseudulta. Justiinsa.
Onhan se kieltämättä idyllinen, mutta kyllä vanhoja taloja riittää suvun mailla omasta takaa. Ei tarvitse lähteä Latviasta asti etsimään. Jos myisin helsinkiläisyksiöni, niin saisin 330 m2 talon ja 26 000 m2 tonttia, jolla useita piharakennuksia. Ei hullumpi diili. Sitten pitäisi vain päättää mitä siellä Latviassa tekisi.

Lisää kuvia on paikallisen kiinteistövälittäjän sivuilla, jos siis kiinnostaa.

Thanks for not coming back!

Tämä nauratti tänään keskiviikkona:



Elokuvateatterin vahtimestari heitti katsojan kesken leffanäytöksen ulos. Nainen oli saapunut näytökseen myöhässä ja käyttänyt kännykkää apuna päästäkseen paikalle, istuttuaan hän alkoi lähetellä tekstiviestejä, mikä tietysti häiritsi vieressä istuvia. Nämä valittivat ja kun ei tepsinyt valittivat vahtimestarille ja tämä huomautti tekstailijalle. Kun huomautus ei tepsinyt, pyysi vahtimestari naista poistumaan. Kimpaantuneena saamastaan kohtelusta hän jätti vihaisen viestin vastaajaan. Elokuvateatteri pisti paremmaksi.

Häiriköivään käytökseen törmää eniten suurissa teattereissa, mutta toki joskus pienissäkin. Olimme Tanskassa katsomassa leffaa, kun edessä istunut mies pisti tupakaksi. Ei se minua hirveästi haitannut, mutta olin ihan äimänä siitä itsevarmuudesta, jolla jotkut vaan tulevat ja polttavat leffassa. Ja siis tupakointihan oli tässä tanskalaisteatterissakin kiellettyä. Kukaan ei tosin valittanut miehelle mitään, eikä häntä liioin heitetty ulos. Ihmettelin miten palohälyytin ei pärähtänyt soimaan - ehkä sitä ei ollut.

I'll try anything once

Paluu Tanskasta sunnuntain ja maanantain välisenä yönä saa minut aina sekaisin koko loppuviikoksi. Olen kuin humalassa, sillä univelka korjaantuu vasta viiveellä. Nytkin oli lähtö junalla kahdeksalta ja edessä tiiviit kaksi päivää kurssitusta. Hotellissa ei pysty nukkumaan, mistä johtuen pää on edelleen ihan pyörällä vaikka on jo torstai.

Viikonloppu sujui hiljaisissa tunnelmissa, kipeä olo ja vesisade pitivät sisätiloissa. Ennakkoon laaditusta leffalistasta toteutuivat Swimming Pool ja Somewhere. Hyvin erilaisia, mutta toisaalta aika samalla tavalla hitaasti kehittyviä ja verkkaisia leffoja molemmat. Pidin kummastakin, mutta tajuntaa ne eivät räjäyttäneet. Suosittelen silti. Erityisesti Somewhere, kuten kaikki muutkin Coppolan leffat sai sympatiani heräämään. Siinä oli niin realistinen, vähän tympeänkin tylsistynyt tunnelma, pieniä huippukohtia, jotka eivät kuitenkaan riitä piristämään verkkaista elämää riittävästi. Ehkä saatte vähän kiinni tunnelmasta, jos kuuntelette tämän Strokesin biisin I'll Try Anything Once, joka on leffan soundtrackillä.



Viikonlopun paras leffa oli sattumalta löytynyt pätkä, joka pyöri Tanskan tv:ssä lauantaina: Rory o'Shea Was Here. Se on tehty jo 2004. Katsomisen arvoinen, pieni, mutta erittäin hyvin tehty leffa ja hyvä teemakin vielä kaiken lisäksi.

Viikonlopun leffalista

Leffojen katseleminen on minun ja poikaystäväni yhteinen harrastus. Ensin se oli pelkästään sohvaperunan harrastus, mutta hän on onnistunut tartuttamaan sen minuunkin ja kivaa on ollut. Olen ehkä viimeisen viiden-kuuden vuoden aikana käynyt luvattoman vähän leffassa. Sitä ennen tuli käytyä enemmän tai vähemmän aktiivisesti niin arkistossa, festareilla kuin tavallisissa teattereissakin. Opiskelujen jälkeen leffat jäivät jotenkin paitsioon. Minulla on siis monen vuoden ajalta ihan hirveän paljon kiinni kurottavaa. Valtava määrä leffoja, jotka "pitää" nähdä, mutta joita en ole nähnyt. Meillä on poikaystävän kanssa onneksi pohjimmiltaan vähän erilainen maku, joten hän ei ihan aina ole nähnyt kaikkia niitä leffoja, jotka minä ehdottomasti haluan nähdä. 

Olen huomenna menossa taas Tanskaan ja olen tehnyt viikonlopun varalle seuraavan listan leffoista, joita haluaisin nähdä juuri nyt. Kaikkia ei tietysti ehdi, mutta on mistä valita. Shortlistasta voidaan neuvotella.

Jonathan Glazerin Birth

Sofia Coppolan Somewhere

François Ozonin Swimming Pool

Debra Granikin Winter's Bone

Sitten minua kiinnostaa tämä pätkä, joka pyörii parhaillaan myös Finnkinon teattereissa: Miral.

Levottomat jalat

Tanssivia jalkoja SPR:n kansainvälisellä Betania-klubilla. Jos vapaaehtoistyö tai mukava ajanviete kiinnostaa, on klubi osoitteessa Perämiehenkatu 13 joka toinen maanantai klo 18.30. Suosittelen lämpimästi! Seuraava tapaaminen on viikon päästä. Silloin leivotaan.  

Lisätietoja: International Club Betania

Valo ja pimeys

Oletteko nähneet tämän videon. Eräs ystäväni linkitti tämän seinälleen. Se on niiiiin HIENO! Harvoin tulee noin konkreettisesti kelattua läpi tätä valon ja pimeyden vaihtelun ihanuutta ja kurjuutta näillä leveysasteilla. Talvi on niin uskomattoman pimeä. Siitä syystä pitäisi tällaisena kesän ensimmäisenä hellepäivänä painua ulos toimistosta auringonpaisteeseen nauttimaan. Toisaalta kesällä valo tuntuu aina niin ehtymättömältä luonnonvaralta että sitä ei osaa tarpeeksi arvostaa.

La revolution des crabes

Olen horoskoopissa rapu. Ehkä siitä syystä tämä animaatio sytyttää. Sympaattiset ravut! :)

Asioita joista pidän: Kesäkoulut

Aikuisten kesäkoulut ovat parhautta. Matkustetaan jonnekin ja opetellaan jotain uutta, pikkuisen kehittävää, mutta enimmäkseen puhtaasti hauskaa siten, että aivot ovat puoliksi virassa ja puoliksi narikassa - lomalla.

Olen ollut opiskeluaikanani kahdessa kansainvälisessä kesäkoulussa oppilaana ja yhdessä töissä. Olivat hulvattomia kokemuksia jokainen. Erityisesti oppilaana ollessa ehdin tutustua niin veikeisiin ihmisiin, että muistelen heitä suurella lämmöllä vieläkin vuosien jälkeen ja olemme porukalla myös satunnaisesti yhteydessä FB:n avustuksella. He ovat värikkäitä ja kiinnostavia ihmisiä, kukin valtavan lahjakkaita omalla tavallaan. Haluaisin edes päiväksi takaisin sen halailun ja pussailun täyttämän kiihkeän läheisen keskinäisen tunnelman, johon varmaan kaikki maailman kesäkoululaiset ajautuvat vietettyään 24/7 kurssikavereidensa kanssa vailla mitään yksityisyyttä. Makoillaan yhdessä kasassa, nukahdetaan vierekkäin, nojaillaan toisiin ja pidetään kättä kaulalla - noin vain - kaverillisesti. Kesäkoulut ovat varmaan maailman nopein lähentymisriitti. Lopussa kaikki aina itkevät lohduttomasti, koska tietävät että eivät tule enää koskaan saamaan samaa tunnetta takaisin. Ja jos vaikka tavataan uudelleenkin, on ihmisten välille laskeutunut korrektin etäisyyden esirippu.

Design Sponge -blogissa oli yllä olevan bloggarin kesäkoulun mainos. Päivä Portlandissa kuulostaa unelmalta. Minulla on kaupungista sellainen blogimaailmasta peräisin oleva aurinkoinen, pastellisävyjen ja hymyilevien ihmisten täyttämä käsitys. Kaliformiaa parhaimmillaan, veikeä pilke silmäkulmassa.

Toinen aivan fantastinen kesäkoulu on tämä Photography Getaways -matkojen sivusto. Voiko olla mitään fantastisempaa lomasuunnitelmaa kuin moinen workshop moisissa maisemissa. Tarjolla on Italia, Ranska, Itävalta, Irlanti ja Saksa. Katsokaa mitä paikkoja!

Circus Cirkör

Katsoin eilen aamulla FST:n Min morgon -aamuohjelmaa. Siellä kerrottiin huhtikuussa avatun uuden sirkuksen keskuksen CIRKOn parhaillaan käynnissä olevasta festivaalista, jonka kansainvälinen vierailija on ruotsalainen Cirkus Cirkör esityksellä Wear it like a crown.Esityksiä on enää yksi, tänään klo 19.00.

Liput ovat tyyriihköt, eli 30/35Eur, mutta voin lämpimästi suositella Cirkus Cirköriä, vaikka en tätä kyseistä esitystä olekaan nähnyt. Olin katsomassa näytöstä Tukholman Globenissa Tapaninpäivänä 2009, sieltä myös kuvat. Poikaystäväni äiti oli suuressa viisaudessaan ostanut perhelleen ja minulle lipun esitykseen. Samalla anoppi osti tietämättään lipun suoraan erään suuren nykysirkuksen ystävän, eli meikäläisen sydämeen. Esitys oli tosi tosi hieno! Ei ehkä parhain koskaan näkemäni, mutta hyvin viehättävällä tavalla persoonallinen.

Rakasta nykysirkusta, koska siinä on jotakin niin rosoisen autenttista. Alkuperäistä, vaikka "uutta" onkin. Katujen ja takapihojen meininkiä, itse tehtyä, oman näköistä, silti huikean taitavaa ja liikuttavaa ja hauskaa.

Adélaïde

Päivän Pariisi-teemaa jatkaakseni Adélaïde -biisi, johon olen kovasti tykästynyt. Eihän siinä nyt mitään ihmeellistä ole, perus hissimusaa, kasarijumputusta ja matalaa ranskankielistä mutinaa. Videokin on tottavieköön aika pöljä.

Minuun tämä kuitenkin vetoaa söpöllä keskinkertaisuudellaan ja ovathan nuo pojat videossa jotenkin vastustamattoman hassuja. Eivät yritäkään tehdä mitään kovin intellektuaalista, vaan "tässä videossa olis nyt niinku tämmönen sininen nainen". (vai näkeekö joku muu tässä jotain syvällisiä merkityksiä?) Mitä muuta tarvitaan?! Ei mitään, sanon minä!

Vastustamattoman nostalginen on muuten tuo videon kattokerroksen huone, josta herätään aamulla ikean vuodesohvalta, joka taitellaan pakettiin. Ah, niin pariisilaista!

La meilleure baguette de Paris

Pariisilaiset ovat valinneet kaupungin parhaan patongin. Sen leipoi Pascal Barillon. Leipomo on Montmartrella sijaitseva "Au Levain d'Antan" ja se sijaitsee osoitteessa 6, rue des Abbesses (18e).

Kuvia valinta/maistelutilaisuudesta voi katsella täällä. Minusta on kovasti söpöä tuo tarmo ja vakavuus, jolla maistelevat patonkeja. Pitääkö muuten siitä yhdestä ja samasta patongista riittää maisteltavaa jokaiselle tuomarille ja miten huomioidaan se, että eri kohdat patongista maistuvat erilaiselle. Kärki ei ole ollenkaan saman makuinen kuin keskivaihe. =)

Tuolla linkin takana, Pariisin kaupungin Picasa-albumeissa, on muuten vaikka mitä kiinnostavaa. Ihania kuvia ihanasta kaupungista.

Täältä voivat ranskaa osaavat lukea alkuperäisen uutisen.

Aurinkoa ja ohutta yläpilveä

Palasin viime yönä Tanskasta. Siellä vierahti pitkä pätkä huhtikuuta; pääsiäinen ja vappukin. Nyt on jo toukokuu, ja huhtikuun päivitykset jäivät häpeällisen vähäisiksi.


Loma oli mahtava. Uskomattoman laiska. En tehnyt mitään tuottavaa, enkä mitään hyödyllistä. Kaikki huhtikuun angstit kuolivat aurinkoisen Kööpenhaminan lämpimille nurmikeltille. Vietimme paljon aikaa puistoissa, molempien tuskallisesta siitepölyallergiasta huolimatta, kuten kaikki muutkin ihmiset. Kaikki lojuivat nurmikoilla pikku topeissa ja shortseissa, osa bikineissä. Fantastista!

Kerrankin minulla oli mukana aivan liikaa aivan liian lämpimiä vaatteita. Yleensä on toisin päin, kun aliarvioin Jyllannin yli Pohjanmereltä pyyhkivät hirmuiset tuulet.

Lämpö oli koko viikon enimmän aikaa 20 pinnassa tai yli. Takkia tarvitsin vasta myöhään illalla ja viimeisenä päivänä, kun alkoi sataa. Lähes lämpimin koskaan kokemani huhtikuu. Naaman kesakot todistavat lämpöaaltoa.

Nyt on tietysti kova ikävä leppeään ja laiskaan ilmanalaan.

Oheinen säädiagrammi kuvaa tämän viikon lämpötilaa, kun ei tullut pieneen mieleen ikuistaa sitä viime viikolta. :(

Uutisia perussuomesta

Uutisia PerusSuomesta from Mika Lammi on Vimeo.


Moni on jo ennättänyt FB:ssä itkeä, onko Suomessa enää elämää perussuomalaisten vaalivoiton jälkeen. Höpsis sanon minä. Katsokaa vaikka!

Kyseessä on YLE:n vaalitenttiohjelmiinsa vuonna 2007 tilaama puolue -klippi. Näitä tekivät kahdeksan suomalaisen ammattikorkeakoulun av-opiskelijat. Perussuomalaiset pääsivät Kymenlaakson amk:n tarkasteluun.

Huhtikuuahdistus

Voi itku tätä huhtikuuta. Miksi keväät eivät tahdo meikäläisellä sujua oikein koskaan. Kaikki on taas niin hemmetin vaikeaa. Töissä on vaikeaa, kotona on vaikeaa, joka paikassa kaikki on vaikeaa - tai vähintäänkin hankalaa. Kaiken lisäksi olen terapeutin kanssa työstänyt viime viikot varsin visaista ongelmaa, eikä ratkaisua näy. Ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Molempia olen kokeillut.

Tulisi jo pääsiäinen ja loma, edes hetken helpotus.

Tänään päivä sentään alkoi varsin miellyttävissä merkeissä, kun menin ystäväni kanssa aamiaiselle Kruunuhaan kahvila Q:hun. Edes jotain kivaa joskus. Suosittelen kaikille, aamiainen oli sopivan pieni arkiaamuun, mutta kuitenkin maittava. Siitä tuli hyvä mieli, ja tietysti sympaattisesta ystävästäni myös. Säteilevä olemuksensa saa minut aina hyvälle tuulelle ja antaa energiaa.

Yritän ajatella positiivisesti loppupäivän. Illalla menen taas joogaan. Siinäkin on varsinainen hyvän mielen aihe. Mikä loistava harrastus! Kuin olisin löytänyt kotiin.

Tämä Caesarsin biisi on saanut minut hymyilemään monasti, kuten moni muukin bändin biisi. Kun menee pieleen, on kuitenkin aina joku ilonaihe olemassa.

Islannissa

Iceland from Ken Grunberg on Vimeo.

Voi ei, on melkein vaikea katsoa tällaisia Islanti -videoita. Pakkohan sinne olisi päästä. Vatsanpohjaa kouristaa. Kaikki ensi kesän suunnitelmat ovat vielä auki. Tyypillistä. No sitäkin enemmän on vaihtoehtoja, jos niin halutaan.

via A Cup of Jo

Sokea Mieli

Sokea Mieli - Blinded Mind - Trailer from Susanna Leinonen Company on Vimeo.


Susanna Leinonen Companyn Sokea Mieli -tanssiteoksen traileri. Niin hieno. En ole teosta vielä nähnyt, ensi-ilta on 1.4., mutta Susanna Leinonen on minusta aivan huippu. Tosi lahjakas, tosi tinkimätön, upea tanssija ja koreografi.

Täällä voi katsoa videoita SL Companyn muistakin teoksista.

Montevideo 3

Lisää kuvia Montevideosta. Kaupungissa erilaiset ideologiset viestit iskevät silmille ihan tosissaan. Politiikka on läsnä joka puolella. Kaduilla osoitetaan mieltä, graffiteja ja erilaisia maalattuja vaalimainoksia ja ay-liikeen tunnuksia on joka puolella. Sekulaarissa valtiossa uskonnollisia tarrojakin tuntui olevan joka lyhtypylväässä. Ihmiset ottavat kantaa omaan ympäristöönsä, sen kehitykseen ja tulevaisuuteensa. Pidän graffiteista, niitä oli mukava kuvata. Minulla olisi kuviakin aivan loputtomasti, mutta kuvien tallennustila tuli juuri täyteen. Pitää miettiä mitä asialle voi tehdä...

Sydämen mitalla

Voi ei. Sydämmenmuotoinen mittalusikkasetti. Rakkauden mitta. Tämä on minusta aivan hykerryttävän söpö.

via Black Eiffel

Lusikkaa myy tällainen putiikki: Beehive Kitchenware