Vauvoja vauvoja vauvoja!

 

 Pieniä ihmisiä suorastaan ryöppyää lähipiiriini. Yksi sun toinen kaveri ja läheinen on joko juuri synnyttänyt tai sitten pieniin päin. Eikä siinä mitään, hyvä niin. Iloitsen jokaisesta uutisesta, ihan oikeasti!

Viimeisimmän onnellisen uutisen toi suloinen postikortti. Olin äidin puolesta niin onnellinen, että tuli itku. Tiedän, että tätä pienokaista on toivottu todella pitkään.  

Tällä hetkellä on myös hallinnassa ahdistus, josta olen ajoittain kärsinyt. Siis ahdistus oman vauvattomuuden ja perheettömyyden aiheuttamasta tyhjyyden tunteesta - tunteesta, että elämä on jotenkin vajaa, jos ei ole lasta. Olen työstänyt ajatusta viimeisen vuoden ajan paljon ja nyt tuntuu siltä, että olen omillani asian kanssa. Luotan kohtaloon - asiat järjestykööt aikanaan, jos ovat järjestyäkseen. Jos eivät, niin minkäs teet, elettävä on siitä huolimatta.

Viime aikoina olen myös vähän hämmentävällä tavalla alkanut arvostaa lähipiirissäni olevien lasten kanssa viettämääni aikaa. Minulla on ollut tosi kivoja hetkiä pienten ihmisten kanssa kuluvan kevään aikana. Näin ei ole aina ollut, mutta hyvä meno jatkukoon!