Huhtikuuahdistus

Voi itku tätä huhtikuuta. Miksi keväät eivät tahdo meikäläisellä sujua oikein koskaan. Kaikki on taas niin hemmetin vaikeaa. Töissä on vaikeaa, kotona on vaikeaa, joka paikassa kaikki on vaikeaa - tai vähintäänkin hankalaa. Kaiken lisäksi olen terapeutin kanssa työstänyt viime viikot varsin visaista ongelmaa, eikä ratkaisua näy. Ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Molempia olen kokeillut.

Tulisi jo pääsiäinen ja loma, edes hetken helpotus.

Tänään päivä sentään alkoi varsin miellyttävissä merkeissä, kun menin ystäväni kanssa aamiaiselle Kruunuhaan kahvila Q:hun. Edes jotain kivaa joskus. Suosittelen kaikille, aamiainen oli sopivan pieni arkiaamuun, mutta kuitenkin maittava. Siitä tuli hyvä mieli, ja tietysti sympaattisesta ystävästäni myös. Säteilevä olemuksensa saa minut aina hyvälle tuulelle ja antaa energiaa.

Yritän ajatella positiivisesti loppupäivän. Illalla menen taas joogaan. Siinäkin on varsinainen hyvän mielen aihe. Mikä loistava harrastus! Kuin olisin löytänyt kotiin.

Tämä Caesarsin biisi on saanut minut hymyilemään monasti, kuten moni muukin bändin biisi. Kun menee pieleen, on kuitenkin aina joku ilonaihe olemassa.

Kasvualusta

Kevät on tietysti lähestyvän Vapun kunniaksi vetäytynyt kuoreensa ja vihmoo kylmää ja märkää ihmislapsen niskaan. Tässä pienenä hyvän mielen askarteluvinkkinä ja ilahdutuksena pikku pikku terraario, johon kevään voi pistää kasvamaan, mikäli tuntuu siltä, että se muuten saattaisi antaa vielä odottaa itseään.


Minulla on kotona sopivasti tyhjentyneitä lasisia keksipurkkeja peräti kaksin kappalein. Eipä aikaakaan, kun niihin rakentuu minipuutarha. Omaani kasvaa tietysti aivan ehdottomasti pikku pikku kärpässieniä.



Jos on oikein paljon ylimääräistä rahaa, eikä tiedä mitä sillä tekisi, eikä huvita rakentaa puutarhaa itse, se voi myös ostaa Etsystä, mistäpä muualtakaan. :)

Merkittävä päivä

Tänään on merkittävä päivä. Varasin ajan terapiaan. Päätin asian eilen ja tein sen tänään. Pitkään aikaan ei ole puhelinsoitto jännittänyt yhtä paljon. :)

Viime kesänä päättyneen, ei niin onnistuneen ja lyhyeksi jääneen, terapiajakson jälkeen olen jahkaillut asiaa pitkään. Välillä esteenä on ollut heikko talous, välillä taas harhaluulo, että saan pääni ja asiani järjestykseen omin voimin. Voi mitä tekosyitä molemmat!

Talvi on kulunnut aikamoisessa alhossa. Nyt minusta tuntuu, että masennus alkaa vaikuttaa fyysiseen olotilaani, koska tunnen oloni tosi heikoksi koko ajan. Selvitän myös fyysisiä oireita ihan varmuuden vuoksi. Molempi parempi.

Nyt olen menossa ensimmäiseen tapaamiseen, katsotaan mitä siitä seuraa ja toivotaan parasta. Ehkä sieltä jotain onnen avaimia tarttuu matkaan, vaikka ei suuria maailmaa mullistavia muutoksia syntyisikään.

Kuva: Doug Savage