Islannissa

Iceland from Ken Grunberg on Vimeo.

Voi ei, on melkein vaikea katsoa tällaisia Islanti -videoita. Pakkohan sinne olisi päästä. Vatsanpohjaa kouristaa. Kaikki ensi kesän suunnitelmat ovat vielä auki. Tyypillistä. No sitäkin enemmän on vaihtoehtoja, jos niin halutaan.

via A Cup of Jo

Sokea Mieli

Sokea Mieli - Blinded Mind - Trailer from Susanna Leinonen Company on Vimeo.


Susanna Leinonen Companyn Sokea Mieli -tanssiteoksen traileri. Niin hieno. En ole teosta vielä nähnyt, ensi-ilta on 1.4., mutta Susanna Leinonen on minusta aivan huippu. Tosi lahjakas, tosi tinkimätön, upea tanssija ja koreografi.

Täällä voi katsoa videoita SL Companyn muistakin teoksista.

Montevideo 3

Lisää kuvia Montevideosta. Kaupungissa erilaiset ideologiset viestit iskevät silmille ihan tosissaan. Politiikka on läsnä joka puolella. Kaduilla osoitetaan mieltä, graffiteja ja erilaisia maalattuja vaalimainoksia ja ay-liikeen tunnuksia on joka puolella. Sekulaarissa valtiossa uskonnollisia tarrojakin tuntui olevan joka lyhtypylväässä. Ihmiset ottavat kantaa omaan ympäristöönsä, sen kehitykseen ja tulevaisuuteensa. Pidän graffiteista, niitä oli mukava kuvata. Minulla olisi kuviakin aivan loputtomasti, mutta kuvien tallennustila tuli juuri täyteen. Pitää miettiä mitä asialle voi tehdä...

Sydämen mitalla

Voi ei. Sydämmenmuotoinen mittalusikkasetti. Rakkauden mitta. Tämä on minusta aivan hykerryttävän söpö.

via Black Eiffel

Lusikkaa myy tällainen putiikki: Beehive Kitchenware

Asioita joista pidän: Maantienharmaa

Maantienharmaasta tukasta on kyse. Sellaisesta kuin minulla itselläni on. Tässä on kysymys enemmän psyykkaamisesta kuin oikeasta pitämisestä. Olen kaikenlaisen kemikaalikammon ja vähän yllättäen aktivoituneen luomuhörhöilyn ja ehkä myös aktiivisen Tanskassa käymisen seurauksena alkanut ajatella, että en halua enää värjätä tukkaani.

Olen ollut viimeiset 10 vuotta enemmän tai vähemmän blondi, vaikkakin enemmän ehkä raidallinen sellainen. Viime kesästä alkaen olen ollut tietoisesti värjäämättä tukkaani ja oma väri on tuskallisen hitaasti kasvanut esiin.

Olen koko kasvatusprosessin ajan vaiheillut lähes päivittäin kahden vaihtoehdon välillä:
a) tukka näyttää aivan hirveältä, b) se näyttää ihan makealta, luonnolliselta ja aika rennolta, vähän hipiltä.

Pysyäkseni päätöksessä saada oma väri takaisin, haen inspiraatiota kaikesta, mikä edes viittaa maantienharmaaseen ja onnistuu silti näyttämään hyvältä. Tanskassa minun värisiäni naisia on paljon ja ihailen aina, miten hauskalta ja hyvältä he, ja hiuksensa näyttävät.
Tässä on muutama inspiraatiokuva Stockholm Street Style -blogista, näissä on myös tyyli minun mieleeni, eli kohdallaan.

Something in the water

Poikaystäväni on kipeänä jo kolmatta viikkoa. Ikiflunssa ei ota talttuakseen vaan vie äänen ja kunnon. Hän lähti uhmakkaasti hurjalle baarikierokselle viime viikonloppuna heti, kun tauti oli antanut vähäisiä heikkenemisen merkkejä, ja sai nöyrtyä, kun se hyökkäsi kahta kauheampana takaisin.

Myötätunnosta tympääntynyttä sairastajaa kohtaan, ikävästä ja ehkä omasta ikävystymisestäkin johtuen, olen melkein sortumaisillani ostamaan sikakalliit viime hetken lennot ensi viikonlopuksi. Roikun vielä epätoivoisesti kiinni viimeisissä säästäväisyyden riekaleissa. Paljon ei ole enää jäljellä.

Tämän Brooke Fraserin kappaleen lähetin tänään piristämään kurjuuden keskelle. Kuulemma toimi ihan kohtuullisesti. Pidän muistakin Brooken kappaleista, mutta tämä kolahtaa tosi kovaa, paitsi koska se on niin hauska rallatus, myös nimensä takia: "There is something in the water that makes me love you like i do".
Kertosäe tuo hymyn huulille.

Montevideo 2

 

Montevideossa oli keltaista, punaista, ruskeaa, vihreää ja turkoosin sinistä sulassa sovussa. Ei joka paikassa, mutta monissa - mausteena. Jäin ikävöimään värejä, kun palasin Suomeen. Täällä kaikki on niin mustavaltoista, hilpeällä harmaalla maustettua. 

Just So

Tänään on kamala päivä, pitäisi pusertaa ilmoille vielä monenlaista juttua. Tuntuu, että vatsasta vääntää, kun hommia on pinossa niin paljon. Kaikki, minkä deadline ei ole huomenna klo 8 tai sitä ennen, jää tänään tekemättä.
Tässä teille kuitenkin kovasti ihailemani Agnes Obelin kappale Just So. Sillä oli tyynnyttävä ja ilahduttava vaikutus kiireen keskellä, tänään maanantaina.

Agnesia katsellessa ja muutenkin olen useasti miettinyt, miten kaikilla tanskalaisilla naisilla voi olla niin mahtavan paljon tukkaa.

Montevideo, Ciudad Vieja 2

Montevideo, Ciudad Vieja

Otin nämä kuvat marraskuussa, ensimmäisenä iltana Montevideoon saavuttuani. Oli maanantai. Kaikkialla oli hiiren hiljaista. Vanha kaupunki niemen kärjessä oli autio. Ravintolat olivat tyhjiä ihmisistä, kaduilla ei juuri liikkunut ketään. Rannalla oli muutama teini ja lenkkeilijöitä. Autot kaartoivat sataman suuntaan. Sää tuntui epävakaiselta, kevätsade oli tuloillaan.

Keräilijät

Tänään ilahdutti keräilijä -blogi A Collection a Day 2010. Projekti on mitä ilmeisimmin vuoden vaihteessa päättynyt, mutta se on silti mitä hauskin. Blogissa on ilmestynyt joka päivä kuva yhdestä kokoelmasta tai sen osasta. Kuvassa oleva kokoelma koostuu tietysti nyrkkeilijöitä esittävistä valokuvista. Miten ihana!

En ole itse virallisesti kerännyt koskaan mitään, mutta on yhtä ja toista, mitä tapaan pistää talteen. Minulla on esimerkiksi iso lasipurkki täynnä shampanja- ja kuohuviinipullokorkkeja, joita olen pistänyt talteen kaikissa tärkeissä tilaisuuksissa elokuusta 2007 alkaen. Silloin vietettiin erästä 28-vuotissyntymäpäivää. Nyt korkkeja on jo vaikka kuinka paljon. Tykkään shampanjasta ja sitä on tullut juotua. 

Muita, ei niinkään tarkoituksellisesti, vaan sattumalta kerääntyneitä ovat pienet lumisadepallot. Erityisesti matkamuistosellaiset ovat niin ihastuttavan kitchejä. Lisäksi olen saanut lahjaksi pari miniatyyriautoa.

Keräily olisi hauskempaa, jos olisi tilaa, johon harrastustaan voisi laittaa esille. Esimerkiksi astioita olisi meikäläisen aivan mahdotonta ryhtyä keräämään, ei mahtuisi mihinkään moinen kokoelma.

Buenos Airesin tossut

Ostin tällaiset tossut tuliaisiksi ystävälleni Buenos Airesista joulukuussa. Asuimme Palermo Viejon nurkalla ja kaupunginosa oli täynnä toinen toistaan hauskempia pieniä ja vähän isompiakin kauppoja, joissa myyntiin kaikenlaista omaperäistä. Alue muistutti vähän Itä-Berliiniä; Prenzlauer Bergiä tai Friedrichshainia. Kolusin alueella shoppailumielessä yhden tukahduttavan kuuman aamupäivän ja kävelin ristiin rastiin pitkiä katuja. Onneksi Palermossa oli kauppojen lisäksi paljon mitä hauskimpia baareja ja kahviloita.

Ostin tuliaisiksi yhdet kumitossut ja kaksi t-paitaa sekä nämä jumppatossun malliset kotitossut, jotka oli tehty vähän paksuja sukkahousuja muistuttavasta trikoosta. Peperina -kaupassa, josta nämä ostin, oli myynnissä vaikka mitä aivan hullunkurisen hauskaa tavaraa, jotka kaupan omistaja ja myyjä oli itse tehnyt. Nämä tarttuivat jostain syystä mukaan kaiken hauskan tavarapaljouden keskeltä. Olivat jotenkin saajansa näköiset. :)

Miespuolinen matkakumppani kommentoi kainostelematta, että nämä ovat hirveät. Minua nauratti.

Las Palmas

On ihan uskomatonta miten nopeasti jotkut asiat leviävät. Erityisesti YouTube -pätkät. Minulla on esimerkki:

Olin viime viikonlopun Tanskassa ja poikaystäväni nauratti minua näyttämällä tämän trailerin ruotsalaisen Johannes Nyholmin lyhytelokuvasta Las Palmas. Nyholm teki elokuvan, jossa rouva seikkailee - ja sikailee - Las Palmasissa. Pääosaa näyttelee Nyhomin oma hädin tuskin kävelemään oppinut taapero.


Eilen sitten bongasin pätkän Joanna Goddardin A Cup of Jo -blogissa. Se oli levinnyt rapakon taakse. Viime viikolla sen oli kuulemma nähnyt muutama satatuhatta, nyt jo yli 5 miljoonaa. Käsittämätöntä.

Noh, traileri on minusta niin uskomattoman hullunkurinen, että se sietääkin saada huomiota. Olisi kiva nähdä myös koko elokuva jossain.

Meitä kiinnosti myös elokuvan musa. Se on Björn Olssonin kappale "Låt i H-moll".

Olsson on tehnyt toinen toistaan omituisempia kappaleita, lähinnä instrumentaalibiisejä. Niiden nimetkin ovat omituisia ja videot ovat omituisia ja levynkin nimi on omituinen: Lobster. Muita Olssonin levyjä ovat mm. Shrimp jaThe Crayfish and the Crab. Outoa, mutta mukavaa.

Meille tuli hyvä fiilis ja hymyilytti kovasti. Kuuntelimme koko levyn. Soolouraansa tunnetummaksi Olssonin on tehnyt ura The Soundtrack of Our Lives -bändissä. En ole koskaan aikaisemmin syttynyt sille, mutta ehkä nyt käännän kelkkani. Olsson vaikuttaa mukavalta.

Tässä biisiin Tjörn tehty video. Siitä tuli elävästi mieleen viime kesänä tehty lauttamatka Tanskasta Saksaan. Sellaisenkin asian opin, että Tjörn on saari Göteborgin edustalla.

Asioita joista pidän: Keski-Euroopan talvi

 

Eräs tuttavani muutti viime syksynä Italiaan. Hän on kertonut kuulumisiaan säännöllisesti sähköpostilla ja kirjoittavat perheineen myös blogia. Viime viikolla tuli terveisiä, että pieleen menneestä hiihtoreissusta huolimatta ei ole ikävä Suomen talveen. Eipä tietenkään, ajattelin, miten voisi olla. Unohduin muistelemaan omia kokemuksiani talvesta manner-Euroopassa. Lempeää, samettista sumua, kosteaa ilmaa, märkää maata. Sitä ihanaa tunnetta, että voi laittaa jalkaan kauniit kengät, eikä tarvitse pelätä niiden turmeltumista loskassa tai jalan katkeamista loputtomassa liukkaudessa.

Ikävöin Keski-Euroopan talvea varmasti ikuisesti - tai ainakin niin kauan kunnes pääsen taas siitä nauttimaan. Italiassa on vielä lämpimämpää kuin Ranskassa tai Belgiassa, lumi ja pakkanen on siellä poikkeustila.

Tätä pohtiessa muistin yllättäen, miten tulin kevättalvella 2005 Pariisista käymään Suomessa, ja kun olin kuukausien ajan katsellut harmaata matalalla riippuvaa taivasta, niin helmi-maaliskuun aurinko ja valon määrä tuntui räjäyttävän tajunnan. Sitä valon ja kirkkauden määrää ei koe muualla kuin näillä leveysasteilla, kun aurinko paistaa niin matalalta ja heijastuu lumesta aivan sokaisevasti. Hienoimpia tunteita koskaan! Silloin muistin mistä olen kotoisin, vaikka Keski-Euroopan talvea rakastankin.