Terve taas ystävät ja kylänmiehet. I'm back!
Takaisin sekä kotona Helsingissä että työpöydän ääressä jo toista viikkoa. Blogiin ei ole toistaiseksi tehnyt mieli kirjoittaa mitään. Olen ollut pahasti kesävireessä ja terässä. Nyt alkavat kuitenkin sekä normaali arki että rutiinit epäilyttävästi luiskahtaa uomiinsa. Ehkä blogikin alkaa taas vetää puoleensa ahkerammin.
Tänään minut sai kirjautumaan erään vanhan tuttavan keikka ravintola O'Malleysissa kahden viikon päästä eli 23.8. klo 19.30. Erinomaisia muusikoita ja tykkään myös biiseistään. Keikka on osa Art Goes Kapakkaa. Tulkaapa kuuntelemaan. Tässä esimakua:
Ps. Tarina kertoo, että tumma kaveri oli teininä tulenpalavan ihastunut hyvään ystävääni, mutta ei koskaan uskaltanut tunnustaa tunteitaan. Näin jälkeenpäin ajatellen herra ei olisi ollut ollenkaan hullumpi catch. Toisaalta molemmat osapuolet ovat nyt onnellisesti tahoillaan naimisissa. Sen pituinen se.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste blogi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste blogi. Näytä kaikki tekstit
torstai 11. elokuuta 2011
torstai 10. maaliskuuta 2011
Keräilijät
En ole itse virallisesti kerännyt koskaan mitään, mutta on yhtä ja toista, mitä tapaan pistää talteen. Minulla on esimerkiksi iso lasipurkki täynnä shampanja- ja kuohuviinipullokorkkeja, joita olen pistänyt talteen kaikissa tärkeissä tilaisuuksissa elokuusta 2007 alkaen. Silloin vietettiin erästä 28-vuotissyntymäpäivää. Nyt korkkeja on jo vaikka kuinka paljon. Tykkään shampanjasta ja sitä on tullut juotua.
Muita, ei niinkään tarkoituksellisesti, vaan sattumalta kerääntyneitä ovat pienet lumisadepallot. Erityisesti matkamuistosellaiset ovat niin ihastuttavan kitchejä. Lisäksi olen saanut lahjaksi pari miniatyyriautoa.
Keräily olisi hauskempaa, jos olisi tilaa, johon harrastustaan voisi laittaa esille. Esimerkiksi astioita olisi meikäläisen aivan mahdotonta ryhtyä keräämään, ei mahtuisi mihinkään moinen kokoelma.
tiistai 28. syyskuuta 2010
Kissssing - a love blog
“I fell in love with her courage, her sincerity, and her flaming self respect. And it's these things I'd believe in, even if the whole world indulged in wild suspicions that she wasn't all she should be. I love her and it is the beginning of everything.”
-- F. Scott Fitzgerald
Kuva ja lainaus ihanasta Kissssing -blogista, johon päädyin tänään. Hyvää alkanutta viikkoa!
maanantai 6. syyskuuta 2010
Ääniä äänien takaa - Istanbulista
Tässä pikkuinen ilahdutus-vinkki erään rakkaani äänipäiväkirjaan. Fascinating indeed!
Tämä bloggarisiskoni/ystäväni on äänimaisematutkija ja tähän äänipäiväkirjaan on koottu hänen nauhoituksiaan Istanbulin arkipäivästä viime keväältä: autosta, rautakaupasta, liikennevaloista, yliopistolta, moskeijasta.
Olen ehtinyt kuunnella vasta muutaman, mutta voisin jatkaa loputtomiin. Niin pitkään kuin muistan, olen haaveillut Istanbulista. Viime keväänä matka oli jopa yllättävän lähellä toteutua, mutta lykkääntyi taas kerran. Äänimaisemien kautta pääsee kiehtovalle mielikuvitusmatkalle. Kuvat pitää keksiä itse, mutta äänet ovat autenttiset. :)
Tässä siis Sesligünlük... Istanbul. Blogi on turkiksi ja englanniksi.
Ps. Yllä olevan kuvankin tämä mestarillinen nainen on piirtänyt itse! Huippua!
Pps. Sama henkilö seikkailee myös täällä ja täällä
tiistai 3. elokuuta 2010
Heureux anniversaire!
Hoksasin ihan yllättäen, että tämä Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta -blogi on tänään toiminut tässä osoitteessa vuoden. Pidemmittä puheitta, hyvää vuosipäivää rakkaat lukijat!
Ja tässä teille juhlan kunniaksi hassu video, joka nauratti ainakin minua:
Mukavaa päivää kaikille!
Ja tässä teille juhlan kunniaksi hassu video, joka nauratti ainakin minua:
Mukavaa päivää kaikille!
perjantai 29. tammikuuta 2010
Ei ole helppoa olla tyylikäs
Minun on pakko jakaa kanssanne tämä uskomattoman hullunkurinen blogi:Unhappy hipsters
Sieltä voi käydä katsomassa miten ikävää elämä voi olla, jos yrittää olla liian hip.
Onnettomia hipstereitä voi seurata myös Twitterissä: http://twitter.com/unhappyhipsters.
Oheiseen kuvaa liittyy blogissa seuraava selitys:
Trapped by the tawny palette, he struggled through yet another brown knit scarf.
Tämä kyseinen teksti puhutteli minua erityisesti, koska sama aihe on pyörinyt mielessäni. Viime viikonloppuna taistelin valmiiksi harmaan kudotun kaulaliinan. Haluaisin samanlaisen itselleni, mutta toisen harmaan kutominen tuntuu... noh, kovin ankealta. Silti on mahdotonta miettiä, että minun kaulahuivini voisi tunnustaa mitään muuta väriä. Mikään muu ei ole tummanharmaan rinnalla yhtä tyylikäs. :)
tiistai 20. lokakuuta 2009
Sartorialist
Hei, bongasin juuri Sami Sykön kuvan The Sartorialist -blogista. Muutama muukin suomalainen oli jo ehtinyt kommentoimaan. Hurjan söpöä! Käykääpä katsomassa, klassinen sammari-kauluspaita-neule -tyyli, mutta mausteisena lisänä purppuran värinen käsveska ja sopivan sotkuisesti ja ah niin tyylikkäästi (lue: pariisilaisesti) kietaistu huivi.
Minua on ehtinyt muuten jo huolestuttaa, miten käy Samin blogin, kun hän siirtyy luotsaamaan Gloriaa. Toiveikkaana toivon, että se säilyy. Tai ehkäpä blogikin siirtyy.
Bloggareista puheen ollen näin aamun työmatkalla Lakerilla -blogia kirjoittavan Tiinan. Hän oli livenäkin tosi tyylikäs! Kiiruhdimme vauhdilla vastakkaisiin suuntiin, en uskaltanut juosta perään ja sanoa, että luen hänen blogiaan. :)
Minua on ehtinyt muuten jo huolestuttaa, miten käy Samin blogin, kun hän siirtyy luotsaamaan Gloriaa. Toiveikkaana toivon, että se säilyy. Tai ehkäpä blogikin siirtyy.
Bloggareista puheen ollen näin aamun työmatkalla Lakerilla -blogia kirjoittavan Tiinan. Hän oli livenäkin tosi tyylikäs! Kiiruhdimme vauhdilla vastakkaisiin suuntiin, en uskaltanut juosta perään ja sanoa, että luen hänen blogiaan. :)
keskiviikko 2. syyskuuta 2009
Jälkikirjoitus
Tänään tapahtui aika merkillinen juttu. Olin ehkä jossain syvällä mielessä varautunut johonkin, en tiedä itsekään mihin, mutta tätä en osannut odottaa.
Sain sähköpostissa blogiin tarkoitetun (näin ymmärsin) tekstin exältä. Se oli lähetetty eilen, mutta koska sähköpostini jumitti eilisen illan, niin luin sen vasta aamupäivällä töissä. Päivä johon tekstissä viitataan on siis 1.9.09.
Hassua kyllä joudun nyt varmaankin myöntämään, että taisin tehdä ajoituksessa virheen, vaikka olen yleensä tarkka päivämäärien kanssa. "Vuosipäivä" oli eilen. Se oli kaksi viikkoa syntymäpäivän jälkeen ja siitä viikon kuluttua tapahtui muutto. No whatever, eihän sillä tosiaan mitään merkitystä ole.
Olen työpäivän aikana ehtinyt pohtia pitäisikö julkaista kirjoitus vai ei. Tavallaan se ei minusta enää kuulu tähän juttuun ja ensimmäinen reaktioni olikin, että MUA EI KIINNOSTA!!! Tunsin siis ärtymystä. Kuulumisten kertominen kysymättä on tavallaan yhtä kiusallista tällaisissa vielä nihkeissä ihmissuhteissa, kuin se, että sattumalta törmää kadulla, vaikka ei haluaisi. Parempi olisi, jos ei kuulisi mitään. Itseasiassa törmäämisestä puheenollen uskon, että näimme toisemme kaukaa viime perjantaina. Kuitenkin niin kaukaa, että tervehtiminen ei ollut mitenkään välttämätöntä. Onneksi.
No, olen siis pohtinut julkaisemista siitä syystä, että pidän sulkeutuvista ympyröistä, enkä arvosta sensuuria. Toisaalta taas tuntui vähän vastenmieliseltä julkaista se tässä blogissa, koska jos lehti on kääntynyt, niin se pitää pitää käänettynä. "Kuole menneisyydelle..." ja niin edespäin. En oikein pysty hyväksymään sitä ajatusta, että täällä minun blogissani, näiden tekstien joukossa olisi jotain vierasta ja ikäviä tunteita herättävää, sellaista jota en halua muistella.
Siispä päätin julkaista kirjoituksen vanhassa blogissa (kirjoittajan luvalla). Jos/kun lukijaa kiinnostaa mitä exälleni kuuluu, niin voitte käydä lukemassa sen täältä.
En aio tässä analysoida kirjoitusta sen enempää. Sanon vain, että mitä enemmän aikaa kuluu, sitä selvemmin näen, että exäni on haurain ihminen, johon olen koskaan tutustunut. Ja uskon, että juuri kaikki piiloon ajettu herkkyys minua alunperin hänessä viehätti. Minusta se kaikkea inhimillistä heikkoutta ja myös herkkyyttä kohtaan tunnettu vastenmielisyys, johon teksti nytkin viittaa on pelkoa. Sellaista pelkoa olla oma itsensä, jota en itse haluaisi kantaa mukanani. Helpompi on tunnistaa heikkoutensa ja haavoittuvaisuutensa, silloin paremmin tietää vahvuutensakin. Mutta tämä on minun tulkintani. Saa kommentoida, jos on eri mieltä. :)
Kohta tulee yksi ihana tyttö tänne tyhjentämään kanssani punkkupänikän pohjia. Jee!
Sain sähköpostissa blogiin tarkoitetun (näin ymmärsin) tekstin exältä. Se oli lähetetty eilen, mutta koska sähköpostini jumitti eilisen illan, niin luin sen vasta aamupäivällä töissä. Päivä johon tekstissä viitataan on siis 1.9.09.
Hassua kyllä joudun nyt varmaankin myöntämään, että taisin tehdä ajoituksessa virheen, vaikka olen yleensä tarkka päivämäärien kanssa. "Vuosipäivä" oli eilen. Se oli kaksi viikkoa syntymäpäivän jälkeen ja siitä viikon kuluttua tapahtui muutto. No whatever, eihän sillä tosiaan mitään merkitystä ole.
Olen työpäivän aikana ehtinyt pohtia pitäisikö julkaista kirjoitus vai ei. Tavallaan se ei minusta enää kuulu tähän juttuun ja ensimmäinen reaktioni olikin, että MUA EI KIINNOSTA!!! Tunsin siis ärtymystä. Kuulumisten kertominen kysymättä on tavallaan yhtä kiusallista tällaisissa vielä nihkeissä ihmissuhteissa, kuin se, että sattumalta törmää kadulla, vaikka ei haluaisi. Parempi olisi, jos ei kuulisi mitään. Itseasiassa törmäämisestä puheenollen uskon, että näimme toisemme kaukaa viime perjantaina. Kuitenkin niin kaukaa, että tervehtiminen ei ollut mitenkään välttämätöntä. Onneksi.
No, olen siis pohtinut julkaisemista siitä syystä, että pidän sulkeutuvista ympyröistä, enkä arvosta sensuuria. Toisaalta taas tuntui vähän vastenmieliseltä julkaista se tässä blogissa, koska jos lehti on kääntynyt, niin se pitää pitää käänettynä. "Kuole menneisyydelle..." ja niin edespäin. En oikein pysty hyväksymään sitä ajatusta, että täällä minun blogissani, näiden tekstien joukossa olisi jotain vierasta ja ikäviä tunteita herättävää, sellaista jota en halua muistella.
Siispä päätin julkaista kirjoituksen vanhassa blogissa (kirjoittajan luvalla). Jos/kun lukijaa kiinnostaa mitä exälleni kuuluu, niin voitte käydä lukemassa sen täältä.
En aio tässä analysoida kirjoitusta sen enempää. Sanon vain, että mitä enemmän aikaa kuluu, sitä selvemmin näen, että exäni on haurain ihminen, johon olen koskaan tutustunut. Ja uskon, että juuri kaikki piiloon ajettu herkkyys minua alunperin hänessä viehätti. Minusta se kaikkea inhimillistä heikkoutta ja myös herkkyyttä kohtaan tunnettu vastenmielisyys, johon teksti nytkin viittaa on pelkoa. Sellaista pelkoa olla oma itsensä, jota en itse haluaisi kantaa mukanani. Helpompi on tunnistaa heikkoutensa ja haavoittuvaisuutensa, silloin paremmin tietää vahvuutensakin. Mutta tämä on minun tulkintani. Saa kommentoida, jos on eri mieltä. :)
Kohta tulee yksi ihana tyttö tänne tyhjentämään kanssani punkkupänikän pohjia. Jee!
lauantai 22. elokuuta 2009
Vuosi takana
Laskeskelin, että perjantaina tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun (alunperin) erosin edellisestä poikaystävästäni. Eropäätöksen jälkeen kului vielä viikko ja hän jo muutti asunnosta pois. Kaikki tapahtui kovin nopeasti. En oikein ymmärtänyt mitä tapahtuu, ehkä juuri tästä syystä paniikki olikin mekoinen. Tuntui, että maailma romahtaa siihen paikkaan.
Vietin tuon ensimmäisen viikonlopun ystäväni vanhempien luona Keski-Suomessa. Jään saamastani huolenpidosta ikuiseen kiitollisuudenvelkaan, ilman sitä olisikin voinut käydä hullusti. Muistelimme tätä viikonvaihdetta ystäväni kanssa eilen. Sain kriisin koittaessa apua yllättävältä taholta - emme olleet niin kovin läheisiä vielä silloin, mutta tämä pelastusoperaatio hitsasi meidät yhteen, toivottavasti lopullisesti. :) Kun on kerran ollut toisen ihmisen edessä kaikki panssarit alhaalla, ilman mitään kykyä kontrolliin ja estoihin, syntyy voimakas side. Suuri luottamus. Se olikin parasta, mitä ero poiki. Löysin sukulaissielun.
Matkaani ovat toki vuoden aikana keventäneet monet muutkin. Hienointa on, että niin monet lämpimät ja ihanat ihmiset ovat löytyneet rinnalle uudelleen, juuri kovimmat koetuksen hetkellä.
On hassua ajatella, että olen jo vuoden verrana asunut tässä asunnossa yksin. En tiedä olenko oikein kotiutunut siihen. Tavarat ovat vuodessa asettuneet omille uusille paikoilleen, omat reittini ovat vakiintuneet, talo ja alue on omani, mutta ei tämä silti edelleenkään kovin kodilta tunnu. Ei se silti tunnu "meidänkään" kodiltamme, yhteinen se ehti olla kuitenkin suhteellisen vähän aikaa, enemmän tämä on MINUN, minun yksin. Ja mitä pidempi aika kuluu, sitä enemmän kotia kartoittavat ja kuvittavat minun henkilökohtaiset, menneisyydestä vapaat muistoni. Kaipa tämä kodiksi muuttuu, viimeistään silloin kun muutan pois ja uusi koti tuntuu aluksi vieraalta. Silloinhan sitä aina jonkin aikaa kaipaa vahvasti vanhaan paikkaan.
Ei kai tämänkaltaisella vuosipäivällä muuten olisi merkitystä, mutta minusta on aina hyvä vähän nollata asioita, kun niistä on kulunut aikaa, miettiä tapahtuneita asioita, omaa kehitystä jne. Entisen suhteen pohdinta saa minut aina aika alavireiseksi, mutta se ei mielestäni poissulje pohdinnan tarpeellisuutta, erityisesti, jos se saa muistamaan, että kaikki on hyvin. Ja nyt kaikki on kyllä aika hyvin, ja olen selvinnyt erosta yli - no, vähintäänkin hyvin!
Kirjoitin viime keväänä erään yhteydenpitosotkun yhteydessä blogiin aika hyvän lauseen. En muista/tiedä mistä se on peräisin, mutta toistan sen tässä. Yritän muistaa tämän aina, kun turhan ikävät muistot hiipivät mieleen. Katkeruus on pannassa:
"Kuole menneisyydelle joka hetki. Et tarvitse sitä. Käsittele sitä vain, jos se on nykyisyyden kannalta ehdottoman merkityksellistä."
Teemabiisinä herkkä ja hieno Cat Powerin (feat. Yoko Ono): Revelations
Lisäys 2.9.09: Vuosipäivä
Vietin tuon ensimmäisen viikonlopun ystäväni vanhempien luona Keski-Suomessa. Jään saamastani huolenpidosta ikuiseen kiitollisuudenvelkaan, ilman sitä olisikin voinut käydä hullusti. Muistelimme tätä viikonvaihdetta ystäväni kanssa eilen. Sain kriisin koittaessa apua yllättävältä taholta - emme olleet niin kovin läheisiä vielä silloin, mutta tämä pelastusoperaatio hitsasi meidät yhteen, toivottavasti lopullisesti. :) Kun on kerran ollut toisen ihmisen edessä kaikki panssarit alhaalla, ilman mitään kykyä kontrolliin ja estoihin, syntyy voimakas side. Suuri luottamus. Se olikin parasta, mitä ero poiki. Löysin sukulaissielun.
Matkaani ovat toki vuoden aikana keventäneet monet muutkin. Hienointa on, että niin monet lämpimät ja ihanat ihmiset ovat löytyneet rinnalle uudelleen, juuri kovimmat koetuksen hetkellä.
On hassua ajatella, että olen jo vuoden verrana asunut tässä asunnossa yksin. En tiedä olenko oikein kotiutunut siihen. Tavarat ovat vuodessa asettuneet omille uusille paikoilleen, omat reittini ovat vakiintuneet, talo ja alue on omani, mutta ei tämä silti edelleenkään kovin kodilta tunnu. Ei se silti tunnu "meidänkään" kodiltamme, yhteinen se ehti olla kuitenkin suhteellisen vähän aikaa, enemmän tämä on MINUN, minun yksin. Ja mitä pidempi aika kuluu, sitä enemmän kotia kartoittavat ja kuvittavat minun henkilökohtaiset, menneisyydestä vapaat muistoni. Kaipa tämä kodiksi muuttuu, viimeistään silloin kun muutan pois ja uusi koti tuntuu aluksi vieraalta. Silloinhan sitä aina jonkin aikaa kaipaa vahvasti vanhaan paikkaan.
Ei kai tämänkaltaisella vuosipäivällä muuten olisi merkitystä, mutta minusta on aina hyvä vähän nollata asioita, kun niistä on kulunut aikaa, miettiä tapahtuneita asioita, omaa kehitystä jne. Entisen suhteen pohdinta saa minut aina aika alavireiseksi, mutta se ei mielestäni poissulje pohdinnan tarpeellisuutta, erityisesti, jos se saa muistamaan, että kaikki on hyvin. Ja nyt kaikki on kyllä aika hyvin, ja olen selvinnyt erosta yli - no, vähintäänkin hyvin!
Kirjoitin viime keväänä erään yhteydenpitosotkun yhteydessä blogiin aika hyvän lauseen. En muista/tiedä mistä se on peräisin, mutta toistan sen tässä. Yritän muistaa tämän aina, kun turhan ikävät muistot hiipivät mieleen. Katkeruus on pannassa:
"Kuole menneisyydelle joka hetki. Et tarvitse sitä. Käsittele sitä vain, jos se on nykyisyyden kannalta ehdottoman merkityksellistä."
Teemabiisinä herkkä ja hieno Cat Powerin (feat. Yoko Ono): Revelations
Lisäys 2.9.09: Vuosipäivä
maanantai 3. elokuuta 2009
Kas jotain uuden uutta - mut jotain vanhaakin
Olen kirjoittanut 29. syyskuuta 2008 alkaen blogia otsikolla Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta. Blogi alkoi eräänlaisena itsehoitona kariutuneeseen parisuhteeseen, jonka tulevaisuutta ei oltu tuolloin vielä aivan loppuun asti päätetty. Tavoitteenani oli alunperin käsitellä suhteemme ongelmia blogissa. Toivoin alussa, että olisimme puolueettomalla maaperällä pystyneet tuolloisen kumppanini kanssa kumpikin jakamaan ajatuksiamme riitaantumatta. Alunperin meillä molemmilla oli siis tunnukset blogiin ja tästä muistona vanhassa blogissa onkin yksi kirjoitus myös exältäni.
Alunperin kauniina syntynyt ajatus kuoli nopeasti kokoon ja blogista tuli minun henkilökohtaisen selviytymistaisteluni prosessikuvaus. Suhdekin sitten jouluun mennessä kuopattiin, kaivettiin uuden vuoden tullen uudelleen esiin ja kuopattiin taas - tällä kertaa lopullisesti. Soutamisesta ja huopaamisesta, kolhitusta itsetunnosta ja kaikenlaisista elämänhallinnan paineistako johtuen blogissa kaikui pitkään minun kiukkuinen ääneni. Hankala ero saattaa tehdä ihmisen katkeraksi elämälle ja niin minunkin tapauksessani kävi, kunnes sitten aloin taas päästä kuiville.
Tällä hetkellä olen uudessa tuoreessa suhteessa. Kaukosuhteessa. Tilanne on minulle uusi ja niin on moni muukin asia elämässäni. Uskon, että ajattelutavassani on alkanut tapahtua hiljaista muutosta erityisesti viimeisen 6 kuukauden aikana. Olen aloittanut aikuistumisprosessin. Olen pyrkinyt tietoisesti nauttimaan elämästä ja elämään sitä. Ruikutuksen sijaan.
Tämä Blogspot -blogi on olemassa syystä, että tunsin kesälomalta palattuani konkreettista tarvetta kääntää lehteä. Taustalla oli kyllästyminen vanhan blogin kirjoituksissa vallitsevaan syvällä itsesäälissä vaeltavaan sävyyn, mutta myös halu päästä teknisesti notkeamman Bloggerin käyttäjäksi. Siispä vaihdoin viime viikolla alustaa ja hyvältä tuntuu!
Olen lähes vuoden mittaisen bloggarin taipaleeni aikana kirjoittanut lähinnä itselleni. Olisin yhtä lailla voinut kirjoittaa päiväkirjaa manuaalisesti, kuten olen suurimman osan elämästäni tehnyt, mutta jostain syystä tekstien julkaiseminen on tuntunut hyvältä niiden yksityisestä luonteesta huolimatta. Aiheenani on 80%:ssa kirjoituksista ollut parisuhde, rakkaus tai seksi. Myös ystäväni ja lapsuuden perheeni sekä suhteeni heihin on minulle mieluisa aihe. Seuraan työssäni paljon erilaisia medioita ja luen mielelläni myös erityisesti toimittajien blogeja. Kun silmiini sattuu jotain mielenkiintoista itseäni koskettavaa tai blogini teemaan - ihmissuhteisiin liittyvää, kommentoin sitä mielelläni.
En keksi tänään - tähän alkuun - mitään muuta sanottavaa. Helsingissä on n. 20 C, epävakaista, mutta juuri nyt aurinko paistaa pilvien läpi. Työpäiväni on sopivasti päättymässä, lähdenpä tästä kävellemään kotiinpäin.
Alunperin kauniina syntynyt ajatus kuoli nopeasti kokoon ja blogista tuli minun henkilökohtaisen selviytymistaisteluni prosessikuvaus. Suhdekin sitten jouluun mennessä kuopattiin, kaivettiin uuden vuoden tullen uudelleen esiin ja kuopattiin taas - tällä kertaa lopullisesti. Soutamisesta ja huopaamisesta, kolhitusta itsetunnosta ja kaikenlaisista elämänhallinnan paineistako johtuen blogissa kaikui pitkään minun kiukkuinen ääneni. Hankala ero saattaa tehdä ihmisen katkeraksi elämälle ja niin minunkin tapauksessani kävi, kunnes sitten aloin taas päästä kuiville.
Tällä hetkellä olen uudessa tuoreessa suhteessa. Kaukosuhteessa. Tilanne on minulle uusi ja niin on moni muukin asia elämässäni. Uskon, että ajattelutavassani on alkanut tapahtua hiljaista muutosta erityisesti viimeisen 6 kuukauden aikana. Olen aloittanut aikuistumisprosessin. Olen pyrkinyt tietoisesti nauttimaan elämästä ja elämään sitä. Ruikutuksen sijaan.
Tämä Blogspot -blogi on olemassa syystä, että tunsin kesälomalta palattuani konkreettista tarvetta kääntää lehteä. Taustalla oli kyllästyminen vanhan blogin kirjoituksissa vallitsevaan syvällä itsesäälissä vaeltavaan sävyyn, mutta myös halu päästä teknisesti notkeamman Bloggerin käyttäjäksi. Siispä vaihdoin viime viikolla alustaa ja hyvältä tuntuu!
Olen lähes vuoden mittaisen bloggarin taipaleeni aikana kirjoittanut lähinnä itselleni. Olisin yhtä lailla voinut kirjoittaa päiväkirjaa manuaalisesti, kuten olen suurimman osan elämästäni tehnyt, mutta jostain syystä tekstien julkaiseminen on tuntunut hyvältä niiden yksityisestä luonteesta huolimatta. Aiheenani on 80%:ssa kirjoituksista ollut parisuhde, rakkaus tai seksi. Myös ystäväni ja lapsuuden perheeni sekä suhteeni heihin on minulle mieluisa aihe. Seuraan työssäni paljon erilaisia medioita ja luen mielelläni myös erityisesti toimittajien blogeja. Kun silmiini sattuu jotain mielenkiintoista itseäni koskettavaa tai blogini teemaan - ihmissuhteisiin liittyvää, kommentoin sitä mielelläni.
En keksi tänään - tähän alkuun - mitään muuta sanottavaa. Helsingissä on n. 20 C, epävakaista, mutta juuri nyt aurinko paistaa pilvien läpi. Työpäiväni on sopivasti päättymässä, lähdenpä tästä kävellemään kotiinpäin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
