Asioita joista pidän: Pyöräilevät turistit

Tämä näky ilahdutti minua aamulla. Bulevardia pitkin pyöräili pitkä letka italialaisia turisteja. Kärjessä polki suomalainen opas turvaliivissään.
Etenivät sen verran hitaasti muuten, että ennätin kävellä kahdesti ohitseen. Ensin Fredan kulmassa ja toisella kertaa Mannerheimintiellä.
Näytti hurjan mukavalta, vaikka Helsinki ei niitä parhaita pyöräilykaupunkeja olekaan. Kunpa tänne rakennettaisiin lisää pyöräteitä, söpöjen pyöräilevien turistiryhmien pyöräiltäväksi. Ja helsinkiläistenkin iloksi.

Mobylette

Yksi tyylikkäimpiä menopelejä joita olen nähnyt on tämä ranskalaisen Motobecane -tehtaan valmistama Mobylette. Se tuli tuotantoon 1949. Niitä valmistettiin vuoteen 1981 mennessä 14 miljoonaa. Sitten Motobecane otti ja teki konkurssin. Polkupyörän ja mopedin yhdistelmä on varsin näppärän kokoinen - ja ennen kaikkea tyylikkään vauhdikas.


Olen keskimäärin aika laiska pyöräilijä. Tällä hetkellä en edes omista omaa pyörää, koska edellinen varastettiin ja lainassa on siskon oma. Tällainen Mobylette varmasti innostaisi minua enemmän, sillä olen vuosikausia haaveillut Vespasta tai muusta skootterista. Mobylettessa viehättää vielä erityisesti sen polkupyörämäinen muotoilu. Olisi myös hauska päästä kokeilemaan käytiin polkemisen mekaniikkaa. Mistähän näitä keräilyharvinaisuuksia vielä saisi?

A Bicyclette

Tämä ilahdutti tänään maanantaina: Ihana Yves Montand ja A Bicyclette -laulu. Voiko olla toista yhtä söpöä kappaletta kuin tämä?!


Törmäsin kappaleeseen pari viikkoa sitten, kun katsoimme ystäväni luona Ensemble - c'est tout -elokuvan (suomalaisittain Kimpassa). Se perustuu Anna Gavaldan romaaniin. Kirja ja tarina ovat molemmat varsin tyhjänpäiväisiä, mutta niissä on niin ihanan onnellinen tunnelma. Sellainen alusta asti selvä vire, että tässä tarinassa on kaikenlaisia surullisia käänteitä, mutta lopussa tulee kaikesta huolimatta käymään aivan mahdottoman hyvin. Itse ole lukenut kirjan takavuosina ja Pariisi -nostalgiassani ahmin sen pikavauhtia. Ystäväni piti myös elokuvasta. Hän on erityisen ihastuttunut mummoihin ja pappoihin, joten elokuva, jossa on ihana mummo sai häneltä täydet pisteet.

Kannattaa siis katsoa ja lukea hyvän mielen elokuvana ja kirjana, unohtaen turhan ryppyotsaisuuden. Tämä Yves Montandin kappale A Bycyclette on siis elokuvan loppumusiikkina ja siitä tulee myös uskomattoman hyvä mieli.

Täältä voitte lukea A Bicyclette -laulun sanat. Jos joku osaa ranskaa vielä vähemmän kuin minä, niin kyseessä on polkupyöräretken kuvaus. :)

Asioita joista pidän: Tanskalainen talvipyöräily

Kööpenhaminassa on se hauska piirre, minkä kaikki kaupungissa käyneet tietävätkin, että siellä on uskomattoman helppo liikkua pyörällä. Paitsi jos talvi yllättää pyöräilijät, niin kuin se viime kuukausina on muutamaan otteeseen tehnyt. Tanskalaiset osoittavat minusta kuitenkin vallan ihailtavaa sisua liikkuessaan totutulla tavalla lumesta ja räntäsateesta huolimatta. Pyörää ei jätetä. Ehkä kuljetaan osa matkasta metrolla, mutta pyörä kulkee mukana, yhtä kaikki.

Tältä Köpiksen pyöräilykulttuuria esittelevältä sivustolta voi käydä tarkistamassa montako kilometriä kaupunkilaiset ovat päivän aikana pyöräilleet. Tänään tähän mennessä 823, 778. Kaikin puolin aika hupaisa sivusto. :)

Hullunkurinen esimerkki talvipyöräilyn vaaroista on poikaystäväni, joka rahaa säästääkseen kävi ostamassa pyörän Ruotsista malmöläiseltä autotallikirppikseltä. Noh, olihan se halpa, mutta pyörän tanko on pysyvästi vinossa runkoon nähden ja ketjut ovat niin löysät, että ne joko putoavat ajoittain paikaltaan tai sitten polkimet polkaisevat äkkiyllättäen tyhjää. Jompi kumpi tai molemmat tapahtuivat taannoin, kun hän pyöräili yöllä räntäsateessa kotiin. Kaatui tai kompuroi vauhdissa pyöränsä päältä niin pahasti pois, että kengästä irtosi pohja. Kaipa astui tosi pahasti linttaan ja vauhdissa asvaltti repäisi pohjan melkein kokonaan irti.

Säästöä, tuosta edullisen pyörän hankinnasta ei varmasti ole tullut vielä yhtään. Kuluja sen sijaan jo jonkin verran. Ainakin edestakainen junalippu Malmöseen ja uudet kengät (vanhoja ei kuulemma voi korjata). Kun hän kiroili kenkien huonoa onnea, en voinut olla huomauttamatta, että aika paljon oli onneakin matkassa, kun ei käynyt tuon hullummin. Olisi voinut helpostikkin hötäkässä vaikka niskansa taittaa.

Tässä lumien sulamista odotellessa haaveilen itsekin paremmasta pyörästä ja sujuvammasta pyöräilykulttuurista Helsingissä. Vaikka pyöräily vaatii täällä melkoista liikenteellistä pelisilmää, on se silti huomattavan mukavaa, jos on hyvä pyörä. Aktiiviset pyöräilijät ovat varmasti keskimäärin tyytyväisempiä elämäänsä kuin muut. Pienessä tuulenvireessä mieli tyhjenee ongelmista.

Kuva: Copenhagen Cycle Chic, via A Cup of Jo