Kielioppia

Ystäväni kirjoitti aamulla statuspäivitykseensä niin hullunkurisen jutun, että on suorastaan pakko hävyttömällä tavalla varastaa se tänne.

"Substantiivi on se sana, jonka jälkeen voi lisätä "perkele", kuten äijänperkele, autonperkele. Adjektiivi on sana jonka eteen lisätään "paskan", kuten paskantärkee, paskanhailee. Verbi on sana, jonka jälkeen lisätään sanat "ihan sikana". Yhdyssana on sellanen jonka väliin ei voi laittaa "vittu". Niinku yhdysvittusana. Ei käy. Kuormavittuauto. Ei käy. Aivan vitun ihana. Käy."

Tyydytti nauruntarpeen. Kiitos ihanalle Päiville!

Tykkään

Peukku tälle kuvalle. Tykkään.

via Hviit

Just So

Tänään on kamala päivä, pitäisi pusertaa ilmoille vielä monenlaista juttua. Tuntuu, että vatsasta vääntää, kun hommia on pinossa niin paljon. Kaikki, minkä deadline ei ole huomenna klo 8 tai sitä ennen, jää tänään tekemättä.
Tässä teille kuitenkin kovasti ihailemani Agnes Obelin kappale Just So. Sillä oli tyynnyttävä ja ilahduttava vaikutus kiireen keskellä, tänään maanantaina.

Agnesia katsellessa ja muutenkin olen useasti miettinyt, miten kaikilla tanskalaisilla naisilla voi olla niin mahtavan paljon tukkaa.

To-Do List

Teen jatkuvasti To-Do -listoja. Erityisesti kirjoitan niitä silloin kun olen stressaantunut ja aivot eivät pysty pitämään päässä yksityiskohtia. Tämä lista ilahdutti perjantaina.

Kohta jo takana oleva viikko on ollut aika intensiivinen. Työrintamalla pientä kehitystä, uusi tehtävä, uusia haasteita. Tilanne, jonka kanssa olen kippuroinut koko syksyn, ratkesi ehkä vähän yllättävästikin, melkein pyytämättä. No ainakin tiedän, että taistelu jatkuu saman työnantajan palveluksessa ja tämän ulkopuolisia haasteita siirrän nyt sitten vähän myöhempään, ja ehkä vähän eri pohjalle. Pääasia kuitenkin, että asioita tapahtuu, että kehitystä on. Nyt pitää vielä muistaa tehdä välillä jotain muutakin kuin töitä. Että ei aivan happane.

Feeding the hungry

Törmäsin tähän videoon tänään. Se on tavallaan aika hassu, mutta samalla toivorikas. Naryannan Krishnanin työ saa aika liikuttuneeksi. Ollaan perusasioiden äärellä, ruokaa, puhtautta, välittämistä. Hän halaa "asiakkaitaan" paljon. Suurisydäminen mies.

Do Nothing for 2 Minutes

Paikallaan istuminen voi olla yllättävän vaikeaa. Täytyy myöntää, että epäonnistuin monta kertaa. Hyvä mieli tuli kuitenkin pelkästä yrityksestä.

Koittakaa itse:

www.donothingfor2minutes.com

Building anything

Tänään ilahdutti tämä Legolle tehty mainosvideo: Building anything. Tykkään.
Olispa leegoja, niin heti rakentaisin jotain.


Build Anything from Studiocanoe on Vimeo.

Videon on tehnyt Studiocanoe

It's good to be here

Tänään ilahdutti tämä Candy Changin blogista löytynyt kuva. En oikein osaa selittää mikä siinä viehättää tai ilahduttaa. Kaipa se, että joskus olisi kiva havahtua huomaamaan, että jossain tiloissa ja paikoissa viihtyy, on kotonaan ja onnellinen (siis muuallakin kuin kotona). Candy on kirjoittanut sen jalkakäytävään. Helsingissä on oikeastaan aika montakin paikkaa, josta voisin sanoa niin. Ainakin voisin mennä kyltin kanssa Koffin puistoon. Se on kodin jatke. Omaa tilaa.

Kuva: Candy Chang

Asioita joista pidän: Hymy

Onko mitään ihanampaa kuin hymy? Tutun tai ventovieraan, ei väliä. Ihanaa on myös oman hymyn voima. Se miten voi tartuttaa pienen sirun onnea keskustelukumppaniin tai vastaantulijaan, kehen tahansa, jonka kanssa hymynsä haluaa jakaa.

Minulla oli onnellisen hymyn hetki tänään aamulla matkalla töihin, kun törmäsin ystäväni poikaystävään liikennevaloissa ja pääsin onnittelemaan häntä vauvauutisista, joita olin ystävältäni kuullut. Tuo aamuinen hymy kantoi kirkkaana pitkälle päivään.

Toivoisin, että jaksaisin ja muistaisin hymyillä enemmän. Toivoisin myös, että minulle hymyiltäisiin. Se on niin vaivatonta, se on niin helppoa ja se kuitenkin korjaa hetkeksi kaikki murheet. Valaisee kaiken.

Kuva: Okinawa Soba

Bongo Flava

Tässä teille perjantain kunniaksi, ilahdutukseksi ja mielen virkistykseksi annos tansanialaista hip hoppia eli Bongo Flavaa. Siinä on intensiteettiä. Tykkään. Artisti on Professor Jay.



Illalla nousee taas kone. Olen niin väsynyt, että tällä kertaa tuntuu jopa siltä, että ihan sama. Meillä molemmilla on ollut viime aikoina vähän siipi maassa. Toivottavasti viikonloppu auttaa pääseemään taas jaloilleen.

Hyvää ja sitäkin parempaa viikonloppua kaikille!

Metropolitan Diary

Ystäväni antoi tänään ihanan linkkivinkin, jonka pistän tietenkin heti jakoon. The New York Times -lehden kollektiiviseen kaupunkipäiväkirjaan Metropolitan Diary voi lähettää julkaistavaksi New Yorkissa tapahtuneita sattumuksia ja ajatuksia. Isoon kaupunkiin (ja kai pienempäänkin) mahtuu kaikenlaista hauskaa ja herkkääkin.

Meikäläistä nauratti esimerkiksi tämä seuraava (itsekin pidän Twixeistä): 

DEAR DIARY:
My son, as part of a school project for first graders at Public School 199 in Manhattan, has taken to writing famous people and companies in search of getting a letter back in the mail. Every day, when he gets home, he diligently checks the mail for replies to his letters, many of which have gone unanswered. (Are you reading this, Nick Swisher and Mayor Bloomberg?)
In July, however, he received a large package from the W. P. & R. S. Mars Company, to which he had written to get the recipe for Twix, his favorite confection. In the box was a handwritten letter:
“Dear Bryce,
Thanks so much for your letter. We are not the Mars Candy Company. We are a Midwestern supplier of industrial equipment. So, I am sorry that we can’t tell you how Twix are made. However, we can send you some. Hope they make it to New York in one piece.”
In the box, along with the handwritten note, were two super-size Twix bars, a pizza cutter and a key chain.
I realized two things: First, to be more careful when looking up addresses on the Internet, and second, that the kindness of strangers (especially in the Midwest) still exists.

Barry Chung


Sympaattisia tarinoita lisää täällä:
http://topics.nytimes.com/topics/news/newyorkandregion/columns/metropolitandiary/

Kissssing - a love blog

“I fell in love with her courage, her sincerity, and her flaming self respect. And it's these things I'd believe in, even if the whole world indulged in wild suspicions that she wasn't all she should be. I love her and it is the beginning of everything.”
-- F. Scott Fitzgerald

Kuva ja lainaus ihanasta Kissssing -blogista, johon päädyin tänään. Hyvää alkanutta viikkoa!

Dance with dancers

Törmäsin tänään Markkinointi&Mainonnassa mahtavaan juttuun, enkä voi käsittää, miten olen aiemmin missannut sen. Kansallisoopperassa on järjestetty jo kahdesti Dance with Dancers -ilta, jossa pohjakerroksen Alminsali muuttuu klubiksi. Tosin viime lauantaina olin Köpiksessä, en siis olisi päässyt paikalle. Esiintyjänä oli Jenni Vartiainen. Illan aikana on kaikenlaista ohjelmaa ja ilmeisesti tarjoilukin pelaa. Mahtava markkinointikonsepti baletin johtajalta Kenneth Gravelta, joka ilmeisesti on idean isä. Se kyllä ainakin kuulostaa hurjan tanskalaiselta. :)

Lisää voi lukea oopperan sivuilta.

Kuva on Mirka Kleemolan ja se on varastettu M&M:n jutusta.

Asioita joista pidän: Pyöräilevät turistit

Tämä näky ilahdutti minua aamulla. Bulevardia pitkin pyöräili pitkä letka italialaisia turisteja. Kärjessä polki suomalainen opas turvaliivissään.
Etenivät sen verran hitaasti muuten, että ennätin kävellä kahdesti ohitseen. Ensin Fredan kulmassa ja toisella kertaa Mannerheimintiellä.
Näytti hurjan mukavalta, vaikka Helsinki ei niitä parhaita pyöräilykaupunkeja olekaan. Kunpa tänne rakennettaisiin lisää pyöräteitä, söpöjen pyöräilevien turistiryhmien pyöräiltäväksi. Ja helsinkiläistenkin iloksi.

Tänään soi

Lauantai-ilta kääntyy kohta yöksi, enkä ole tehnyt tänään mitään tuottavaa. Ehkä se on ihan ok. Aina ei tarvitse, varsinkin jos on ollut kipeä ja edelleen väsyttää.
Tänä iltana soi Bette Davis Eyes. Se saa ihoni hyvästi kananlihalle. Voisin kuunnella sitä loputtomiin.

Mielenrauhaa...

Mielenrauhaa on, kun voin luottavaisin mielen seurata sydäntäni,
olla oma itseni, miettimättä mitä muut minusta ajattelevat,
tai sitä, missä vietän aikani, miten saan ideat kumpuamaan,
tai mistä saan rohkeutta, ja osaan myös nauttia hiljaisuudesta.

Mielenrauhaa on kun ei tarvitse miettiä menneitä,
ei kantaa huolta huomisesta, ja voi luottaa siihen, että riitän omana itsenäni.

Mielenrauhaa on kun saan muut tuntemaan samoin.

Törmäsin hassua reittiä Nordean vakuutusyhtiökumppanin Trygin suomalaisille sivuille, jossa kysytään: Miltä turvallisuus tuntuu ja näyttää? Oikea vastaus on tietysti banaalisti vakuutusyhtiö, mutta minua mainoskampanja kyllä puhutteli. Kapanjan osa on valokuvakilpailu, jossa voi julkaista on näkemyksensä mielenrauhasta sivuilla tai äänestää toisten kuvia. Yllä oleva teksti on kampanjan mainosvideosta, jota en mitenkään onnistunut upottamaan tänne.

Sen voi kuitenkin käydä katsomassa täällä:

www.mielenrauhaa.tryg.fi

Kaikenlainen hidastaminen, rahoittuminen, itsensä löytäminen, yksinkertaisuus ja mielenrauha ovat tavattoman muodikkaita tällä hetkellä. Sitä trendiä mainosmieskin on oppinut hyödyntämään. Täytyy kuitenkin myöntää, että minä pidän tällaisesta - ainakin enemmän kuin kiireestä ja täydellä kalenterilla brassailusta. On ihanaa, että yksinkertainen elämä ja onnellisuus on muotia. Niinhän se pitääkin olla, ainakin minun arvomaailmani mukaan. Mielenrauhakampanjasta tuli hyvä mieli ja ilahdutus. :)

Kuva on otettu mökiltä juhannuksena. <3

Parta parrattomalle

Vogue Knittingin FaceBook -sivulta löytyi tällainen loistoluomus. Parta ja pipo. Niitä on myös eri väreissä, voi valita itselleen sopivimman ja ehkä vaihdella myös asun mukaan.
Erityisesti minua naurattavat nuo ylöspäin kihartuvat viikset. Tosi mainio.

Parran ja pipon voi ostaa Etsystä. Hinta on kyllä aika huima: 45$. Ehkä pitäisi väkertää tällainen itse.

You make me feel so MAHTAVA

Pieniä hyviä ja iloisia asioita on tullut vastaan tänään torstaina. Aamulla työmatkalla huomasin, että joku oli maalannut jalkakäytävään tekstin: You make me feel so MAHTAVA. Annan kovasti arvoa sen tekijälle. Minua ilahdutti se koko päivän. Paluumatkalla pysähdyin ottamaan kuvan.

Eduskuntatalon edessä olevaan tasaisen sinivalkeaan orvokkipenkkiin on eksynyt vahingossa yksi oranssi ja yksi keltainen orvokki. Käykääpä katsomassa. Ne kirkuvat omaa paikkaansa siellä tyylipuhtauden seassa. Sekin jaksoi hymyilyttää. Sattuma on ihana. Se ei asetu raameihin.

Tänään olen kuunnellut mm. tätä The Middle Eastin Blood -biisiä.

Poikaystävälläni on tänään tutkinto. Hän valmistuu. Olen odottanut koko päivän jännittyneenä ensin, että hetki koittaisi ja sitten uutisia. Pari minuuttia sitten tuli viesti, että kaikki oli mennyt tosi hyvin. Voi iloa! Hänelle voisin sanoa tänään, että "You make me feel so mahtava!"

Promotio ordinis Philosophorum

Tässä muutama kuva toissaviikon juhlinnasta. Osallistuin Helsingin yliopiston Filosofisen tiedekunnan promootioon, maisterina. Juhlinta kesti kaksi ja puoli päivää, aamusta iltaan ja melkein yötkin läpeensä. Olimme tosin seuralaiseni kanssa kaukaa viisaita ja lähdimme kotiin kahtena ensimmäisenä iltana jo puolen yön jälkeen. Lauantain ja sunnuntain välinen yö venyikin sitten aamuviiteen ja kruununa oli vielä koko sunnuntain kestänyt päivystäminen työpaikan standillä Maailma kylässä -festareilla. Täytyy myöntää, että turnauskestävyyteni ei ole ennallaan. Itseäni puolet vanhempi seuralainen jaksoi paljon paremmin kuin minä. Yltiöpositiivisen hengen voimalla kai.

Tästä kaikki alkoi. Aktiharjoituksella yliopiston juhlasalissa. Maisterit töröttivät seinänvieressä kahdessa rivissä koko perjantain kolmituntisen seremonian ajan ja aika pitkälti sitä ennen ja sen jälkeenkin. Jouduin tietenkin eturiviin. En ole varmaan ikinä elämässäni seissyt niin pitkää palaa istumatta tai nojaamatta kertaakaan. Tohtorit seisoivat vielä paljon pahemmassa paikassa, salin edessä, parnasson molemmin puolin. Yliopiston viimeinen kiusaus maistereille ja tohtoreille, kuten joku kanssaseisojani asian ilmaisi.

Aktiharjoituksesta kuljettiin seppeleensitojaispäivällisille Kaapelitehtaan Merikaapelihalliin. Se on uskomattoman hieno tila myös juhlakäytössä. Minun seuralaiseni lintsasi seppeeleensidonnasta, mutta ehkä hyvä niin. Hän ei ole kovin näppärä käsistään ja yleisen seppeleensitojan tekemä seppele oli tosi tasainen. Rokkia hän osaa silti tanssia paremmin kuin kukaan muu. :)

Illan aikana, kuten myös seuravien päivien ja iltojen ja öiden aikana seurasi paljon puheita. Useimmat olivat todella hyvä täytyy myöntää. Matti Klinge, joka osallistui promootioon riemumaisterin ominaisuudessa, puhui erityisen hyvin. Siinä vasta arvokas ja viisas, mutta silti kuitenkin uskomattoman huumorintajuinen ja itseironen vanha ihminen. Jos olin jo aikaisemminkin vähän, niin nyt sitäkin enemmän ihastunut hänen tyyliinsä.

Tässä on kuva lauantain huviretkeltä. Seilasimme Vispilä-laivalla kauppatorin rannasta Kulosaareen ja söimme lounasta kasinolla. Siellä oli tietenkin taas lisää puheita. Parasta kaikissa tilaisuuksissa oli se, että tutustui koko ajan uusiin, todella erilaisiin, eri-ikäisiin ja ennen kaikkea kivoihin ihmisiin. Mainiota porukkaa!

Lauantai-iltana oli promootio-tanssiaisten vuoro. Vanha ylioppilastalo oli todella juhlallinen. Tuntui jotenkin historialliselta viettää siellä sellaista aivan alkuperäisen tarkoituksen mukaista ja näköistä juhlaa. Ilmeisesti filosofisen tiedekunnan promootiotanssiaiset on tanssittu Vanhalla niin kauan kuin talo on ollut olemassa. Itse olen ollut ensimmäisen kerran Vanhalla syksyllä -98 jossain reggae -bileissä. :)

Tässä kuvassa taitaa olla meneillään joku valssi. Tanssiaisissa tanssittiin kaikkia niitä samoja tansseja, joita vanhojen tansseihin opetellaan. Vasta ihan lopuksi oli vapaampaa musiikkia. Silloin mekin vähän pyörähtelimme lattialla. Seuralaiseni tanssitti kohteliaaseen tapaansa muitakin, joilla ei ollut omaa tanssittajaa.

Tanssin päätteeksi porukka riehaantui ihan täysin. Muodostettiin valtava macaroni -letka, joka hyppi ja loikki eteenpäin yhtenäisenä käärmeenä talon molemmissa kerroksissa, ylös ja alas portaita, tanssilattiaa ympäri ja lopulta myös ulos kiertämään Kolmen sepän patsasta.

Mukana oli epäilemättä satoja ihmisiä, vaikka tanssiaisväki olikin jo tuohon mennessä vähän harvennut. Näistä kuvista ei oikein saa käsitystä, teidän täytyy käyttää mielikuvitusta. Näky oli kuitenkin aivan uskomattoman huvittava. Paikalle kerääntyi paljon töllistelijöitä,
ihmekös tuo.

Kahden jälkeen yöllä oli vuorossa kulkue, joka kiersi Kolmen sepän patsaan ja useimpien Esplanadin patsaiden kautta puheita pitäen ja skumppaa ryystäen. Välillä laulettiin lauluja.

Viimeinen puhe pidettiin promootioperinteen mukaisesti yliopiston parvekkeelta nousevalle auringolle klo 4.13. Juotiin myös skumppaa, mitä osa seurueesta oli kyllä ryystänyt pitkin matkaa. Yritin muistaa seuraavaa työpäivää, mutta tähän viimeiseen poksautukseen lähdin minäkin mukaan.

Promootio sinänsä oli uskomattoman hieno kokemus, vaikka en yleensä tällaisten juhlien perään olekaan. Ennakkoluulostani huolimatta se oli kuitenkin kaikkea muuta kuin pönötystä. Ihmiset olivat aivan ihania, uskomattoman hauskoja ja vallattomia ja älykkäitä ja hyvin vilpittömiä niin arvokkuudessaan kuin ilonpidossaankin.

Minulle on jäänyt mieleen sunnuntai-aamun patsaskävelystä puhe Eino Leinon patsaalla, jossa puhuja siteerasi vaimoaan, joka oli siteerannut jotakuta toista:

"Vaimoni on sanonut, että xxx on sanonut, että sivistynyt ihminen on aina hyväntuulinen."

Minusta se on hyvin sanottu. Eihän aina tietenkään voi olla hyväntuulinen, mutta ihan kaikkea omaa kiukkua ja pahaa oloa ei pidä syytää kanssaihmisten niskaan. Aika usein he ovat ihan syyttömiä siihen. Sitä paitsi hyvä olo säteilee ja kertautuu.

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin...

Clap Your Hands Say Yeah

Tänään alkoi sataa juuri silloin, kun minun piti lähteä töistä kotiin. Onneksi olin eilen kaukaa viisaana ja auringosta huolimatta kantanut kumisaappaat kassissa konttorille ja siinähän ne nyt odottelivat mitä sopivimmalla tavalla, juuri kun niitä kipeästi tarvittiin.

Tänään pilvisenä ja vähän ankeana keskiviikkona minua ilahdutti tämä mainion Clap Your hands Say Yeah -bändin Over and over again -kappale, jossa on mitä mainioin video. Suosittelen. Videota katsoessa tuli muun muassa mieleen, että tarvitsisin tuollaiset tikkaat kotiin. :)



Tänään aion lintsata jumpasta ja lenkkipolulta ja linnoittautua kotiin harjoittelemaan juhlakampauksen väkertämistä. Huomisesta iltapäivästä alkaen elämä on nimittäin yhtä juhlaa peräti kolmen päivän ajan, kunnes sunnuntaina voin taas vetää farkut jalkaan ja mennä saappaa savessa (todennäköisesti) festareille töihin.

Maailma kylässä Kaisaniemessä ja rautatientorilla 29.-30.5.2010.