Budapest 2

Budapestissa hotellimme vieressä oli ihastuttava kahvila.
Ensimäiset kolme päivää onnistuin ihailemaan paikkaa vain ikkunan läpi. Se oli juhlapäivät kiinni, mutta avasi sunnuntaina.
Erityisesti nämä ikkunaa vasten sijoitetut pullot herättivät huomioni. Ne sädehtivät lasin läpi kuin jalokivet.

Upean arvovaltainen sisustus, menneen maailman henki, vaikka paikka kuulemma oli ollut pystyssä vasta vuoden verran. Ihailin myös kahvilakulttuurin hienostuneita yksityiskohtia, pieniä kahvi, tee tai kaakaokannuja, joilla kaikilla oli oma muotonsa juomasta riippuen. Croissantin kera tarjoillun hillon lusikka oli kuin pieni taideteos.
Miten unkarilaiset osaavat rakentaa niin autenttisen vanhan näköisiä arvokkaita miljöitä? Upeita vanhojakin kahviloita on toki Budapestissa paljon, Wieniläinen kahvilakulttuuri rantautui sinne jo 1800-luvulla.

Sää oli lauantaina myrskyinen. En muista koskaan kokeneeni yhtä kovaa tuulta, kuin kävellessäni Tonavan rantaa parlamenttirakennukselle päin. Pysyin työllä ja tuskalla pystyssä tätä kuvaa ottaessani.
Pystyttekö kuvittelemaan tuulen, joka tuntuu repivän vaatteet mukanaan päältä? Eteneminen vaatii lihasvoimaa ja hengen lujuutta. Tavaroista on pakko pitää kaikin voimin kiinni, koska jos ote herpaantuu, tavara lentää sekunneissa jo satojen metrien päähän, eikä sitä saa enää koskaan kiinni.
Iltaan mennessä sade oli muuttunut lumeksi, jota pyrytti vaakasuoraan. 

Pidin Budapestista kovasti. Se on hyvin hienostunut. Äärettömän kauniita rakennuksia on koko keskusta täynnä. Minulle tulee siitä tavallaan Pariisi mieleen, vaikka henki täällä olikin paljon välittömämpi ja sympaattisempi, rauhallisempi. Ehkä osavaikutus tunnelmaan oli sillä, että kaupungin keskusta oli niin tyhjä. Kaikki olivat joulua viettämässä.

Rakastan Keski-Euroopan talvea. Se on kostea, mutta silti lempeä. Minusta tuntui vahvasti siltä, että minun pitää muuttaa Suomesta pois, näille leveysasteille. Sopii henkiseen maisemaani paljon paremmin. ;)

Tässä erinomainen ravintola Pesti Lámpás, joka sijaitsi vastapäätä hotelliamme. Suosittelen. Sieltä sai sekä unkarilaista että ranskalaisen keittiön ruokaa. Kuulostaa ehkä kummalliselta yhdistelmältä, mutta keittiö onnistui molemmissa. Ainakin meidän kokemuksemme mukaan. Myös viinilista oli kelpollinen. Pidin myös ravintolatilasta, se oli tyylikäs mutta viihtyisä, hyvin vanhan talon tunnelmaan sopiva, olematta silti tunkkainen.

Budapest

Tässä on kuvia Budapestista. Olin siellä äidin ja isän kanssa joulun. 

Tämä oli jo toinen joulu peräkkäin, jonka vietimme reissussa. Yllättävän hyvin meni, erityisesti jos vertaan viime jouluun, jonka vietimme Pietarissa. Alamme tottua konseptiin ja toistemme seuraan jouluna ja vieraalla maalla.

Tässä on Tonava. Taisin ottaa kuvan torstai-iltana. Budapestin keskusta oli täynnä jouluvaloja. Siellä oli uskomattoman tunnelmallista. Oli myös todella rauhallista, koska kaupat olivat kiinni ja paikalliset perheidensä kanssa. Ravintoloissa istui ainoastaan turisteja, mutta ei se meitä haitannut. Muutkin olivat Budapestissa miellyttävästi joulua paossa.

Pidin kaupungista kovasti. Olen ollut siellä pari kertaa aikaisemminkin, mutta siitä on vierähtänyt luvattoman paljon aikaa.

Voin suositella. Kaunis ja siisti, ruoka erittäin hyvää, ihmiset hyvin ystävällisiä. Erinomainen julkinen liikenne ja myös halvat taksit.Majoitus oli yllättävän edullinen ihan keskikaupungillakin, tasokkaassa hotellissa.

Reissua varjosti vähän se, että olin Uruguayn jäljiltä edelleen kipeä. Perjantai eli jouluaatto kului lähes kokonaan sängyssä, kuumettakin oli. Jouluateriaksi söin gulashikeiton, kun maha ei raskaampaa kestänyt.

Perjantai olikin reissun ainut aurinkoinen päivä, sillä perjantaina alkoi myrsky, joka paiskoi ensin vettä kaikista ilmansuunnista ja yltyi sitten iltaa kohti sankaksi lumipyryksi. Eihän se meitä pohjoisen kulkijoita haitannut. Ehdimme sentään nauttia melkein kaksi vuorokautta samettisen leppeästä Keski-Euroopan talvesta, kun lämpötila oli +7 ja pehmeä sumu valtasi Budapestin kadut.

Joululahja

Nään poikaystävääni seuraavan kerran vasta joulun jälkeen. Siihen on vielä yli kuusi viikkoa aikaa. Hirmuista. Toisaalta olen jo ehtinyt tottua ajatukseen. Onhan näitä pausseja ollut ennenkin ja tämä kyseinen ero on ollut tiedossa jo toukokuusta. Olen nimittäin lähdössä kuukaudeksi matkalle ja sitä on valmisteltu hartaasti ja pitkään.

Koska olemme joulun erossa, päätin ennakoida ja antaa joululahjan jo ennakkoon. Se on By Nordin ihana susilakana (kuvassa). Olen ollut siihen rakastunut jo kauan, ilokseni sain sitten huomata, että poikaystävänikin on. Susi on julmetun kaunis. Voisin katsella sitä tuntikausia.

Jouluoksennus

Edellisen kirjoituksen syntyhetken kiistattoman pirteästä tunnelmasta huolimatta joulu ei kääntynyt nousuun, päinvastoin, tunnelma laski entistä alemmas. Olen huono jouluissa, se ehkä kertoo jotain minusta ja kypsymättömyydestäni. En kestä perhejoulua, enkä oikein kaukojouluakaan näemmä. Eritoten, jos se pitää viettää perheen kanssa. Enkä oikein kestä mitään muutakaan joulunvieton muotoa, koska juhla ylipäätään tekee minut masentuneeksi. Jostain syystä minulle tulee aina valheellinen olo. Ilonpito tuntuu teeskentelyltä ja muistuttaa enemmän niistä piiloon painetuista ristiriidoista ja ikävistä asioista, joista ei puhuta. Se muistuttaa minua myös oman elämäni puutteista, ulkopuolisuudesta, tekee olon entistä yksinäisemmäksi. On yleensä piinallinen tavalla tai toisella. Huomaan aina toivovani, että se olisi ohi mahdollisimman pian.

Olimme siis neljä päivää Pietarissa, joka oli kyllä puitteiltaan mitä mahtavin joulukaupunki (jos haluaa välttää perinnejoulun, mutta silti fiilistellä joulua tavalla tai toisella). Puitteet siis kunnossa, mutta henkisesti matka oli kuluttava ja kotiinpaluu sitäkin kuluttavampi. Jouduin välttelystä huolimatta aavistuksenomaiseen perhejouluun neljän sukupolven kokoontuessa tänään sisareni luokse syömään. Aamukuuden herätys ei ollut omiaan auttamaan siinä, että tunsin itseni todella väsyneeksi ja masentuneeksi. Sain melko suorasanaisia moitteita happamasta olemuksestani, mikä ei todellakaan ollut omiaan nostamaan tunnelmaa. Kotiin palattuani olin aivan raunio.

Ehkä jouluasennettani kuvaa parhaiten tyytymättömyys, en osaa iloita muiden onnesta, enkä liioin itse nauttia hyvistä hetkistä, vaan vertaan kaikkia onnellisia "näkyjä" ja kohtaamiani ihmisiä omaan tilanteeseeni: yksinäisyyteen. Se saa minut vetäytymään masentuneena kuoreeni. Se taas aikaansaa syyllisyyden tunnetta, mikä taas aikaansaa vihaisia puolustusreaktioita kuviteltuja syyttäjiä kohtaan. Tällaisella hetkellä minun on hyvin vaikea nähdä itsessäni tai elämässäni mitään hyvää. Lähinnä jään pohtimaan, mikä minussa on vialla, kun en pysty olemaan yhtä onnellinen kuin muut. Tässä mielentilassa toivoisi kaikkein eniten voivansa välttää muita ihmisiä ja kohtaamisia, kysymyksiä. Toivoisi, että voisi olla näkymätön, voisi olla tilanteissa kenenkään muun tietämättä, tarkkailla joutumatta huomion kohteeksi.

Kirjoituksen otsikko viittaa siihen fyysiseen reaktioon, jonka joulu minussa saa aikaan. Reagoin nimittäin useasti stressiin vatsallani; voimakas stressi aiheuttaa pahoinvointia ja tänään kotiin tuntuani kakistelin juhla-ateriat viemäriin. Se näyttää muodostuneen jo perinteeksi, viime jouluna kävi samalla tavalla, tosin silloin oksensin jo ennen kuin käytiin pöytään.

Rakkaudentäyteistä joulua!

En ole lähettänyt tänä vuonna yhdellekään sielulle yhtään joulukorttia. Sen sijaan vastaanotin aika monta ihanaa korttia ja muuta joulutervehdystä. Kiitos niistä kaikille! Ikuistin muutaman helmen, mutta kämpässäni on talvipimeällä niin huono valaistus, että lopputulokset olivat aivan kamalan näköisiä. Tässä ehkä parhaiten onnistunut otos, joka on aika fanky (ja oli pakattu vielä mitä suloisimpaan kuoreen).

Sen myötä toivotan kaikille oikein lämmintä, rakkauden ja toivontäyteistä Joulua! Rakastamalla maailma pelastuu. Pus pus!