Olen esittänyt poikaystävälleni ylimielistä tasavaltalaista koko viikonlopun, vaikka oikeasti katsoin tosi mielelläni kuninkaallisia häitä. Kuninkaalliset ovat niin mahtavan kitch! Rakastan sitä kaikkea hyvän maun rajalla pyristelevää oheistavaraa, mikä kuninkaallisiin liittyy. Olen jopa vähän haaveillut Victoria&Daniel -seinälautasesta, ja jos kehtaisin, hankkisin ehdottomasti Vickan -barbin. Kuvan suklaarasian taidan käydä hankkimassa Stockalta maanantaina. Eräs työkaveri oli syönyt rasiallisen ja kehui erinomaisiksi.
Poikaystävä katsoi erilaisia häälähetyksiä telkkarista toista vuorokautta yhdessä äitinsä kanssa. Ruotsalaista koko perheen häähurmosta! Vähän nolona selitteli, että kun taloudessa on vain yksi telkkari, eikä kanavaa saa kääntää, niin minkäs teet, jalkapallokin jää väliin. Tosiasiassa hän taisi olla häistä ja hääparista ja erityisesti Victoriasta yhtä hurmaantunut kuin kaikki, jotka häälähetystä ovat katsoneet. Minäkin.
Olen yleensä kamalan kyyninen tällaisissa jutuissa ja näen jokapuolella pelkkää laskelmointia, mutta täytyy myöntää, että kun tänään näin iltajuhlien puheet, suli minunkin paatunut sydämeni lopullisesti. (Eilen lähetys jäi kesken, kun saapui yökyläilijöitä.) Oikeastaan enemmän kuin kaikkien ylistämästä Danielin puheesta, pidin molempien isien puheesta. Sellaiset vilpittömät hyvän elämän ohjeet ja tuen osoitukset saavat minut helposti liikuttumaan. Niihin liittyy samalla kertaa sekä luopumisen tuskaa että onnea ja ylpeyttä siitä, että oma lapsi on jo aikuinen ja jonkun vaimo tai mies.
Sitäpaitsi toisten tyylikkäästi ja loppuun asti mietittyjä häitä on ihana katsoa, oli hääpari sitten kuninkaallinen tai ei. Ja vaikka itse ei koskaan pääsisikään naimisiin. ;)
Kuva: monstersandcritics.com
Tekstit
