Syyspäivän ilta

Ulkona on ihan vihonviimeinen myrsky. Voi olla vain tyytyväinen, että ei tarvitse lähteä mihinkään ja kotiinkin ehdin kuivana ennen kuin sade alkoi.

Olen tänään tehnyt harjoituksia Kelan sivuilla. Hain äitiyspäivärahaa ja vanhempainrahaa. Ei ollut ihan yksinkertainen temppu, koska vapaiden optimointi vaatii melkoista suunnittelua. En tiedä päädyinkö nyt ihan parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun, mutta tehty on, ainakin toistaiseksi.

Tällaisten byrokraattisten prosessien kautta konkretisoituu koko elämäntilanne. Ymmärtää paremmin, mitä ensi vuonna oikein tapahtuu. Näillä näkymin olen kotona ainakin heinäkuun loppuun asti. On toki mahdollista, että vielä paljon sitä pidempään, mutta tämän tiedon kanssa elän toistaiseksi.

Ystäväni jakoi tänään tämän Silvio bandin kappaleen. Sen nimi Annoying Thoughts on aika hyvä, koska kappale sinänsä jo oli minusta aika "annoying". Jotain hauskaakin siinä silti oli. Vetoavaa. Syyspäivän iltaan hyvin sopivaa.


Minua vähän huvitti, sillä bändin nimi Silvio toi mieleen aivan toisen Silvion. Tutumman ja rakkaan. Kesällä 1997 ostin Havannasta Silvio Rodriguezin levyn, jossa oli myös tämä kappale. En voi kuunnella sitä tuntematta jotain kummallista haikeutta. Kaikki siihen liittyvät muistot ovat himmenneet vuosien varrella, mutta musiikki koskettaa jotain syvällä tunnemuistissa olevia fiiliksiä ja ei sitä voi kuunnella herkistymättä.

Lana Del Ray

Tänä iltana olen kuunnellut Lana del Rayta. Törmäsin ladyn musiikkiin, kun löysin Claire Denamurin cover version Lanan Video Games kappaleesta.
Lanassa on minusta jotain aseistariisuvan seksikästä. Herkkyyttä yhdistettynä ehkä vähän turhankin hiottuun femme fatale tyyliin. Laulaja kuvailee ajatusta taiteilijanimensä taustalla seuraavasti: "Lana Del Rey reminded us of the glamour of the seaside. It sounded gorgeous coming off the tip of the tongue."

Kuulostaa jopa laskelmoidun hyvältä ja samaan aikaan myös vilpittömän naivilta, vähän kömpelöltäkin. Nuori Lana ei ehkä ole vielä ihan niin kohtalokas sielultaan, kuin viimeistelty taiteilijapersoonansa. Pidän kuitenkin musiikista hirveän paljon, tai ainakin kaikesta siitä, mitä olen tämän illan aikana ehtinyt kuunnella.



Lähetin tämän videolinkin poikaystävälleni illan päätteeksi ja kerroin, että hän on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Hän kertoi, että se sai hänet sulamaan siihen paikkaan. Hah! :)

Evert and the two Dragons

Tänään on Helsingissä keikalla kiva bändi ja keikka on vielä ilmainen. Art Goes Kapakan parhautta. Evert and the two Dragons on virolainen bändi. Tykkään kovasti.
Menisin itse, mutta olen kyynärpäitä myöden kiinni polttarivalmisteluissa. Menkää te, jotka tämän ajoissa bongaatte - klo 19.00 Bakersiin.

Evert and the two Dragons Myspacessa

The Brave Romancers

Terve taas ystävät ja kylänmiehet. I'm back!
Takaisin sekä kotona Helsingissä että työpöydän ääressä jo toista viikkoa. Blogiin ei ole toistaiseksi tehnyt mieli kirjoittaa mitään. Olen ollut pahasti kesävireessä ja terässä. Nyt alkavat kuitenkin sekä normaali arki että rutiinit epäilyttävästi luiskahtaa uomiinsa. Ehkä blogikin alkaa taas vetää puoleensa ahkerammin.

Tänään minut sai kirjautumaan erään vanhan tuttavan keikka ravintola O'Malleysissa kahden viikon päästä eli 23.8. klo 19.30. Erinomaisia muusikoita ja tykkään myös biiseistään. Keikka on osa Art Goes Kapakkaa. Tulkaapa kuuntelemaan. Tässä esimakua:



Ps. Tarina kertoo, että tumma kaveri oli teininä tulenpalavan ihastunut hyvään ystävääni, mutta ei koskaan uskaltanut tunnustaa tunteitaan. Näin jälkeenpäin ajatellen herra ei olisi ollut ollenkaan hullumpi catch. Toisaalta molemmat osapuolet ovat nyt onnellisesti tahoillaan naimisissa. Sen pituinen se.

Adélaïde

Päivän Pariisi-teemaa jatkaakseni Adélaïde -biisi, johon olen kovasti tykästynyt. Eihän siinä nyt mitään ihmeellistä ole, perus hissimusaa, kasarijumputusta ja matalaa ranskankielistä mutinaa. Videokin on tottavieköön aika pöljä.

Minuun tämä kuitenkin vetoaa söpöllä keskinkertaisuudellaan ja ovathan nuo pojat videossa jotenkin vastustamattoman hassuja. Eivät yritäkään tehdä mitään kovin intellektuaalista, vaan "tässä videossa olis nyt niinku tämmönen sininen nainen". (vai näkeekö joku muu tässä jotain syvällisiä merkityksiä?) Mitä muuta tarvitaan?! Ei mitään, sanon minä!

Vastustamattoman nostalginen on muuten tuo videon kattokerroksen huone, josta herätään aamulla ikean vuodesohvalta, joka taitellaan pakettiin. Ah, niin pariisilaista!

Huhtikuuahdistus

Voi itku tätä huhtikuuta. Miksi keväät eivät tahdo meikäläisellä sujua oikein koskaan. Kaikki on taas niin hemmetin vaikeaa. Töissä on vaikeaa, kotona on vaikeaa, joka paikassa kaikki on vaikeaa - tai vähintäänkin hankalaa. Kaiken lisäksi olen terapeutin kanssa työstänyt viime viikot varsin visaista ongelmaa, eikä ratkaisua näy. Ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Molempia olen kokeillut.

Tulisi jo pääsiäinen ja loma, edes hetken helpotus.

Tänään päivä sentään alkoi varsin miellyttävissä merkeissä, kun menin ystäväni kanssa aamiaiselle Kruunuhaan kahvila Q:hun. Edes jotain kivaa joskus. Suosittelen kaikille, aamiainen oli sopivan pieni arkiaamuun, mutta kuitenkin maittava. Siitä tuli hyvä mieli, ja tietysti sympaattisesta ystävästäni myös. Säteilevä olemuksensa saa minut aina hyvälle tuulelle ja antaa energiaa.

Yritän ajatella positiivisesti loppupäivän. Illalla menen taas joogaan. Siinäkin on varsinainen hyvän mielen aihe. Mikä loistava harrastus! Kuin olisin löytänyt kotiin.

Tämä Caesarsin biisi on saanut minut hymyilemään monasti, kuten moni muukin bändin biisi. Kun menee pieleen, on kuitenkin aina joku ilonaihe olemassa.

Just So

Tänään on kamala päivä, pitäisi pusertaa ilmoille vielä monenlaista juttua. Tuntuu, että vatsasta vääntää, kun hommia on pinossa niin paljon. Kaikki, minkä deadline ei ole huomenna klo 8 tai sitä ennen, jää tänään tekemättä.
Tässä teille kuitenkin kovasti ihailemani Agnes Obelin kappale Just So. Sillä oli tyynnyttävä ja ilahduttava vaikutus kiireen keskellä, tänään maanantaina.

Agnesia katsellessa ja muutenkin olen useasti miettinyt, miten kaikilla tanskalaisilla naisilla voi olla niin mahtavan paljon tukkaa.

Koko Jazz Club

Helsinkiläisessä Koko -teatterissa on pari kertaa kuukaudessa jazz-klubi. On varmasti ollut jo jonkin aikaa, mutta minä heräsin asiaan vasta tänään, kun eräs tuttu mies on siellä keikalla. Lukioaikainen luokkakaveri soittaa muun muassa bändissä nimeltä Tokka.

Kannattaa mennä, jos yhtään jazzista tykkää. Tuttuni ainakin on ihan huippuluokan muusikko ja Tokka on seuraavaksi lähdössä keikkailemaan Meksikoon. Koko Jazz Clubin kevään esiintyjälistassa on paljon aika hienoja juttuja, vilkaiskaapa. Koko on paikkanakin tosi tunnelmallinen, voin suositella esim. treffipaikaksi. :)

Keikka alkaa klo 19.00.

Lisää voi lukea Kokon sivuilta: www.kokoteatteri.fi

Kuva: Koko-teatteri

Árstíðir

Olen viime syksystä asti diggaillut kovasti islantilaista Árstíðir bändiä. Tykkään haikeista akustisista folkbiiseistä. Ei mitään elämää suurempaa, mutta sopivaa kuunneltavaksi pieneen talvihaikeuteen, pimenevään iltaan, kotimatkalle, autiolle tielle jne. Erityisen hauskaa on kuunnella islanninkielisiä kappaleita. Vaikka ei mitään ymmärrä, taipuu kieli hyvin musiikkiin, kuulostaa kauniilta laulettuna. Oli myös kiinnostava hoksata biisien nimistä, että islantia kirjoitetaan niin eri tavalla kuin vaikkapa ruotsia tai tanskaa. Bändi oli syksyllä Loosessa keikalla, tietysti missasin, mutta ehkä tulevat taas uudelleen.

Tässä livetaltiointi jostakin; englanninkielinen Kill Us, josta kovasti tykkään:



Lisää yhtyeestä: www.arstidir.com ja www.myspace.com/arstidir

Bongo Flava

Tässä teille perjantain kunniaksi, ilahdutukseksi ja mielen virkistykseksi annos tansanialaista hip hoppia eli Bongo Flavaa. Siinä on intensiteettiä. Tykkään. Artisti on Professor Jay.



Illalla nousee taas kone. Olen niin väsynyt, että tällä kertaa tuntuu jopa siltä, että ihan sama. Meillä molemmilla on ollut viime aikoina vähän siipi maassa. Toivottavasti viikonloppu auttaa pääseemään taas jaloilleen.

Hyvää ja sitäkin parempaa viikonloppua kaikille!

Synkkiä ajatuksia

Voi tätä syksyä. Eihän tästä meinaa tulla yhtään mitään. Olen niin kammottavan kireänä ja stressaantuneena ja väsyneenä koko ajan, että en jaksa enkä halua enää edes puhua poikaystävän kanssa puhelimessa. Ja sepä on kyllä jo jotain - siis harvinaista, lähes epätodellista. Olen käytännössä koko ajan vihainen. Lähinnä syynä ovat työasiat, oma riittämättömyyden ja voimattomuuden tunne, vähäiset onnistumiset ja kokemus siitä, että en pysty vaikuttamaan kokonaisuuteen yhtää pätkää. Ja se, että en ole onnistunut vielä löytämään ulospääsyä ja vaihtoehtoa pattitilanteelle. Ja tietysti tähän vaikuttaa myös se, että olen tehnyt viimeiset pari viikkoa ihan liikaa töitä, en ole päässyt lepäämään viikonloppuina ja olen nukkunut aiva törkeän vähän.

Unettomuus on kyllä ikävintä mitä tiedän, koska se tekee pidemmän päälle koko elämästä ihan helvettiä. Väsyneenä kaikki kuormittavat asiat tuntuvat tuhat kertaa kuormittavammilta ja kaikki mistä voi hermostua ja pahoittaa mielensä, moninkertaistuvat. Väsymyksen myötä tulee myös keskittymiskyvyttömyys, joka tekee kaikkien, aivan pientenkin asioiden suorittamisesta helvetin vaikeita. Ja nekin ihmiset joista oikeasti pitää, ajavat aika helposti raivon partaalle. Lopulta sitä huomaa olevansa aivan hysteerisessä tilassa, sodassa koko maailmaa vastaan.  

Kaipaisin varmaan jotain naurujoogaa tai jotain muuta vapauttavaa ja energiatasoja nostavaa kokemusta, joka päästäisi pahan hengen ulos. Tai sitten kalsarikännejä... Kuka tulisi tänne meikäläisen kanssa vetämään ne, että ei tarvitse yksin sammua sohvalle?

Kuvan olen ottanut elokuun lopussa bussin ikkunasta ollessani matkalla yhden parhaan ystäväni keikalle Paraisille. Taivas oli häkellyttävä, niin kirkas ja niin synkkä, niin lämmin ja niin kylmä yhtä aikaa. Ilta oli muutenkin upea ja ennätin bussissa miettiä paljon omaa elämää ja asioita, niinkuin yleensä ennättää, kun on matkalla jonnekin. Kuva on yksi monista. Valikoin tähän sellaisen, jonka alalaitaan en ole ikuistanut omia varpaitani. Meikällä on aina tapana ottaa kengät pois ja nostaa varpaat siihen ikkunan pienelle reunukselle, jos istun penkissä yksin.

Tässä yksi biisi, jota olen nyt muutaman kerran soittanut repeatilla, kun se on niin tiukka, että sopii erittäin hyvin tähän "tekisi mieli paiskoa kaikki tavarat ja kaataa kirjahylly" -mielentilaan Ane Brun on aivan helvetin hyvä. (kirjotin aika monta kertaa helvetti tähän yhteen päivitykseen).

Coeur de pirate

Torstai-aamun musavinkkinä, tuhottoman pitkän (mutta myös ajoittain aikamoista flowta sisältävän) keskiviikkopäivän ja useasti huonosti nukutun yön jälkeen: Coeur de pirate.

Se tekee minut tässä harmaassa ja ankeassa syysaamussa niin onnelliseksi. Rakastan sitä!



Ehkä jopa enemmän pidän biisistä Comme des Enfants, mutta kun nyt rakkaudesta kirjoitetaan, niin pakko linkittää tämä suloinen C'etait salement romantique. Todellakin! :)
Coeur de Pirate on kanadalaisen lauluntekijän Béatrice Martinin "bändi". Siis lainausmerkeissä bändi, koska käsittääkseni hän soittaa levyllä kaiken itse ja keikoilla on sitten mukana muitakin.

Tässä Beatricen MySpace -proofiiliin listaamat vaikutteet:

Kundera, Sartre, la Main, l'avenue du Parc, l'hiver, l'été, le noir, le blanc, La cumparsita, l'argentine, l'alaska, la danse moderne, la danse sociale, Banksy, Ghostpatrol, Bernard Emond, Guillaume Vigneault, Malajube, Basquiat, Brigitte Bardot, Aznavour, Megasoid, le tango, Debussy, les Naive New Beaters, The Kooples, Eddie Barclay, Eli B., Justine Masse, la vie sous toutes ses formes, les garçons, les guitaristes qui portent des pull ridicules en concert, Paris, Montréal

Uppoaa meikäläiseen kuin veitsi, suloisesti ja suoraan sydämeen. ;)

Lisää voi lukea täältä: http://www.myspace.com/coeurdepirate#ixzz0zfkcG6bO

Kielletyt käskyt 1968

Risteilin YouTubessa ja vastaan tuli tämä Kristiina Hautalan esittämä Kielletyt käskyt -biisi. Olen aina luullut, että se on Chydeniuksen ja Oksasen yhteistyötä, mutta tänään opin, että laulun on tehnyt Lasse Mårtenson ja tekstin Jukka Virtanen. Oi ihmetystä!

Koukutuin aivan täysin videoon. Siinä ihastuttavat Kristiina Halkola ja Jörn Donner päätyvät ravintolasta kotiin/hotelliin ja tietysti samaan sänkyyn. Tosin siveästi yöpaita päällä. Pätkä on niin tyylikäs! Vaatteet, hiukset, interiööri, kuvaus, valaistus; upeat! Kristiina Halkola väläyttää muutaman fantastisen hymyn ja Jörn Donner on ihanan viaton viettelijä. Lisäksi vielä suloinen nukenkasvoinen Kristiina Hautala tulkitsee ponnekkaasti, mutta herkästi, ja suurella huumorillakin. Olen aina pitänyt kappaleesta tosi paljon. Se on niin svengaava ja mukavan anarkistinen, teksti on suorastaan nerokas. Uskallusta maailmassa tarvitaan ja päätöksiä. :)

You make me feel so MAHTAVA

Pieniä hyviä ja iloisia asioita on tullut vastaan tänään torstaina. Aamulla työmatkalla huomasin, että joku oli maalannut jalkakäytävään tekstin: You make me feel so MAHTAVA. Annan kovasti arvoa sen tekijälle. Minua ilahdutti se koko päivän. Paluumatkalla pysähdyin ottamaan kuvan.

Eduskuntatalon edessä olevaan tasaisen sinivalkeaan orvokkipenkkiin on eksynyt vahingossa yksi oranssi ja yksi keltainen orvokki. Käykääpä katsomassa. Ne kirkuvat omaa paikkaansa siellä tyylipuhtauden seassa. Sekin jaksoi hymyilyttää. Sattuma on ihana. Se ei asetu raameihin.

Tänään olen kuunnellut mm. tätä The Middle Eastin Blood -biisiä.

Poikaystävälläni on tänään tutkinto. Hän valmistuu. Olen odottanut koko päivän jännittyneenä ensin, että hetki koittaisi ja sitten uutisia. Pari minuuttia sitten tuli viesti, että kaikki oli mennyt tosi hyvin. Voi iloa! Hänelle voisin sanoa tänään, että "You make me feel so mahtava!"

Bon Iver

Tämän päivän biisinä soi Bon Iverin Skinny Love, joka sopii minusta erinomaisen hyvin tähän sumusta harmaaseen maanantai-päivään. Tässä päivässä ei ole mitään erityistä, se vaan lipuu ohi. Yksi päivä matkalla seuraavaan. Tosin tavanomaisuudesta poiketen söin lounaalla tonnikalapitsaa - äijämeininki, tukka nutturalla.



Mad Worldin maanantai on toiveikas. :)

Ihana ralli

Voimaa kaikkien keskiviikkoon! Minulle sitä antoi tämä Frida Hyvösen ihana ralli Birds:



En jaksaisi vetää työviikkoa läpi ilman musiikkia. Tiedättekö sen mahtavan tunteen, kun joskus jonkun umpimähkään valitun artistin umpimähkäinen biisi kolahtaakin ihan sattumalta juuri siihen hetkeen ja tunnelmaan ja kertoo siitä kaiken. Tai toisaalta muuttaa sen kokonaan.

Tänään se oli Hyvönen ja Birds. Yhtään lintua ei kyllä näy lähimaillakaan, ei ole näkynyt koko päivänä. Jotenkin tämä nonsence vaan kolahtaa juuri tällaisena tuiki tavallisena keskiviikkona. Päivänä, jossa ei ole mitään sellaista, joka tekisi siitä tippaakaan erityisen. Tällaisena päivänä pitäisi karata töistä ja lähteä vaeltelemaan auringonpaisteessa päämäärättömästi pitkin Helsingin rantoja. Seisahtua ajoittain ja katsella ympärilleen. Kellä on tämä mahdollisuus, tehköön niin heti! Minä jatkan sillä välin täällä toimiston kelmeän loisteputken valossa elinkeinopoliittisen ohjelman lukemista.

Jos on aikaa, kannattaa katsoa myös, miten Hyvönen & Co vetävät Birs-biisin pukuhuoneessa acapellana. Hauskalta kuulostaa. Okeastaan kannattaa katsoa, vaikka ei olisi aikaakaan. Niin minäkin tein. :)

Asioita joista pidän: Kappaleet joiden kertosäkeessä lauletaan Lalaa la la laa laa

Tykkään kovasti sellaisissta kappaleista, joiden kertosäkeessä lauletaan lala lala laaa laa laa lala la. Se on minusta niin söpö juttu, että se tekee melkein mistä tahansa kappaleesta hyvän. Tai no, ei ehkä ihan mistä tahansa kappaleesta, mutta aika monista pidän enemmän, jos tällainen kertosäe löytyy.

Tässä malliksi Raymond&Marian Ingen vill veta var du köpt din tröja -kappale. Lala laa laa -osuutta joutuu kyllä odottamaan melkein loppuun, eikä kyseessä ole varsinainen kertosäe, mutta en nyt löytänyt parempaa esimerkkiä. Tämä on minusta kyllä muutenkin tosi hyvä kappale!

Söpö söpö söpö kappale

Olen aamusta asti taistellut erään työasian kanssa. Siihen liittyvä tekninen prosessi on aiheuttanut minulle useita (uusia) harmaita hiuksia. Koska ei ole ketään keneltä kysyä teknistä apua, joudun pähkäilemään kaikenlaisten osaamiseni yli kipuavien ongelmien kanssa yksin.

Ongelmaa on aivan mahdotonta edes lähteä jakamaan muiden kanssa, koska tietämättömyys aihauttaa välittömiä paniikkireaktioita: "Pitäähän se nyt saada toimimaan, se pitää saada toimimaan!" Kellään ei ole ratkaisua, mutta kohkaamisen määrä on yletön. Oletan että paniikkipurkaukset johtuvat siitä, että muut tietävät vielä vähemmän kuin minä, jolloin ongelmien mittakaavaa on heidän mahdoton käsittää. :) Rasittavaa.

Onneksi muistin päivän kuluessa tosi söpön bändin, johon törmäsin jossakin, en nyt enää muista missä. Se tekee minut ihan tavattoman hyväntuuliseksi, vaikka olisi mikä bugi ja kökköys työn alla. Tässä nyt yksi kappale Raymond & Marialta, mutta tykkään kaikista kuulemistani niin paljon, että saatan linkittää niitä tänne toistekin. Niiden verkkosivutkin on ihanat! Erityisesti tässä kappaleessa kosketti ehkä tänään tuo video. Tekisi näet mieli pökertyä suorin vartaloin maahan, kuten tytöt videossa tekevät.:)

Por Una Cabeza

Töissä oli tänään taas tympeä päivä, motivaatio on karussa. Mutta paranihan se päivä loppua kohden, kun menin työpäivän päätteeksi nauttimaan ehkä viimeisestä aurinkoisesta syyspäivästä, tai sen rippeistä Suurkirkon portaille. Se on yksi Helsingin parhaita paikkoja. Kauneimpia ainakin.

Olimme ystävän kanssa pienimuotoisella piknikillä. Joimme jaffaa ja jaoimme Kanniston leipomon foccacian. Yliopistonkadulla sijaitseva Kanniston myymälä rokkaa. Minusta tuli tänään kanta-asiakas. Jälkiruuaksi jonkun työpaikkani ystävällisen sielun tuomat omenat.

Kun erkanimme kotiin oli aurinko jo laskenut. Kämpin kulmaan päästyäni oli pakko pysähtyä. Siellä jousikvartetto soitti Carlos Gardelin Por una Cabeza -tangoa. Jäin kuuntelemaan. Sehän oli kuin leffasta ikään, ehkä maailmanhistorian dramaatisin ja samalla myös romanttisin kappale. Ei sellaisen merkittävän hetken ohi voi niin vain kävellä. Jäin siis kulmaan töröttämään ja uppouduin tähän tunnemyrskyyn. Kappaleen loputtua pitikin sitten proosallisesti kiiruhtaa juoksujalkaa kotiin pissahätää pidättäen. :)