Kielioppia

Ystäväni kirjoitti aamulla statuspäivitykseensä niin hullunkurisen jutun, että on suorastaan pakko hävyttömällä tavalla varastaa se tänne.

"Substantiivi on se sana, jonka jälkeen voi lisätä "perkele", kuten äijänperkele, autonperkele. Adjektiivi on sana jonka eteen lisätään "paskan", kuten paskantärkee, paskanhailee. Verbi on sana, jonka jälkeen lisätään sanat "ihan sikana". Yhdyssana on sellanen jonka väliin ei voi laittaa "vittu". Niinku yhdysvittusana. Ei käy. Kuormavittuauto. Ei käy. Aivan vitun ihana. Käy."

Tyydytti nauruntarpeen. Kiitos ihanalle Päiville!

Thanks for not coming back!

Tämä nauratti tänään keskiviikkona:



Elokuvateatterin vahtimestari heitti katsojan kesken leffanäytöksen ulos. Nainen oli saapunut näytökseen myöhässä ja käyttänyt kännykkää apuna päästäkseen paikalle, istuttuaan hän alkoi lähetellä tekstiviestejä, mikä tietysti häiritsi vieressä istuvia. Nämä valittivat ja kun ei tepsinyt valittivat vahtimestarille ja tämä huomautti tekstailijalle. Kun huomautus ei tepsinyt, pyysi vahtimestari naista poistumaan. Kimpaantuneena saamastaan kohtelusta hän jätti vihaisen viestin vastaajaan. Elokuvateatteri pisti paremmaksi.

Häiriköivään käytökseen törmää eniten suurissa teattereissa, mutta toki joskus pienissäkin. Olimme Tanskassa katsomassa leffaa, kun edessä istunut mies pisti tupakaksi. Ei se minua hirveästi haitannut, mutta olin ihan äimänä siitä itsevarmuudesta, jolla jotkut vaan tulevat ja polttavat leffassa. Ja siis tupakointihan oli tässä tanskalaisteatterissakin kiellettyä. Kukaan ei tosin valittanut miehelle mitään, eikä häntä liioin heitetty ulos. Ihmettelin miten palohälyytin ei pärähtänyt soimaan - ehkä sitä ei ollut.

La revolution des crabes

Olen horoskoopissa rapu. Ehkä siitä syystä tämä animaatio sytyttää. Sympaattiset ravut! :)

Uutisia perussuomesta

Uutisia PerusSuomesta from Mika Lammi on Vimeo.


Moni on jo ennättänyt FB:ssä itkeä, onko Suomessa enää elämää perussuomalaisten vaalivoiton jälkeen. Höpsis sanon minä. Katsokaa vaikka!

Kyseessä on YLE:n vaalitenttiohjelmiinsa vuonna 2007 tilaama puolue -klippi. Näitä tekivät kahdeksan suomalaisen ammattikorkeakoulun av-opiskelijat. Perussuomalaiset pääsivät Kymenlaakson amk:n tarkasteluun.

Sydämen mitalla

Voi ei. Sydämmenmuotoinen mittalusikkasetti. Rakkauden mitta. Tämä on minusta aivan hykerryttävän söpö.

via Black Eiffel

Lusikkaa myy tällainen putiikki: Beehive Kitchenware

Asioita joista pidän: Pulkkamäki

Olen perinyt asuntoni edellisiltä asukkailta punaisen pulkan. Se on ollut - jos ei nyt ahkerassa, niin kuitenkin säännöllisessä - käytössä kaikki nämä vuodet. Pulkkamäki löytyy läheltä. Uskallan nimittäin väittää, että pääkaupungin paras pulkkamäki on ikkunani alla. Se on tarpeeksi hurja, olematta kuitenkaan liian pelottava, se on pitkä ja vauhti kiihtyy siinä hienosti. Lumi pöllyää komeasti.

Aamulla ja päivällä mäessä laskevat polvenkorkuiset, alkuillasta opiskelijaporukat ja loppuillasta sellaiset omaa laskurauhaa kaipaavat kummajaiset, kuin minä.

En ole vielä koskaan ollut mäessä yksin, vaan aina kaksin. Niin se on hauskempaa. Pulkkaan mahtuu kerralla kaksi, jos kaipaa hurjempaa vauhtia, voi laskea välillä vuorotellen. Pulkkamäessä saa kyllä aikuisiän parhaat naurut.

Næturvaktin

Oletteko katsoneet FST:lta islantilaista sarjaa Päivävuorossa/Dagskiftet/Næturvaktin? Jäin ensi katsomalta koukkuun näihin islantilaisen huoltoaseman touhuihin. Päähenkilöt Georg, Ólafur  ja Daniel ovat ihan mahtavia. Toisaalta tosi överejä, mutta toisaalta aika naturalistisia. Minussa herää tätä katsoessa entistäkin suurempi halu päästä Islantiin. Ensi kesästä on ollut puhetta, ihan oikeasti. Suunnitelman poikanen on jo itämässä.

Sarja on tehty 2007. Se on ohjannut Ragnar Bragaso. Enpä tiedä mitä muuta hän on ohjannut. Mutta epäilenpä, että sarja on tullut Suomeen Pohjoismaisen ohjelmavaihdon kautta. Pohjoismaiset yleisradiot vaihtavat ohjelmia ja tätä touhua koordinoidaan DR:ssa eli Tanskan yleisradiossa. Sattuneesta syystä tiedän.

Minulle tulee Paivävuorosta elävästi mieleen Niel Hardvickin Tankki täyteen. Eikä pelkästään siksi, että ollaan huoltoasemalla. Tämä on 2000-luvun versio samasta teemasta.

Suosittelen katsomaan tiistaisin FST5 klo 21.30. YleAreenastakin löytyy.

Ahahahahahahaa!

Repesin tätä äsken ihan täysillä! Aviomies teki aamupalaa sänkyyn raskaanaolevalle vaimolle, jonka lääkäri on tuominnut vuodelepoon. Hitsi miten söpöä, mutta hei, onhan se nyt ihan hiton kämänen aamupala! Taisi jääkaappi olla aika tyhjillään. Erityisesti meikäläistä naurattaa tuo parran virkaa toimittava puolikas paahtoleipä. Tosin ei minulla oikeasti ole mitään nauramista. Oman jääkaapin täytteet vielä ankeammat, aamupalaksi kelpaamattomat suorastaa.

Kuva löytyi suosikkini Cup of Jo:n kautta. Pienet puistatukset sain siitä, että huomasin päätyneeni  paranting.com -sivulle. WTF am I doing here! :)

Metropolitan Diary

Ystäväni antoi tänään ihanan linkkivinkin, jonka pistän tietenkin heti jakoon. The New York Times -lehden kollektiiviseen kaupunkipäiväkirjaan Metropolitan Diary voi lähettää julkaistavaksi New Yorkissa tapahtuneita sattumuksia ja ajatuksia. Isoon kaupunkiin (ja kai pienempäänkin) mahtuu kaikenlaista hauskaa ja herkkääkin.

Meikäläistä nauratti esimerkiksi tämä seuraava (itsekin pidän Twixeistä): 

DEAR DIARY:
My son, as part of a school project for first graders at Public School 199 in Manhattan, has taken to writing famous people and companies in search of getting a letter back in the mail. Every day, when he gets home, he diligently checks the mail for replies to his letters, many of which have gone unanswered. (Are you reading this, Nick Swisher and Mayor Bloomberg?)
In July, however, he received a large package from the W. P. & R. S. Mars Company, to which he had written to get the recipe for Twix, his favorite confection. In the box was a handwritten letter:
“Dear Bryce,
Thanks so much for your letter. We are not the Mars Candy Company. We are a Midwestern supplier of industrial equipment. So, I am sorry that we can’t tell you how Twix are made. However, we can send you some. Hope they make it to New York in one piece.”
In the box, along with the handwritten note, were two super-size Twix bars, a pizza cutter and a key chain.
I realized two things: First, to be more careful when looking up addresses on the Internet, and second, that the kindness of strangers (especially in the Midwest) still exists.

Barry Chung


Sympaattisia tarinoita lisää täällä:
http://topics.nytimes.com/topics/news/newyorkandregion/columns/metropolitandiary/

Lemur mimoso

Olen katsonut tämän videon jo varmaan kymmenen kertaa, mutta se jaksaa naurattaa joka kerta yhtä paljon. Mahtava otus. Lemurin nimi on Sonya ja se syö matoja.



Näin muuten molemmat Madagaskarit kesälomalla ensimmäistä kertaa. Vaikka se monin paikoin olikin vähän rasittava, niin erityisesti nämä lemurit ja pingviinit veivät sydämeni.

Tässä Madagascar trailer niille, jotka eivät ole leffoja nähneet.

Parta parrattomalle

Vogue Knittingin FaceBook -sivulta löytyi tällainen loistoluomus. Parta ja pipo. Niitä on myös eri väreissä, voi valita itselleen sopivimman ja ehkä vaihdella myös asun mukaan.
Erityisesti minua naurattavat nuo ylöspäin kihartuvat viikset. Tosi mainio.

Parran ja pipon voi ostaa Etsystä. Hinta on kyllä aika huima: 45$. Ehkä pitäisi väkertää tällainen itse.

Heureux anniversaire!

Hoksasin ihan yllättäen, että tämä Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta -blogi on tänään toiminut tässä osoitteessa vuoden. Pidemmittä puheitta, hyvää vuosipäivää rakkaat lukijat!

Ja tässä teille juhlan kunniaksi hassu video, joka nauratti ainakin minua:



Mukavaa päivää kaikille!

Hasardihommaa

Blogiin kirjoittaminen ei ole oikein maistunut viime viikkoina. Tämä on ehkä ollut aistittavissa verkkaisesta päivitystahdista. Kesämielellä ollaan...

Aamulla kahvihuoneessa pomo tapaili Mikko Alatalon Hasardihommaa -kappaleen sanoja. Jotain siinä laulettiin ylijäämäihmisistä. Kuulosti alatalomaisesti aika loistavalta. Hasardihommaa ei löytynyt YouTubesta, kun äsken etsin, mutta tällainen toinen helmi löytyi: Hervantaan, Hervantaan. Ja on siellä muutakin kuuntelemisen arvoista Mikkoa. Hyvä alku päivälle. Suosittelen.

You make me feel so MAHTAVA

Pieniä hyviä ja iloisia asioita on tullut vastaan tänään torstaina. Aamulla työmatkalla huomasin, että joku oli maalannut jalkakäytävään tekstin: You make me feel so MAHTAVA. Annan kovasti arvoa sen tekijälle. Minua ilahdutti se koko päivän. Paluumatkalla pysähdyin ottamaan kuvan.

Eduskuntatalon edessä olevaan tasaisen sinivalkeaan orvokkipenkkiin on eksynyt vahingossa yksi oranssi ja yksi keltainen orvokki. Käykääpä katsomassa. Ne kirkuvat omaa paikkaansa siellä tyylipuhtauden seassa. Sekin jaksoi hymyilyttää. Sattuma on ihana. Se ei asetu raameihin.

Tänään olen kuunnellut mm. tätä The Middle Eastin Blood -biisiä.

Poikaystävälläni on tänään tutkinto. Hän valmistuu. Olen odottanut koko päivän jännittyneenä ensin, että hetki koittaisi ja sitten uutisia. Pari minuuttia sitten tuli viesti, että kaikki oli mennyt tosi hyvin. Voi iloa! Hänelle voisin sanoa tänään, että "You make me feel so mahtava!"

Promotio ordinis Philosophorum

Tässä muutama kuva toissaviikon juhlinnasta. Osallistuin Helsingin yliopiston Filosofisen tiedekunnan promootioon, maisterina. Juhlinta kesti kaksi ja puoli päivää, aamusta iltaan ja melkein yötkin läpeensä. Olimme tosin seuralaiseni kanssa kaukaa viisaita ja lähdimme kotiin kahtena ensimmäisenä iltana jo puolen yön jälkeen. Lauantain ja sunnuntain välinen yö venyikin sitten aamuviiteen ja kruununa oli vielä koko sunnuntain kestänyt päivystäminen työpaikan standillä Maailma kylässä -festareilla. Täytyy myöntää, että turnauskestävyyteni ei ole ennallaan. Itseäni puolet vanhempi seuralainen jaksoi paljon paremmin kuin minä. Yltiöpositiivisen hengen voimalla kai.

Tästä kaikki alkoi. Aktiharjoituksella yliopiston juhlasalissa. Maisterit töröttivät seinänvieressä kahdessa rivissä koko perjantain kolmituntisen seremonian ajan ja aika pitkälti sitä ennen ja sen jälkeenkin. Jouduin tietenkin eturiviin. En ole varmaan ikinä elämässäni seissyt niin pitkää palaa istumatta tai nojaamatta kertaakaan. Tohtorit seisoivat vielä paljon pahemmassa paikassa, salin edessä, parnasson molemmin puolin. Yliopiston viimeinen kiusaus maistereille ja tohtoreille, kuten joku kanssaseisojani asian ilmaisi.

Aktiharjoituksesta kuljettiin seppeleensitojaispäivällisille Kaapelitehtaan Merikaapelihalliin. Se on uskomattoman hieno tila myös juhlakäytössä. Minun seuralaiseni lintsasi seppeeleensidonnasta, mutta ehkä hyvä niin. Hän ei ole kovin näppärä käsistään ja yleisen seppeleensitojan tekemä seppele oli tosi tasainen. Rokkia hän osaa silti tanssia paremmin kuin kukaan muu. :)

Illan aikana, kuten myös seuravien päivien ja iltojen ja öiden aikana seurasi paljon puheita. Useimmat olivat todella hyvä täytyy myöntää. Matti Klinge, joka osallistui promootioon riemumaisterin ominaisuudessa, puhui erityisen hyvin. Siinä vasta arvokas ja viisas, mutta silti kuitenkin uskomattoman huumorintajuinen ja itseironen vanha ihminen. Jos olin jo aikaisemminkin vähän, niin nyt sitäkin enemmän ihastunut hänen tyyliinsä.

Tässä on kuva lauantain huviretkeltä. Seilasimme Vispilä-laivalla kauppatorin rannasta Kulosaareen ja söimme lounasta kasinolla. Siellä oli tietenkin taas lisää puheita. Parasta kaikissa tilaisuuksissa oli se, että tutustui koko ajan uusiin, todella erilaisiin, eri-ikäisiin ja ennen kaikkea kivoihin ihmisiin. Mainiota porukkaa!

Lauantai-iltana oli promootio-tanssiaisten vuoro. Vanha ylioppilastalo oli todella juhlallinen. Tuntui jotenkin historialliselta viettää siellä sellaista aivan alkuperäisen tarkoituksen mukaista ja näköistä juhlaa. Ilmeisesti filosofisen tiedekunnan promootiotanssiaiset on tanssittu Vanhalla niin kauan kuin talo on ollut olemassa. Itse olen ollut ensimmäisen kerran Vanhalla syksyllä -98 jossain reggae -bileissä. :)

Tässä kuvassa taitaa olla meneillään joku valssi. Tanssiaisissa tanssittiin kaikkia niitä samoja tansseja, joita vanhojen tansseihin opetellaan. Vasta ihan lopuksi oli vapaampaa musiikkia. Silloin mekin vähän pyörähtelimme lattialla. Seuralaiseni tanssitti kohteliaaseen tapaansa muitakin, joilla ei ollut omaa tanssittajaa.

Tanssin päätteeksi porukka riehaantui ihan täysin. Muodostettiin valtava macaroni -letka, joka hyppi ja loikki eteenpäin yhtenäisenä käärmeenä talon molemmissa kerroksissa, ylös ja alas portaita, tanssilattiaa ympäri ja lopulta myös ulos kiertämään Kolmen sepän patsasta.

Mukana oli epäilemättä satoja ihmisiä, vaikka tanssiaisväki olikin jo tuohon mennessä vähän harvennut. Näistä kuvista ei oikein saa käsitystä, teidän täytyy käyttää mielikuvitusta. Näky oli kuitenkin aivan uskomattoman huvittava. Paikalle kerääntyi paljon töllistelijöitä,
ihmekös tuo.

Kahden jälkeen yöllä oli vuorossa kulkue, joka kiersi Kolmen sepän patsaan ja useimpien Esplanadin patsaiden kautta puheita pitäen ja skumppaa ryystäen. Välillä laulettiin lauluja.

Viimeinen puhe pidettiin promootioperinteen mukaisesti yliopiston parvekkeelta nousevalle auringolle klo 4.13. Juotiin myös skumppaa, mitä osa seurueesta oli kyllä ryystänyt pitkin matkaa. Yritin muistaa seuraavaa työpäivää, mutta tähän viimeiseen poksautukseen lähdin minäkin mukaan.

Promootio sinänsä oli uskomattoman hieno kokemus, vaikka en yleensä tällaisten juhlien perään olekaan. Ennakkoluulostani huolimatta se oli kuitenkin kaikkea muuta kuin pönötystä. Ihmiset olivat aivan ihania, uskomattoman hauskoja ja vallattomia ja älykkäitä ja hyvin vilpittömiä niin arvokkuudessaan kuin ilonpidossaankin.

Minulle on jäänyt mieleen sunnuntai-aamun patsaskävelystä puhe Eino Leinon patsaalla, jossa puhuja siteerasi vaimoaan, joka oli siteerannut jotakuta toista:

"Vaimoni on sanonut, että xxx on sanonut, että sivistynyt ihminen on aina hyväntuulinen."

Minusta se on hyvin sanottu. Eihän aina tietenkään voi olla hyväntuulinen, mutta ihan kaikkea omaa kiukkua ja pahaa oloa ei pidä syytää kanssaihmisten niskaan. Aika usein he ovat ihan syyttömiä siihen. Sitä paitsi hyvä olo säteilee ja kertautuu.

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin...

Rakkausmakkari

Kaikenlainen rakkausaiheinen sisustustavara puhuttelee minua nykyisin kovasti, tosin huumoria pitää olla. Esimerkiksi tämä tyyny tai tämä naulakko sytyttävät! Samoin kuvien makkari, joka löytyi Here's lookin at me kid -blogista. Sängyn päälle ripustetun XOXO -kyltin ja seinävaatteen jossa lukee I don't care too much for money, money can't buy me love ottaisin myös omalle seinälleni.




Myös tämä tyynynpäällispari nauratti kovasti. Eipä sekaannu tyynyt. Tosin partakarvat voivat tuntua vähän turhankin karvaisilta korvaa vasten. :)

Kuvat: Darling Dexter

Asennetta

Kokkaan todella harvoin, koska syön yleensä aina kodissani yksin ja vaivaa ei oikein viitsi moisen ankeuden vuoksi nähdä. En erityisesti edes pidä ruuanlaitosta, mutta jos on sopivaa kokkaussauraa, homma sujuu joutuisammin ja voi olla jopa hauskaa. Keittokirjojen selailu sen sijaan on minusta mukavaa, mutta siihenkin pitää olla jokin järkevä syy - kuten tuloillaan olevat juhlat tai poikaystävä.

What the fuck should I make for dinner -sivu on minusta aivan uskomattoman huvittava. Se sopii hyvin tällaisille vähän kyynisille kodinhengettärille, joita keittiöhommat eivät useinkaan inspiroi ollenkaan.

What the Fuck Shoul I Make -palvelu tarjoaa kävijälle randomreseptiä ja jos se ei miellytä niin toista randomreseptiä. Kasvissyöjä pääsee suoraan omaan valikkoonsa ja lihansyöjä taas vastavuoroisesti pois kasvisreseptisivulta. Palvelu käyttää hyväkseen netin miljoonia reseptejä jakavia sivuja.

Kolmen-neljän I don't fucking like that -valinnan jälkeen palvelu vastasi näin:
I'd say eat shit, but that wouldn't be helpful, how about some...

Greek Salad with Orzo and Black-Eyed Peas

(kuvassa)

Asioita joista pidän: Rättikattoinen Renault

Yläasteen ranskankirjamme kuvituksena oli hassunkurisia ranskalaista elämää kuvaavia piirroksia. Erityisesti työkirjassa toistui useita kertoja kuva tällaisesta Renaultista, konka katto oli kääritty rullalle taakse. Olin huono ranskassa ja kun en jaksanut seurata tunneilla, jäljentelin kuvaa vihkoon ja työkirjan sivuille lukemattomia kertoja. Sitä myötä rellun muodot syöpyivät tajuntaan.

Ehkä juuri tämän muiston vuoksi tunnen salaista rakkautta rättikattoisiin relluihin. Ja jos joku auto pitäisi ostaa, ostaisin tunnesyistä sellaisen. - Tiedän tiedän, eihän ranskalaisista autoista ole tosimiesten mielestä mihinkään. Jokin relluissa minua silti miellyttää. Ne ovat niin hupaisan näköisiä. Komiikka kuuluu niihin aivan yksiselitteisen olennaisesti.

Eihän tällaista autoa voi katsoa hymyilemättä. Varsinkin jos kuvittelee, että rättikattoiseen pikkurelluun on ahtautunut pitkäjalkainen viisihenkinen perhe sekä koira ja isoäiti. Eväskorit ja muut tykötarpeet on sidottu avonaiseen takaluukuun, josta vielä pistää ulos aurinkovarjo ja ja ajetaan hikisestä suurkaupungin helteestä rannalle.

Minun mielessäni tähän ajatukseen yhdistyy syystä tai toisesta myös Jacques Tatin maailma, erityisesti Riemuloma Rivieralla -elokuva (suomenkielinen käännös on väärä, mutta minusta mitä mainioin - riemuloma tosiaankin :D) Rellulla ajetaan tietysti vauhdikkaasti, kuin nopeutetussa filmissä, ihan liian kovaa. Tehdään nopeita ohjausliikkeitä, väistellään jalankulkijoita ja taustalla soi hassunkurinen veijarimusiikki.

Tässä pätkä Tatin Trafic -elokuvasta; rellukuski on aika puhutteleva. Heh!:

Mobylette

Yksi tyylikkäimpiä menopelejä joita olen nähnyt on tämä ranskalaisen Motobecane -tehtaan valmistama Mobylette. Se tuli tuotantoon 1949. Niitä valmistettiin vuoteen 1981 mennessä 14 miljoonaa. Sitten Motobecane otti ja teki konkurssin. Polkupyörän ja mopedin yhdistelmä on varsin näppärän kokoinen - ja ennen kaikkea tyylikkään vauhdikas.


Olen keskimäärin aika laiska pyöräilijä. Tällä hetkellä en edes omista omaa pyörää, koska edellinen varastettiin ja lainassa on siskon oma. Tällainen Mobylette varmasti innostaisi minua enemmän, sillä olen vuosikausia haaveillut Vespasta tai muusta skootterista. Mobylettessa viehättää vielä erityisesti sen polkupyörämäinen muotoilu. Olisi myös hauska päästä kokeilemaan käytiin polkemisen mekaniikkaa. Mistähän näitä keräilyharvinaisuuksia vielä saisi?

Love Is The New Black

Tämä ajatus ilahdutti ja nauratti tänään maanantaina. :-)
Ajatuksen voi ostaa The Love Shop -verkkokaupasta. Kauppa näyttäisi nopean selauksen perusteella olevan kuin minulle tehty. Vai mitä sanotte tästä tai tästä? Tai tästä ja tästä?