Something in the water

Poikaystäväni on kipeänä jo kolmatta viikkoa. Ikiflunssa ei ota talttuakseen vaan vie äänen ja kunnon. Hän lähti uhmakkaasti hurjalle baarikierokselle viime viikonloppuna heti, kun tauti oli antanut vähäisiä heikkenemisen merkkejä, ja sai nöyrtyä, kun se hyökkäsi kahta kauheampana takaisin.

Myötätunnosta tympääntynyttä sairastajaa kohtaan, ikävästä ja ehkä omasta ikävystymisestäkin johtuen, olen melkein sortumaisillani ostamaan sikakalliit viime hetken lennot ensi viikonlopuksi. Roikun vielä epätoivoisesti kiinni viimeisissä säästäväisyyden riekaleissa. Paljon ei ole enää jäljellä.

Tämän Brooke Fraserin kappaleen lähetin tänään piristämään kurjuuden keskelle. Kuulemma toimi ihan kohtuullisesti. Pidän muistakin Brooken kappaleista, mutta tämä kolahtaa tosi kovaa, paitsi koska se on niin hauska rallatus, myös nimensä takia: "There is something in the water that makes me love you like i do".
Kertosäe tuo hymyn huulille.

Montevideo 2

 

Montevideossa oli keltaista, punaista, ruskeaa, vihreää ja turkoosin sinistä sulassa sovussa. Ei joka paikassa, mutta monissa - mausteena. Jäin ikävöimään värejä, kun palasin Suomeen. Täällä kaikki on niin mustavaltoista, hilpeällä harmaalla maustettua. 

Tänään soi

Lauantai-ilta kääntyy kohta yöksi, enkä ole tehnyt tänään mitään tuottavaa. Ehkä se on ihan ok. Aina ei tarvitse, varsinkin jos on ollut kipeä ja edelleen väsyttää.
Tänä iltana soi Bette Davis Eyes. Se saa ihoni hyvästi kananlihalle. Voisin kuunnella sitä loputtomiin.

Suomenlinnassa sunnuntaina

Tässä muutama kuva viime viikonlopulta. Se oli meidän ensimmäinen yhteinen viikonloppumme minun kotiinpaluuni jälkeen. Oli ihanaa.

Ei ollut samanlaista ahdistusta edellisestä ja seuraavasta erosta kuin yleensä, koska loma oli vielä tuoreessa muistissa. Parin viikon eron aikana olimme kuitenkin ehtineet tahoillamme miettiä kaikenlaista. Meillä oli paljon puhuttavaa.

Viikonloppu oli hieno. Syvä. Täynnä tunnetta.

Sunnuntai on aina haikea. Nyt torjuimme ahdistusta käymällä Hietsun kirpputorilla, josta mukaan tarttui lisälämmitin, siis sähköpatteri (!).
Älkää kysykö miksi. Minun tehteävänäni on syyskuussa rahdata se Tanskaan.

Iltapäivän lopulla lähdimme Suomenlinnaan. Ajatus tuntui lautalla aivan hullulta, koska sadepilvet olivat todella uhkaavat.

Mutta emme sitten lopulta kastuneet ollenkaan, vaan saimme seurata Kustaanmiekassa pilvien liikettä ja auringon pilkietelyä ja lopuksi kaunista auringonlaskua.

Rakastan Suomenlinnaa, erityisesti Kustaanmiekkaa. Se on fantastinen! Ja äärettömän romanttinen. Paras paikka viettää viimeistä iltaa, kun aamulla pitää erota rakkaastaan.

Rannalla viettämissämme hetkissä oli jotain ikimuistoista, katkeransuloista haikeutta, mutta samaan aikaan suurta onnea. Ei huolta huomisesta, vain suurta kiitollisuutta siitä, että saa kokea juuri tämän hetken.

All I Want Is You

Ulkona jatkuu lumimyrsky, olen huonovointinen ja pohdin mahdollisuutta jättää työt ja lähteä kotiin kesken päivän.

Viikonloppu meni taas hujauksessa. Olin koko ajan hirveä väsynyt. Viime viikon putki vaati veronsa. Perjantaina olin aivan kuin humalassa, vailla oikeaa humalaa. Lauantaina edelleen aivan epänormaalin uuvelo. Sunnuntaina rehellisesti krapulassa. Tuhlasin melkein puolet viikonlopusta riitelemällä. Tosin kiukutteluni kulminoitui vasta myöhään lauantai-iltana.

Aloimme riidellä baarissa, aikamoisessa huomalassa molemmat. Periaatteessa vihaan moista välienselvittelyä julkisella paikalla, mutta tässä tapauksessa pitää todeta, että ei se mitään. Kun höyryjä pääsee päästämään niin harvoin, niin puolet yhdessäolosta kuluu aina kaikenlaisten ristiriitojen selvittämiseen. Tätä tämä kai sitten on.

Selvitimme ja pääsimme sitten normitilaan. Kaikki on siis periaatteessa ihan hyvin, lukuunottamatta sitä ikuisesti vallitsevaa perusongelmaa, että yhteistä aikaa on niin kovin vähän ja kun sitä on, se on erittäin latautunutta, koska yhdessä viikonlopussa pitää elää kokonaisen kuukauden edestä.

Törmäsin hetki sitten oheiseen kappaleeseen ja se toi hyvän mielen. Kumpa ihmissuhteet olisivat yhtä mutkattomia kuin tämä veisu. Minun ihmissuhteeni eivät ole koskaan. Ne ovat niin kovin hankalia aina. Kerään vaikeuksia ja rakastun vääriin miehiin. Kaipa. :D