Pieniä mullistuksia ja suuria ihmeitä

Kaikenlaista aivan ihmeellistä on tapahtunut viime kuukausien aikana. Tai ehkä ei sittenkään mitään kovin mullistavaa konkreettista, minun päässäni vain on moni puu alkanut työntää vihreää vartta, moni palanen on loksahtanut omaan pikku koloonsa.

Lähipiirissäni sen sijaan on tapahtunut paljon: yksi avioituminen, kaksi asunnonostoa, rakastumisia, yksi odotettu kotiinpaluu, yksi uudelleenkäsittelyyn otettu parisuhde, yksi vakava päätös yhteisestä tulevaisuudesta, yksi kaksosraskaus ja nyt viimeisimpänä, eilen kuulemani uutinen vielä yhdestä aluillaan olevasta vauvelista. :D

Tämä kaikki ympäristössäni kukoistava onni, asioiden kohtaaminen, hyvänlainen muutos, rauha - en tiedä millä kaikilla sanoilla sitä kuvailisin - se tekee minut niin herkäksi. Se on sitä elämää, josta kukin meistä on pitkäksi venähtäneen teini-ikänsä kriiseissä haaveillut. Nyt me elämme sitä! Otamme ratkaisuja ja kohtaloita omiin käsiimme, olemme vakaita ja harkitsevia ja viisaita, kestämme vastoinkäymisiä. Teemme valintoja ja nautimme niistä asioista, joita meillä on. Valitsemme onnen!

- Tai siis en minä, mutta nuo kaikki muut! ;)

Minun päässäni kasvaneilla vihreävartisilla iduilla on se suuri merkitys, että huomaan kevään tai terapian tai ehkä jopa yleisen henkisen kasvuni seurauksena, että kaikki ympärilläni tapahtuvat hyvät asiat eivät vedä minua syvemmälle masennukseen, vaan ihan yllättäen huomaan olevani aivan äärettömän onnellinen kaikista niistä onnellisista asioista, joita kaikille rakastamilleni ihmisille tapahtuu. En oikein osaa vetää siitä muuta johtopäätöstä, kuin että kokeakseni onnea muiden puolesta täytyy minun olla itsekin aika onnellinen. Olen siis itsekin huomaamatta saavuttanut (ainakin hetkellisesti) jotain. Myös minussa on tapahtunut muutos.

Linkitän tähän teemaan El Perro Del Mar -bändin biisin Inner Island, joka saa minut aina liikuttumaan. Se on niin koruton, mutta ah niin kaunis. Tämä liveversio ei anna oikeutta sen intensiiviselle tunnelmalle, mutta toivottavasti saatte jostain käsiinne levytyksen.

Missed connections #2

Tribeca Film Festival tuo ensiesitykseen dokumentin aiheesta "Missed Connections" (Ohjaaja/tuottaja onMary Robertson). Kyseessä on keskustelupalsta, jolla ihmiset etsivät toisia sellaisia, jotka ovat kadottaneet tai joita eivät ole koskaan tunteneetkaan, mutta jotka ovat jääneet tavalla tai toisella mieleen. Samaa materiaalia hyödyntää tämä ihana kuvittaja, josta kirjoitin talvipuolella.

Ihana teema; kaukorakkaus ja kaipaus jotain sellaista kohtaan, jota ei ole koskaan oikeasti ollut omassa elämässä, ja sitten aktiivinen toiminta, ilmoitus sen saavuttamiseksi. Dokumentissa on ilmeisesti myös sellaisia, jotka ovat ilmoituksen kautta löytäneet toisensa, avioituneet, perustaneet perheen. Ihanaa! Suhdetta, joka saa alkunsa tällaisesta kohtalonomaisesta yhteenkuuluvuudesta, osaa varmasti aivan erityisellä tavalla pitää arvossa.

Kuva: New York Times via youmissedme.com

Paras syntymäpäivälahja

Sain muutama viikko sitten eräältä elämää ihanammalta tytöltä myöhäisesti (tai ennakoiden) toimitetun syntymäpäivälahjan. Se on arviolta paras lahja mitä olen koskaan saanut. En voi kyllin kiittää. Katsokaa ja arvioikaa itse!

Olen tässä taulua katsellessani miettinyt, että jos minun pitäisi ottaa kotoani uuteen elämään mukaan kolme esinettä, olisi tämä niiden joukossa. Kahta muuta en ole vielä päättänyt! ;)

Eikä tarvinnut edes itse ryhtyä ristipistojen tikkaamiseen, kuten tammikuussa suunnittelin. Ristipistot löysivät luokseni ihan itse, auttamatta. Ja niiden viesti kouraisee sydänalaani joka kerta kun vilkaisen. Asetin kuvan hyllylle sänkyä vastapäätä. Näen sen joka aamu ensimmäiseksi herättyäni.

Ihanan lahjan kunniaksi teemabiisinä minulle, ja ihanimmalle tytöllekin, tärkeä biisi: Please, please, please... Se on soinut tässä blogissa pari kertaa aikaisemminkin, mutta soikoon taas.

Nyyh!

I don't want to wake up a single morning without you beside me.

Kuva: Le Love