Huhtikuuahdistus

Voi itku tätä huhtikuuta. Miksi keväät eivät tahdo meikäläisellä sujua oikein koskaan. Kaikki on taas niin hemmetin vaikeaa. Töissä on vaikeaa, kotona on vaikeaa, joka paikassa kaikki on vaikeaa - tai vähintäänkin hankalaa. Kaiken lisäksi olen terapeutin kanssa työstänyt viime viikot varsin visaista ongelmaa, eikä ratkaisua näy. Ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Molempia olen kokeillut.

Tulisi jo pääsiäinen ja loma, edes hetken helpotus.

Tänään päivä sentään alkoi varsin miellyttävissä merkeissä, kun menin ystäväni kanssa aamiaiselle Kruunuhaan kahvila Q:hun. Edes jotain kivaa joskus. Suosittelen kaikille, aamiainen oli sopivan pieni arkiaamuun, mutta kuitenkin maittava. Siitä tuli hyvä mieli, ja tietysti sympaattisesta ystävästäni myös. Säteilevä olemuksensa saa minut aina hyvälle tuulelle ja antaa energiaa.

Yritän ajatella positiivisesti loppupäivän. Illalla menen taas joogaan. Siinäkin on varsinainen hyvän mielen aihe. Mikä loistava harrastus! Kuin olisin löytänyt kotiin.

Tämä Caesarsin biisi on saanut minut hymyilemään monasti, kuten moni muukin bändin biisi. Kun menee pieleen, on kuitenkin aina joku ilonaihe olemassa.

Montevideo, Ciudad Vieja

Otin nämä kuvat marraskuussa, ensimmäisenä iltana Montevideoon saavuttuani. Oli maanantai. Kaikkialla oli hiiren hiljaista. Vanha kaupunki niemen kärjessä oli autio. Ravintolat olivat tyhjiä ihmisistä, kaduilla ei juuri liikkunut ketään. Rannalla oli muutama teini ja lenkkeilijöitä. Autot kaartoivat sataman suuntaan. Sää tuntui epävakaiselta, kevätsade oli tuloillaan.

Kasvualusta

Kevät on tietysti lähestyvän Vapun kunniaksi vetäytynyt kuoreensa ja vihmoo kylmää ja märkää ihmislapsen niskaan. Tässä pienenä hyvän mielen askarteluvinkkinä ja ilahdutuksena pikku pikku terraario, johon kevään voi pistää kasvamaan, mikäli tuntuu siltä, että se muuten saattaisi antaa vielä odottaa itseään.


Minulla on kotona sopivasti tyhjentyneitä lasisia keksipurkkeja peräti kaksin kappalein. Eipä aikaakaan, kun niihin rakentuu minipuutarha. Omaani kasvaa tietysti aivan ehdottomasti pikku pikku kärpässieniä.



Jos on oikein paljon ylimääräistä rahaa, eikä tiedä mitä sillä tekisi, eikä huvita rakentaa puutarhaa itse, se voi myös ostaa Etsystä, mistäpä muualtakaan. :)

Tukholma - Vadstena - Linköping - Tukholma

Vielä kuvia pääsiäisestä. Ajoimme kiirastorstaina Tukholmasta pääsiäisretkelle Norköpingingin ja Vadstenan kautta Linköpingiin. Ja sitten taas seuraavana päivänä takaisin Tukholmaan. Olen viimeksi retkeillyt Ruotsissa melkein kehdeksan vuotta sitten. Silloin liftasin Tukholmasta Göteborgiin. Ajoimme osin samaa reittiä. Ohitimme muun muassa sellaisen huoltoaseman, jonka nurmikolla otimme aurinkoa. Nyt matka sujui paljon joutuisammin.

Kevät on ihana! Sää oli kirpeä ja kuulas. Aurinko paistoi, tuuli oli kylmä.

En muista koskaan käyneeni Vadstenassa. Se on pikkuriikkinen. Jos tiedätte minkälainen Naantali on niin olette lähellä. Kiersimme keskustan, kirkon, linnan ja poikaystäväni entisen kodin erään pikkuisen talon yläkerrassa.

Kävelykadulla oli auki eräs vanhan tavaran liike, jonka edessä olevaan suojelusenkelitauluun ihastuin. Se on vanha painokuva. On vaikea arvioida minkä ikäinen se on, ehkä 30-40-luvulta. Hinta oli 100 kruunua. Liikettä pitänyt vanha nainen oli poikaystävälleni tuttu kasvo. Vaihtoivat muutaman sanan.

Tässä on Vandstenan tuomiokirkko sisäpuolelta. Se oli karuudessaan todella vaikuttava ja hienostunut sekä sisä- että ulkopuolelta hyvin riisuttu ja kirjaimellisesti harmaa. Jonkinlainen pyhyyden ja nöyryyden tunnelma oli ilmeinen.

Tässä Norrköpingin pikkuisen torin pääsiäiskoristeet. Ruotsissa jostain syystä harrastetaan hartaasti pääsiäishöyheniä. Myös isomman Linköpingin keskustassa oli istutettuja puita koristeltu näillä. Joku kaupungin puistotyöntekijä oli nähnyt aivan uskomattoman vaivan. :)

Vadstenan linna Vätternin rannalla. Kaunis rakennus, puhutteleva maisema. Edessä aukeava järvi oli vielä jään peitossa.

Tässä me kävelemme vallihaudan reunaa takaisin kaupunkia kohti. Maasta oli lumi sulanut melkein kokonaan, mutta vesi vielä jäässä. Aurinko lämmitti selkää.

Linköpingissä vietin muutaman tunnin yksin tutustuen kaupunkiin. Monet kaupat olivat pitkäperjantainakin auki. Ne olivat maalanneet ikkunoihinsa kevättervehdyksiä, kuten: Glad Påsk! tai Det är vår! Iloista ja sympaattista.

Kävin DesignTorgetissa. Siellä oli kaikenlaista hassua, mitä ensinäkemältä on valmis ostamaan puhtaasta huvittuneisuudesta; kuten kuninkaallinen kihlapari -tatuointi, tissimuistipeli, hassut tiskirätit tai pissa- ja kakkapehmolelut. Hetken harkittuani en sitten kuitenkaan ostanut yhtikäs mitään. En kokenut tarpeelliseksi. Ehkä siksi, että ehdin kuluttaa naapurissa sievoisen summan BikBokin trikooriepuihin.

Tässä on Linköpingin St. Lars kyrka. Kaunis kirkko sisältä ja ulkoa. Vanhaan rakennukseen oli hassusti lisätti uutta, kuten moderni kalkkikivestä tehty alttaritaulu. Eteisessä oli vitriinissä Kustaa Vaasalle kuulunut raamattu. Mitenköhän se oli tähän kirkkoon kulkeutunut.
Kuva on otettu hetkeä ennen konsertin alkua, kun harjoitus parvella oli vielä käynnissä, eikä yleisöä oltu laskettu sisään. Valitettavasti en nauhoittanut musiikkia. Konsertti oli menestys.

Lauantaina menimme Tukholmassa elokuviin.
Tässä Tukholman metro, josta pidän. Se on niin karu, vähän rähjäinen.
3 min seuraavaan junaan.

Olin odottanut jo pitkään, että nään Tim Burtonin Liisa Ihmemaassa -toteutuksen. Vaikka olin kuullut varoituksia, olin kuitenkin pettynyt. Ei se oikein toiminut. Visuaalisesti toki hieno. Tässä kuvassa on kylläkin alkumainos eikä Liisa.

Ja tässä olemme me. Ensimmäistä kertaa kuvassa tässä blogissa. Heh! ;)