I'll try anything once

Paluu Tanskasta sunnuntain ja maanantain välisenä yönä saa minut aina sekaisin koko loppuviikoksi. Olen kuin humalassa, sillä univelka korjaantuu vasta viiveellä. Nytkin oli lähtö junalla kahdeksalta ja edessä tiiviit kaksi päivää kurssitusta. Hotellissa ei pysty nukkumaan, mistä johtuen pää on edelleen ihan pyörällä vaikka on jo torstai.

Viikonloppu sujui hiljaisissa tunnelmissa, kipeä olo ja vesisade pitivät sisätiloissa. Ennakkoon laaditusta leffalistasta toteutuivat Swimming Pool ja Somewhere. Hyvin erilaisia, mutta toisaalta aika samalla tavalla hitaasti kehittyviä ja verkkaisia leffoja molemmat. Pidin kummastakin, mutta tajuntaa ne eivät räjäyttäneet. Suosittelen silti. Erityisesti Somewhere, kuten kaikki muutkin Coppolan leffat sai sympatiani heräämään. Siinä oli niin realistinen, vähän tympeänkin tylsistynyt tunnelma, pieniä huippukohtia, jotka eivät kuitenkaan riitä piristämään verkkaista elämää riittävästi. Ehkä saatte vähän kiinni tunnelmasta, jos kuuntelette tämän Strokesin biisin I'll Try Anything Once, joka on leffan soundtrackillä.



Viikonlopun paras leffa oli sattumalta löytynyt pätkä, joka pyöri Tanskan tv:ssä lauantaina: Rory o'Shea Was Here. Se on tehty jo 2004. Katsomisen arvoinen, pieni, mutta erittäin hyvin tehty leffa ja hyvä teemakin vielä kaiken lisäksi.

Viikonlopun leffalista

Leffojen katseleminen on minun ja poikaystäväni yhteinen harrastus. Ensin se oli pelkästään sohvaperunan harrastus, mutta hän on onnistunut tartuttamaan sen minuunkin ja kivaa on ollut. Olen ehkä viimeisen viiden-kuuden vuoden aikana käynyt luvattoman vähän leffassa. Sitä ennen tuli käytyä enemmän tai vähemmän aktiivisesti niin arkistossa, festareilla kuin tavallisissa teattereissakin. Opiskelujen jälkeen leffat jäivät jotenkin paitsioon. Minulla on siis monen vuoden ajalta ihan hirveän paljon kiinni kurottavaa. Valtava määrä leffoja, jotka "pitää" nähdä, mutta joita en ole nähnyt. Meillä on poikaystävän kanssa onneksi pohjimmiltaan vähän erilainen maku, joten hän ei ihan aina ole nähnyt kaikkia niitä leffoja, jotka minä ehdottomasti haluan nähdä. 

Olen huomenna menossa taas Tanskaan ja olen tehnyt viikonlopun varalle seuraavan listan leffoista, joita haluaisin nähdä juuri nyt. Kaikkia ei tietysti ehdi, mutta on mistä valita. Shortlistasta voidaan neuvotella.

Jonathan Glazerin Birth

Sofia Coppolan Somewhere

François Ozonin Swimming Pool

Debra Granikin Winter's Bone

Sitten minua kiinnostaa tämä pätkä, joka pyörii parhaillaan myös Finnkinon teattereissa: Miral.

Levottomat jalat

Tanssivia jalkoja SPR:n kansainvälisellä Betania-klubilla. Jos vapaaehtoistyö tai mukava ajanviete kiinnostaa, on klubi osoitteessa Perämiehenkatu 13 joka toinen maanantai klo 18.30. Suosittelen lämpimästi! Seuraava tapaaminen on viikon päästä. Silloin leivotaan.  

Lisätietoja: International Club Betania

Valo ja pimeys

Oletteko nähneet tämän videon. Eräs ystäväni linkitti tämän seinälleen. Se on niiiiin HIENO! Harvoin tulee noin konkreettisesti kelattua läpi tätä valon ja pimeyden vaihtelun ihanuutta ja kurjuutta näillä leveysasteilla. Talvi on niin uskomattoman pimeä. Siitä syystä pitäisi tällaisena kesän ensimmäisenä hellepäivänä painua ulos toimistosta auringonpaisteeseen nauttimaan. Toisaalta kesällä valo tuntuu aina niin ehtymättömältä luonnonvaralta että sitä ei osaa tarpeeksi arvostaa.

La revolution des crabes

Olen horoskoopissa rapu. Ehkä siitä syystä tämä animaatio sytyttää. Sympaattiset ravut! :)

Asioita joista pidän: Kesäkoulut

Aikuisten kesäkoulut ovat parhautta. Matkustetaan jonnekin ja opetellaan jotain uutta, pikkuisen kehittävää, mutta enimmäkseen puhtaasti hauskaa siten, että aivot ovat puoliksi virassa ja puoliksi narikassa - lomalla.

Olen ollut opiskeluaikanani kahdessa kansainvälisessä kesäkoulussa oppilaana ja yhdessä töissä. Olivat hulvattomia kokemuksia jokainen. Erityisesti oppilaana ollessa ehdin tutustua niin veikeisiin ihmisiin, että muistelen heitä suurella lämmöllä vieläkin vuosien jälkeen ja olemme porukalla myös satunnaisesti yhteydessä FB:n avustuksella. He ovat värikkäitä ja kiinnostavia ihmisiä, kukin valtavan lahjakkaita omalla tavallaan. Haluaisin edes päiväksi takaisin sen halailun ja pussailun täyttämän kiihkeän läheisen keskinäisen tunnelman, johon varmaan kaikki maailman kesäkoululaiset ajautuvat vietettyään 24/7 kurssikavereidensa kanssa vailla mitään yksityisyyttä. Makoillaan yhdessä kasassa, nukahdetaan vierekkäin, nojaillaan toisiin ja pidetään kättä kaulalla - noin vain - kaverillisesti. Kesäkoulut ovat varmaan maailman nopein lähentymisriitti. Lopussa kaikki aina itkevät lohduttomasti, koska tietävät että eivät tule enää koskaan saamaan samaa tunnetta takaisin. Ja jos vaikka tavataan uudelleenkin, on ihmisten välille laskeutunut korrektin etäisyyden esirippu.

Design Sponge -blogissa oli yllä olevan bloggarin kesäkoulun mainos. Päivä Portlandissa kuulostaa unelmalta. Minulla on kaupungista sellainen blogimaailmasta peräisin oleva aurinkoinen, pastellisävyjen ja hymyilevien ihmisten täyttämä käsitys. Kaliformiaa parhaimmillaan, veikeä pilke silmäkulmassa.

Toinen aivan fantastinen kesäkoulu on tämä Photography Getaways -matkojen sivusto. Voiko olla mitään fantastisempaa lomasuunnitelmaa kuin moinen workshop moisissa maisemissa. Tarjolla on Italia, Ranska, Itävalta, Irlanti ja Saksa. Katsokaa mitä paikkoja!

Circus Cirkör

Katsoin eilen aamulla FST:n Min morgon -aamuohjelmaa. Siellä kerrottiin huhtikuussa avatun uuden sirkuksen keskuksen CIRKOn parhaillaan käynnissä olevasta festivaalista, jonka kansainvälinen vierailija on ruotsalainen Cirkus Cirkör esityksellä Wear it like a crown.Esityksiä on enää yksi, tänään klo 19.00.

Liput ovat tyyriihköt, eli 30/35Eur, mutta voin lämpimästi suositella Cirkus Cirköriä, vaikka en tätä kyseistä esitystä olekaan nähnyt. Olin katsomassa näytöstä Tukholman Globenissa Tapaninpäivänä 2009, sieltä myös kuvat. Poikaystäväni äiti oli suuressa viisaudessaan ostanut perhelleen ja minulle lipun esitykseen. Samalla anoppi osti tietämättään lipun suoraan erään suuren nykysirkuksen ystävän, eli meikäläisen sydämeen. Esitys oli tosi tosi hieno! Ei ehkä parhain koskaan näkemäni, mutta hyvin viehättävällä tavalla persoonallinen.

Rakasta nykysirkusta, koska siinä on jotakin niin rosoisen autenttista. Alkuperäistä, vaikka "uutta" onkin. Katujen ja takapihojen meininkiä, itse tehtyä, oman näköistä, silti huikean taitavaa ja liikuttavaa ja hauskaa.

Adélaïde

Päivän Pariisi-teemaa jatkaakseni Adélaïde -biisi, johon olen kovasti tykästynyt. Eihän siinä nyt mitään ihmeellistä ole, perus hissimusaa, kasarijumputusta ja matalaa ranskankielistä mutinaa. Videokin on tottavieköön aika pöljä.

Minuun tämä kuitenkin vetoaa söpöllä keskinkertaisuudellaan ja ovathan nuo pojat videossa jotenkin vastustamattoman hassuja. Eivät yritäkään tehdä mitään kovin intellektuaalista, vaan "tässä videossa olis nyt niinku tämmönen sininen nainen". (vai näkeekö joku muu tässä jotain syvällisiä merkityksiä?) Mitä muuta tarvitaan?! Ei mitään, sanon minä!

Vastustamattoman nostalginen on muuten tuo videon kattokerroksen huone, josta herätään aamulla ikean vuodesohvalta, joka taitellaan pakettiin. Ah, niin pariisilaista!

La meilleure baguette de Paris

Pariisilaiset ovat valinneet kaupungin parhaan patongin. Sen leipoi Pascal Barillon. Leipomo on Montmartrella sijaitseva "Au Levain d'Antan" ja se sijaitsee osoitteessa 6, rue des Abbesses (18e).

Kuvia valinta/maistelutilaisuudesta voi katsella täällä. Minusta on kovasti söpöä tuo tarmo ja vakavuus, jolla maistelevat patonkeja. Pitääkö muuten siitä yhdestä ja samasta patongista riittää maisteltavaa jokaiselle tuomarille ja miten huomioidaan se, että eri kohdat patongista maistuvat erilaiselle. Kärki ei ole ollenkaan saman makuinen kuin keskivaihe. =)

Tuolla linkin takana, Pariisin kaupungin Picasa-albumeissa, on muuten vaikka mitä kiinnostavaa. Ihania kuvia ihanasta kaupungista.

Täältä voivat ranskaa osaavat lukea alkuperäisen uutisen.

Aurinkoa ja ohutta yläpilveä

Palasin viime yönä Tanskasta. Siellä vierahti pitkä pätkä huhtikuuta; pääsiäinen ja vappukin. Nyt on jo toukokuu, ja huhtikuun päivitykset jäivät häpeällisen vähäisiksi.


Loma oli mahtava. Uskomattoman laiska. En tehnyt mitään tuottavaa, enkä mitään hyödyllistä. Kaikki huhtikuun angstit kuolivat aurinkoisen Kööpenhaminan lämpimille nurmikeltille. Vietimme paljon aikaa puistoissa, molempien tuskallisesta siitepölyallergiasta huolimatta, kuten kaikki muutkin ihmiset. Kaikki lojuivat nurmikoilla pikku topeissa ja shortseissa, osa bikineissä. Fantastista!

Kerrankin minulla oli mukana aivan liikaa aivan liian lämpimiä vaatteita. Yleensä on toisin päin, kun aliarvioin Jyllannin yli Pohjanmereltä pyyhkivät hirmuiset tuulet.

Lämpö oli koko viikon enimmän aikaa 20 pinnassa tai yli. Takkia tarvitsin vasta myöhään illalla ja viimeisenä päivänä, kun alkoi sataa. Lähes lämpimin koskaan kokemani huhtikuu. Naaman kesakot todistavat lämpöaaltoa.

Nyt on tietysti kova ikävä leppeään ja laiskaan ilmanalaan.

Oheinen säädiagrammi kuvaa tämän viikon lämpötilaa, kun ei tullut pieneen mieleen ikuistaa sitä viime viikolta. :(