Clap Your Hands Say Yeah

Tänään alkoi sataa juuri silloin, kun minun piti lähteä töistä kotiin. Onneksi olin eilen kaukaa viisaana ja auringosta huolimatta kantanut kumisaappaat kassissa konttorille ja siinähän ne nyt odottelivat mitä sopivimmalla tavalla, juuri kun niitä kipeästi tarvittiin.

Tänään pilvisenä ja vähän ankeana keskiviikkona minua ilahdutti tämä mainion Clap Your hands Say Yeah -bändin Over and over again -kappale, jossa on mitä mainioin video. Suosittelen. Videota katsoessa tuli muun muassa mieleen, että tarvitsisin tuollaiset tikkaat kotiin. :)



Tänään aion lintsata jumpasta ja lenkkipolulta ja linnoittautua kotiin harjoittelemaan juhlakampauksen väkertämistä. Huomisesta iltapäivästä alkaen elämä on nimittäin yhtä juhlaa peräti kolmen päivän ajan, kunnes sunnuntaina voin taas vetää farkut jalkaan ja mennä saappaa savessa (todennäköisesti) festareille töihin.

Maailma kylässä Kaisaniemessä ja rautatientorilla 29.-30.5.2010.

Sateelta suojaan

Jos vaikka Helsingissä ihan oikeasti sataisi tänään, ja jos vaikka olisi kävelyllä jonkun kanssa, jonka kanssa haluaisi kävellä ihan lähekkäin, olisi tällainen tuplavarjo aika näppärä. Sadepäivä ei tuntuisi tällaisen varjon kanssa enää tylsältä ollenkaan. Sopisi sitäpaitsi mainiosti yhteen punaisten kumisaappaiden kanssa.

Kuva: sitkeästä etsinnästä huolimatta en löydä kuvan alkuperää. jostakin olen sen poiminut, mutta mistä...

Sydämenmuotoinen maailma

Sydämiä syöksevät silmälasit voisivat saada harmaan lokakuisen maanantaipäivän tuntumaan hetkellisesti elinkelpoiselta. Valitettavasti niitä ei ole nyt saatavilla, vaan joudun tyytymään elämää ankeamman Mikonkadun katselemiseen toimiston kelmeän loisteputken valossa. Voi tätä toimistoelämää!

Kuva on Joanna Goddardin Cup of Jo -blogista, jonka söpöt jutut piristävät aika usein. Blogi kertoo, että sydänsilmälasit jaettiin Joannan ja miehensä Alexin häävieraille muistoksi. Häistä ja häämatkasta on blogissa hupaisan yksityiskohtainen kuvaus. Minusta on hurjan mielenkiintoista, että hän haluaa raportoida lukijoille niin huolellisesti oman elämän tärkeän käänteen, itse tykkään kovasti niiden lukemisesta. Olisi kiva olla Joannan kaveri. Hän vaikuttaa tosi symppis tyypiltä!

Ps. Mikonkadun ankeutta kuvaa myös Sykön Sami kirjoituksessaan, joka on julkaistu jo puolitoista vuotta sitten. En enää edes muistanut, että Mikonkadulla kasvoi kaksi rivistöä puita. Ratikan tieltähän nuo kaatuivat, mutta kyllä kieltämättä surettaa. Ankeat on näkymät, kovin ankeat.

Harmaan sävyjä

Kun viikonloppuna oli hiljaista ja harmaata, otin kuvia itään ja länteen sekä yhden pohjoiseen ja kaksi alas. Viimeiseen kuvaan sattunut pieni hämähäkki oli ehkä heittänyt henkensä kesän puutteessa. Sanokaa mitä sanotte, mutta syksy pukee minusta ehdottomasti Helsinkiä kaikista vuodenajoista parhaiten.

Paddington Bear Singing in the rain

Sadepäivän kunniaksi: