Hvalreki - Dead whale

Viimeinen pysähdys Snæfellsnesissa. Tien varressa kyltti, jossa luki Hvalreki - Dead whale. Teksti ei tarkoittanut kyltin taakse oikaissutta väsynyttä pyöräilijää vaan ihan oikeaa valasta.

Se oli ilmeisesti ajautunut rantaan, mutta en tiedä oliko rantaan joutuminen kuolinsyy vai oliko valas kuollut jo aiemmin. Pahoittelut herkimmille. Vähän hävetti rynnätä rannalle kuvaamaan kuollutta luontokappaletta, mutta uteliaisuus voitti.

En ole koskaan nähnyt valasta - en elävää enkä kuollutta - yhtä läheltä. Enkä varmaan tule näkemään.
Paikallisten luonto-oppaiden mukaan valas oli ehtinyt olla rannalla jo toista viikkoa ja haju oli sen mukainen. Kuvitelkaa mädäntyvä liha ja kertokaa se tuhannella.

Paikka johon valas oli päätynyt, oli mitä uskomattomin: viivasuora horisontti, tyyni vesi, johon pilvien muodostelmat heijastuivat, rannassa ja rantavedessä mustia laavamurikoita. Paikan autiudessa oli jotain todella tarunhohtoista. Tunsin olevani Taru Sormusten Herrasta elokuvassa. Tosin valaasta nouseva löyhkä piti aika tiukasti kiinni todellisuudessa.

Morsiussauna

 Näistä hetkistä on kulunut jo monta viikkoa. Rakas ystäväni juhlittiin ja saunotettiin onnistuneesti avioliiton satamaan elokuussa. Polttarit olivat minulle vanhojen ja uusien ystävien kohtaaminen. Hassua, miten naisilla -  jotka eivät tunne toisiaan, mutta joilla on yhteisiä ystäviä - voi synkata niin hienosti ensi hetkistä alkaen. Kokemus oli uskomattoman yhteisöllinen ja lämmin. Se myös muistutti minua siitä miten tärkeitä riitit ovat. Tekee hyvää siirtyä uuteen elämänvaiheeseen näyttävästi. Toisaalta jokainen nainen ansaitsee tulla juhlituksi ihan oman itsensä vuoksi. Polttarit eivät siis ole turha juttu ollenkaan. 

Jos joku hakee vinkkejä intensiiviseen morsiussaunottamiseen, niin vinkkejä löytyy täältä. Me teimme kaiken pitkällä kaavalla ja morsiussaunataiteen sääntöjen mukaan. Meteli oli asianmukainen. Siinä puhdistui sielu ja ruumis.

Lumous

Tämä on yksi kauneimmista näkemistäni kuvista pitkään aikaan. Se on hienovaraisine sävyineen kuin maalaus.

Kuvan ottanut Ha Kin, joka on ystäväni Dat Phamin ystävä. Molemmat ovat kuvassa. Paikasta en tiedä muuta kuin että se sijaitsee Vietnamissa.

Rakastan kuvassa olevaa huonetta, sen muotoja ja värejä, rapistunutta kattoa, tuuletinta, kukkivaa oksaa, pientä patsasta, kitaraa ja posliinimaljakkoa. Kuvan valo on fantastinen, kuin ilmassa leijuvaa sumua.

Ehkä eniten arvostan kuvan yksityistä tunnelmaa. Katsoja pääsee peilin kautta kurkistamaan salaiseen hetkeen. Lumoavaa.

Kuva: Ha Kin